Lue keskustelun säännöt.
en tiedä mihin mennä, jätin eilen mieheni..
16.08.2011 |
tai siis poikaystäväni. se kusipää pettää/petti mua. sanoin et oon yhen yön kotona ja sitten lähden. en voi jäädä tänne koska puoltoista vuotta sitten jo kun sain tän tapaista selville hän onnistui puhumaan minut ympäri ja sai mut jäämään hänen kanssaan suhteeseen. vaikka se kalvas mua kokoajan. (mies väittää ettei ole pettänyt mua mutta hänen tekonsa + viestinsä erään ämmän kanssa kyllä sanovat ihan toista mun mielestä)
tätä lähtöä vaikeuttaa se, että meillä on 3kk vanha lapsi. mmies on päivätöissä, ja itse juuri eilen keskeytin koulun helmikuuhun. en voi mennä omille vanhemmilleni, harva kavereistani asuu omillaan ja hekin jotka asuvat.. en tiedä voinko ottaa lasta mukaan. kumminkin he käyvät koulussa ja töissä ja yöllä itkevä lapsi ei ehkä ole edes väliaikaisesti hyvä vaihtoehto siihen. tiedän ettei mies lähde tästä asunnosta, eikä aja muakaan siis kumminkaan pois. mutta kuten sanoin niin en voi jäädä tähän pskaan suhteeseen, se kalvaa mua koko ajan mitä olen saanut selville.
perkele kun on toi muksu.. tai että olen äiti. en voi vain jättää häntä, vaikka mielitekisi (väliaikaisesti että pääsen tästä tilanteesta vain irti). tiedän ettei mies jättäisi lasta heitteille mutta.. en vain voi jättää lasta.
oman asunnon saanti on myös hankalaa, olen rahaton. ainoa tuloni on tällä hetkellä vanhempainpäiväraha.. miten voin mennä töihinkään kun on toi muksu. en saa asuntoa, ei ole rahaa mennä mihinkään.... en voi lasta ottaa mukaan jos lähden kavereille yöpymään..
oon niin patti tilanteessa. jos tänne joudun jäämään niin mies saa mut taas puhuttua ympäri. en vain jaksaisi enään tätä koko hommaa, kerran käyty jo läpi ja silloin annoin anteeksi/uskoin miestä.. ja sitten se vvain jatkuu näköjään.
huoh oli pakko purkaa johonkin. eimulla ees mitään pointtia tässä ollut.
Kommentit (16)
Googlaa kotikaupunkisi (tai lähimmän ison kaupungin) ensikoti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinulla ole mitään kiirettä lähteä kodistasi pois, kun kerran olet jo eropäätöksen tehnyt. Teet asiat yksi kerrallaan ja rauhassa.
Taloudellisesti tulet kyllä pärjäämään, Suomessa ei pienen lapsen äitiä jätetä heitteille. Tulet saamaan muiden tukien lisäksi asumistukea ja tietenkin elatustuen lapsen isältä. Aloita sillä, että menet paikkakuntasi sosiaalivirastoon ja kerrot tilanteesi. Siitä ne asiat lähtee rullaamaan.
Ja et tietenkään jätä 3kk ikäistä vauvaasi, sinä olet sen äiti.
Jaksamista ja tsemppiä! Koita rauhoittua.
Taidat olla aika nuori vielä? Sosiaalitoimistoon voisit tosiaan ottaa yhteyttä, sieltä varmasti auttavat eteenpäin. Tai jos paikkakunnaltasi löytyy ensikoti tai vastaava, niin sinne vaan reippaasti yhteyttä. Kyllä sinä pärjäät.
