Lue keskustelun säännöt.
Aarghh! Hermot menee 12-v pojan kanssa!
24.08.2011 |
Poika on toisinaan ihan uskomattoman vetelä, väsynyt, saamaton ja laiska. Nyt on taas sellainen vaihe. Häntä harmittaa, kun koulutöihin ja omaan harrastukseen (ja kotitöihin) kuluu niin paljon aikaa, että ei ehdi olla tarpeeksi kavereiden kanssa. Lisäksi tuossa iässä niillä kavereilla(kin) on niin paljon harrastusmenoja, että harvoin se vapaa-aika osuu samaan aikaan kavereiden kanssa.
Poika harrastaa urheilulajia, jossa harkat on nyt kahdesti viikossa, pian kolme kertaa viikossa plus talvikaudella ehkä 1-2 krt kuukaudessa kisat. On tykännyt harrastuksestaan ja aivan innostunut, vieläkin aina harkoista tullessaan on iloisella mielellä. Pari päivää sitten kysyin varusteita uusiessani aikooko jatkaa tulvean kauden, vastasi, että tietenkin. Mutta kun tuo mieli ailahtelee. Yks kaks yllättäen tänään poika haluaisi lopettaa(!) - pääasiassa kai siksi, että ottaa vaan päähän ja v***ttaa, kun ei ole "kivaa" tekemistä. Oikeasti tuo kahdesti viikossa harkkojen pois jättäminen ei kyllä mitenkään lisäisi sitä kivaa tekemistä, ne kaverit kuitenkin ovat samaan aikaan harrastuksissaan...
Toinen, isompi murheen kryyni tuntuu olevan koulunkäynti. Läksyjä ei millään jaksaisi tehdä, lusmuilee minkä kerkeää. Olen ottanut tavaksi alusta asti vaatia, että läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja nyt olen joutunut aloittamaan 6.-luokkalaisen läksyjen tarkastuksen; siis sen, että ne on tehty. Aion myös tämän syksyn seurata kokeisiin lukemista ja kuulustella.
Murkkuikä taitaa kolkutella; siitä tuo ailahtelua, harmitukset ja väsymys varmasti kertovat. En mitenkään haluaisi pojan lopettavan hyvää ja mieluisaa urheiluharrastustaan enkä annakaan tehdä sitä minkään hetken mielijohteen perusteella. Tietenkin, jos se oikeasti käy liian raskaaksi koulun ohella, mutta nty ei taida siitä olla kyse. Kun nyt vaan saisi tuohon kaveriin motivaatiota sekä kouluun että harrastukseen...
Kommentit (3)
"perseelle ammuttu karhu"....
Saman tyyppisiä vaiheita elin läpi isosiskonsa kanssa pari vuotta sitten, joten pitäisi kai osata jo käsitellä tuota. Pojan sielunelämä on vaan jotenkin ihan vieras mulle.
Tuosta harrastuksen pois jättämisestä olemme puhuneet, että asiaa pitää harkita kunnolla, että sinne kilpailevien ryhmään on vaikea palata, jos pitää puolenkin vuoden tauon. Varmasti harmittaa jälkikäteen, jos nyt lopettaa. Otetaan puoli vuotta kerrallaan.
Kunnon poikahan tuo on. Koulu sujuu suht vähällä vaivalla kiitettävästi, mutta laskeehan ne numerot, jos ei mitään tee. Siksi olenkin nyt päättänyt olla tarkkana heti alkusyksystä asti.
Täytyy löytää jostain se oma empatiakyky. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tytöllä (nyt jo 17-v) pitkäaikainen harrastus, josta tykkää, mutta sanoo itsekin, ettei millään välillä viitsisi lähteä. Harrastus vie koko illan matkoineen. Sitten on kuitenkin kivaa siellä harrastuksessa, ja jälkikäteen on iloinen, mutta lähteminen vaikeaa.
Ainakaan hetken mielijohteesta ei harrastusta kannata lopettaa. Yrittäkää järjestää sitä aikaa olla kavereiden kanssa, kaverit on tämänikäisille kuitenkin tosi tärkeitä.
Ja tuo koulunkäynti: miettikää, onko tuo heti koulun jälkeen kuitenkaan se paras aika tehdä läksyt. (Ehkä onkin). Meillä on läksyt tehty aina iltaruoan jälkeen, eli n. klo 17.-18 aikoihin. Tuntuu, että nuoret ei heti koulun jälkeen, kun on koulupäivä kuitenkin takana, jaksa niihin läksyihin keskittyä. Ruoan jälkeen kaivavat läksykirjat esiin, ja minä olen kahvikupin kanssa siinä seurana. Välillä autan ihan läksyissä, usein jutellaan läksyjen teon lomassa niitä näitä. Ihan hiljan teinityttö (tämä 17-vuotias) oikein pyysi, että tule äiti seuraksi kun hän tekee läksyjä. Eli miettikää, löytyisikö teiltä luontevasti joku muu ajankohta.
Tuohan on kuitenkin ihan kunnon poika, kun harrastaa ja koulukin sujuu ja kotitöitäkin tekee vielä.
Ei kannata antaa periksi sen harrastuksen kanssa, että hetken mielijohteesta jättäis pois. Kyllä häntä se harmittaisi myöhemmin, ja paljon.
Hali ja sano, että tiedät kuinka hänestä voi tuntua ja murrosikä onkin just tommosta hankalaa, mutta positiivisella asenteella ja sisulla pötkii pitkälle. Tsemppaa siis poikaa.