Koetko eläväsi ruuhkavuosia? Leimaako kiire elämääsi?

se

Onko elämäsi hektistä ja kellon määräämää? Monilla pikkulapsivaiheessa tuntuu, että vuorokausi ei riitä, ja omasta levosta joutuu jatkuvasti tinkimään.

Miten tasapainossa olet ajankäytön kanssa? Riittääkö aika?

Oletko kiinnostunut ns downshiftaamisesta?

Oletko tehnyt jotain ratkaisuja esimerkikis työajan suhteen päästäksesi ruuhkasta rauhaan?

Jaetaan tuntojamme kiireestä ja rauhasta!

kyseleepi ja keskustelee kanssanne

KirkkoSisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Lapset ovat nyt 5 ja 7 v, ekaluokan juuri aloittanut ja viisvee kotihoidossa. Mulla on työni kotona. Päivät ovat kyllä työntayteisiä, mutta mun ei tarvii laukata kieli vön alla paikasta toiseen tiukalla minuuttiaikataululla. Mä saan aamulla laittaa lapsen kouluun, tehdä viisivuotiaan kanssa töiden lomassa viskaritehtäviä ja olla kotona vastaanottamassa ekalaista kotiin.

Mutta tein vuosien työmaan, jotta pääsin tähän tilanteeseen. Oma esikoiseni on jo muuttanut pois kotoa. Kun hän aikanaan aloitti koulun, hyppäsin ulos silloiseta oravanpyörästä - mutta en siltikään voinut elää kiirteettä ja hyvällä omatunnolla. Nyt voin!

Mä olen miettinyt tätä aika lailla. Musta tuntuu, että aika paljon on kiinni omasta mielenmaisemasta. Meillä on kolme lasta, tosin aloitin nyt kesällä taas äitityslomalla. Puhun siis ajasta kun olen ollut työelämässä.



Meillä kummatkin vanhemmat tekevät jonkinlaista uraa, minä ehkä enemmän. Mies on ollut yrittäjänä, nyt tosin taas palkkatöissä. Kummallakaan ei nyt mikään huippu-ura ole, mutta keskijohdon tehtävät.



Toki meillä on välillä kiireistä, mutta päätuntuma on kuitenkin mun mielestä aika seesteinen. Lapset sen verran pieniä, että päiväkotiarjessa ei tarvita harrastuksia. Vanhemmat harrastavat ulkoilua, lenkkeilyä ja harvakseltaan teatteria/konsertteja.



Me ollaan tehty tietoisia valintoja. Asumme niin, että työmatkat lyhyitä. Emme tee työmatkoja ulkomaille kuin pakon edessä. Koti on pienehkö, joten kotitöitä on aika vähän. Siivooja käy harvakseltaan, mutta kaikki isommat asiat on kyllä ulkoistettu. Eli mattojen, verhojen ja petivaatteiden pesun tekee pesula, vaatteiden korjaukset ompelija, puvut käy pesulassa. Auto on liisari, ikkunoiden pesut jne. ammattilaisella. Samoin kaikki pienetkin remonttihommat teetetään. Sairaan lapsen hoito on kodinavuxilla, paitsi jos ovat tosi kipeitä. Mutta meillä jäävät siis kodinavuxin huomaan jo siitä kun räkä vähän valuu.





Ruoanlaitto järjestyy niin, ettuä syödään samaa useana päivänä, meillä on tyypillisesti 4 eri ruokaa viikossa. Toisaalta ruoka tehdään aika lailla alusta asti itse.



Olemme siis omilla valinnoilla pyrkineet vähentämään tehtävän työn määrää aika lailla. Kun asuu keskeisellä paikalla, niin arjen logistiikkaan menee vähän aikaa. Kotoa päiväkodin kautta töihin on puolisen tuntia julkisilla.



Näillä järjestelyillä meillä on arki aika rauhallista. Ymmärrän toki, että meillä on mahdollisuus tehdä näitä valintoja, koska tienaamme kohtuullisen hyvin. Toisaalta on sekin jonkin verran omasta valinnasta kiinni.



Me tapaamme aika paljon ystäviä ja meillä käy lasten kavereita kylässäkin. Joku taas saattaa pitää meidän elämää kaaoksena, mutta ei se siltä tunnu.



Mutta: kun lapset kasvavat, niin paletti ei kyllä kestä mitään jokailtaista harrastusrumbaa. PItää olla sellaisia iltoja, että koko perhe on kotona.

Aloitin juuri työt hoitovapaan jälkeen, ja kiirettä on. Aikaa menee isomman harrastuksiin, pienemmän tarhapäiviä taas yritän pitää mahdollisimman lyhyinä. Itse en harrasta mitään.



MInulla ei ole mahdollisuutta tehdä lyhyempää työpäivää, mutta työni on juuri nyt ajoitettu pariksi kuukaudeksi niin, että lasten hoitopäivä on enintään 7 tunnin mittainen. Haen lapset päiväkodista klo 15. Sen jälkeen meillä on aikaa yhdessäoloon vielä 5 tuntia, ennen iltatoimia ja nukkumaanmenoa.



Iltaisin yritän tehdä mahdollisimman vähän töitä. Teen sen sijaan hiukan kotitöitä ja saatan katsoa televisiota.