älä anna tilanteesi lannistaa sinua, vaikka varmasti sinulla on nyt vaikeaa!
pitäisikö sinun kääntyä sosiaalitoimiston puoleen? jos muuttaisit vaikka vuokrayksiöön, niin saatkohan asumiseen tukea (esim. kelalta)? ymmärtääkseni sosiaalitoimistosta voisi saada apua esim. vuokratakuun kanssa.
missä päin asut, katso oikotieltä vuokra-asuntoja, kysy kaupungilta/kunnan asuntotoimesta asuntoa?
nyt kannattaa toimia, jottei sitten huomaa parin kuukauden päästä jämähtäneensä sen sian nurkkiin....
Ja miten niistä ratkaisun löytää.
Mulle tuli heti vaihtoehtoja lukiessani;
Muutat vanhemmillesi ja opiskelet. Mitä sitten mitä muut tekee? Arvostelet nuoria ystäviäsi jotka asuu kotona? Mitä tollanen käytös on; muuta kuin lapsellista?
Lapsen voi 9 kk ikäsenä laittaa hoitoon ulkopuolisellekin. Ja opiskelet/käyt töissä viikonloppusin vaikka että saat rahaa.
Mitä opiskelet? Voisiko oppisopimus avata ovia?
Mies on lapsen isä, joten hänelle voi antaa kasvatusvastuuta joka isälle kuuluu.
Tai voisit koittaa opetella puhumaan tunteistasi ja mennä parisuhdeterapiaan miehesi kanssa. Naisten haukkuminen ämmiksi ei ainakaan auta sinua. Jos syytätkin tosia syyttä ja oma mustasukkasuus ja paha olo on saanut sinut liiottelemaan?
Mikä ratkasu ystävien luona majottuminen olisi?
Minusta tuo kuulostaa lähinnä siltä ette halua mennä vanhempiesi luokse: joten taidat olla vielä todella kypsymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla, että olet pettynyt noin pahan kerran ihmiseen, johon luotit.
Ensimmäiseksi minun tulee mieleen, että ota yhteyttä sosiaalitoimistoon. Varaat sieltä ajan, kerrot elämästäsi ja anot mahdollisesti takuuvuokria asuntooon. Sinua jo neuvottiinkin laittamaan asuntohakemus mahdollisimman pian kuntasi asuntotoimistoon - älä rajaa aluetta, niin saat asunnon pikemmin. Voit myöhemmin sitten vaihtaa asuntoa, tärkeintä että pääset alkuun.
Onhan myös mahdollista, että mies lähtee ja sinä jäät tähän asuntoon? Ei voi olla niin, että mies vaan ei lähde, kyllä teillä täytyy molemmilla olla tasaveroiset oikeudet joista neuvotellaan molemmille sopiva lopputulos!
Turvakodeista ja ensikodeista saat tietoa mm. täältä http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/, mutta alueesi sosiaalityöntekijä on varmaan parhaiten selvillä mitä juuri sinun paikkakunnallasi on tarjolla.
Myös seurakunnan diakoniatoimistoon voi mennä juttelemaan. Keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden sitomia ja ammatillisia. Kirkkoon kuulumattomuus ei estä menemistä diakoniatyöntekijän vastaanotolle. Usein jo se auttaa, että saa vuodattaa ulos kaiken sekamelskan mikä mieltä ahdistaa.
Toivotan asioittesi pikaista konkreettista järjestymistä ja sen jälkeen alkaa prosessi mielessä, jossa työstät tapahtunutta pettymystä ja rakennat elämääsi uudestaan. Lapsi on sinulle tärkein. Satsaa hänen ja omaan hyvinvointiisi nyt ensisijaisesti.
Kyllä, olen nuori. en kumminkaan ala-ikäinen, olen parikymppinen.
Ja miten niistä ratkaisun löytää. Mulle tuli heti vaihtoehtoja lukiessani; Muutat vanhemmillesi ja opiskelet. Mitä sitten mitä muut tekee? Arvostelet nuoria ystäviäsi jotka asuu kotona? Mitä tollanen käytös on; muuta kuin lapsellista? Lapsen voi 9 kk ikäsenä laittaa hoitoon ulkopuolisellekin. Ja opiskelet/käyt töissä viikonloppusin vaikka että saat rahaa. Mitä opiskelet? Voisiko oppisopimus avata ovia? Mies on lapsen isä, joten hänelle voi antaa kasvatusvastuuta joka isälle kuuluu. Tai voisit koittaa opetella puhumaan tunteistasi ja mennä parisuhdeterapiaan miehesi kanssa. Naisten haukkuminen ämmiksi ei ainakaan auta sinua. Jos syytätkin tosia syyttä ja oma mustasukkasuus ja paha olo on saanut sinut liiottelemaan? Mikä ratkasu ystävien luona majottuminen olisi? Minusta tuo kuulostaa lähinnä siltä ette halua mennä vanhempiesi luokse: joten taidat olla vielä todella kypsymätön?
Ja ei, en arvostele kavereitani jotka asuvat vanhemmillaan, pointtina miksi kirjoitin sen oli se etten voi heidän vanhempiaan vaatia majoittamaan minua ja lastani edes hetkeksi. Omille vanhemmilleni en voi mennä, kun päätin muuttaa pois kotoonta 18vuotiaana niin ilmi kävi erittäin hyvin että voivat auttaa rahallisesti välillä, mutta takaisin ei ole muuttamista.
olen kerran joutunut heille muuttamaan viikoksi kun omasta kodistani mut takista pitämällä heitettiin rappukäytävään, ja voin sanoa että vaikka lasta ei silloin vielä ollut, niin se viikko oli yhtä hlvettiä.
Viikonloppuisin ei onnistu opiskelu. Eilen yritin sopia kouluni kanssa jatkosta, mutta kaikki olivat sitä mieltä että keskeyttäminen oli minun kohdallani paras vaihtoehto. Joten hyväksyin sen.
Opiskelen alaa johon työllistyminen on erittäin hyvä, olenkin tehnyt alan hommia 17vuotiaasta lähtien. Jouduin lopettamaan raskauden takia + pitkäaikais sairauteni. En pysty yksin menemään töihini kun lapsi on vielä pieni. Alani on vuorotyötä, pääsääntöisesti juuri iltaa ja viikonloppua.
Haukun kyllä naista ämmäksi jos haluan, kun hän lähettelee miehelleni viestejä yhteisistä suihkuhetkistä. ja koska olen ollut tämän naisen ystävä kauan sitten, joten ei aivan tuntematonkaan minulle ole. Ja ei, en todellakaan enään vatvo tätä asiaa mieheni kanssa, koska se ei johda mmihinkään. Ja kyllä, mulla ei ole todisteita pettämisestä, vain viestejä jotka luettuani mieheni aina poistaa. Vain mieheni 'en tiedä miksi kusetin sua että olen töissä vaikka olinkin sen muijan luona' selityksiä. Ehkä olen turhan mustasukkainen, mutta en jaksa tälläistä epäilyksiä enään johon kokoajan saan lisää ns. todisteita.
Ystävien luokse majoittuminen on ratkaisu sinällään, väliaikainen. Koska asuntoja ei tule heti seuraavana päivänä muuttovalmiina vaikka hakemukset laittaisin. Vaikka kuinka kiireellisenä mun tilaa pidettäisiin. Ystävät ovat kumminkin mun elämässä ne, jotka tukevat aina toisiaan, ymmärtävät ja kuuntelevat. Haluavat auttaa. Niinkuin mä olen auttanut heitä, he auttavat mua. Ja ystävien luo majoittuminen olikin ajatus että täksi loppuviikoksi, pariksi yöksi ym. Ettei mun tarvitse jäädä tänne ja enään kuunnella kun mun mieheni yrittää selittää tekemisiään, antamatta kumminkaan yhtään vastausta.
Ja ei, en halua mennä vanhemmilleni, siinä olit aivan oikeassa. Ja mun vanhemmat eivät halua mua sinne, ja ymmärrän. Kun kahdeksantoista vuotiaana halusin muuttaa omaan asuntoon ja alkaa leikkiä itsenäistä, mun vanhemmat hyväksyivät sen ja myös odottavat että nyt selviän yksin. Miksi tätä on vaikea ymmärtää, että nyt mä kannan vastuun itsestäni yksin. Ja lapsesta, jonka olen päättänyt pitää.
Kiitos muille vastauksista, ensikotia en ajatellutkaan, olen aina jostain syystä ajatellut sen olevan alaikäisille. pitää alkaa ottamaan asiasta selvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita ihan ekana, nyt heti, sossuun ja selitä tilanne. Ne auttaa sua 100% varmasti kaiken järjestämiseen. Saat 1kk takuuvuokran/maksusitoutumuksen, ja ne maksaa sun vuokran ja sähkön ja saat 400e/kk perusosaa. Sulla on oikeus siihen, älä mieti mitä muut ajattelee vaan ota mikä sulle kuuluu. Ajattele lastasi.
Asunnon saat varmasti, kato vuokraovi.com hakutoiminnolla olisko paikkakunnallasi hetivapaita kämppiä, ja soita myös kaupungin/kunnan asuntotoimistoon ja kerro tarvitsevasi kiireellisesti asuntoa.
Heti tänään et sitä tietenkään saa, mutta mikset voi mennä siksi aikaa vanhemmillesi?
Jaksamista sulle. Pidä huoli lapsestasi. Ja laita myös miehesi vastuuseen lapsestaan.
mut sanoisin ap:lle että älä mieti mitään opiskeluja tai töitä nyt! Sun lapses on 3kk vasta ja tarvii äitin. Sulla on koko loppuelämä aikaa säätää noita opiskelu- ja työjuttuja, otat nyt vaan iisisti ja hoidat pienen lapses.
Ps. jos on yhtään mahdollista, niin mies pihalle ja sinä + vauva jäätte kotiinne asumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras vaihtoehto on, että sinä ja vauva jäätte kotiinne asumaan. Kirjoitat, että tiedät ettei mies lähde asunnostanne. Onko tästä ollut nyt puhetta, vai oletatko? Ehdota hänelle, että se, jolle lapsi jää, saa asunnon. Katsotaan mitä hän sitten sanoo. Miehen on yksinkertaisesti muutettava pois ja se on hänelle helpompaakin kuin sinulle (en siis usko että hän suostuu ottamaan lapsen).
Jos miestä ei saa mitenkään ulos, käänny vanhempiesi puoleen. Tilanne on nyt toinen kuin silloin kun muutit kotoa 18-vuotiaana. Vaikea uskoa, että vanhemmat kieltäisivät apunsa tuossa tilanteessa. Kysehän on kuitenkin tilapäisjärjestelystä, kunnes löydät oman asunnon. Jos vanhemmat nokittavat jotakin, niin anna nokittaa. Se nyt on vanhempien tapa, ei siihen kuole.
Työ- ja opiskeluasioita mietit myöhemmin.
Mene aikuisten lapsenvahdille eli sosiaalitoimistoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yhteiskunnan pitäisi alkaa elättämään sinua sen takia että päätät lähteä suhteesta?
Ikävä homma mutta ei se että mies pettää anna aihetta hakea (lisää?) sossusta rahaa. Ensin talous kuntoon ja sitten muutto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vastaat viestiin, joka kirjoitettu vuonna 2011 😂
Vierailija kirjoitti:
sossuun
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastaat viestiin, joka kirjoitettu vuonna 2011 😂
Vierailija kirjoitti:
sossuun
Luulet ettei kukaan enää jätä miestään? ok
Ja soita perään että on kiirellinen!
Sinä saat kyllä tukea siihen asumiseen. Voithan vaikka vuokrata yksiön nyt ensi alkuun, että pääset halvemmalla.