Lapset viikon äidillä ja viikon isällä

Itse kahta kotia (vakikoti viikonloppuna ja työkoti viikolla) 4 v eläneenä ja eestaas reissanneena koin kyllä tilanteen jo täysi-ikäisenäkin hankalaksi ja raskaaksi ja siitä saakka olen ihmetellyt, kuinka ne vuoroviikkosiellätäällä-lapset oikein jaksavat. Lastenpsykiatrit ainakin tuntuvat olevan sitä mieltä, että systeemi ei ole lasten kannalta hyvä eikä ainakaan sovi pienille lapsille.

Eivät osaa nähdä lapsen etua vaikka puheen tasolla niin väittävät. En tunne yhtään pariskuntaa, joka antaisi lapselle oman kodin ja itse kulkisivat vuoroviikoin reppu selässä huushollista toiseen. Eivät halua. Ajatustkin kuulostaa heistä mahdottomalta. Mutta lapset joutuvat tekemään, mitä heille sanotaan.

Eivät osaa nähdä lapsen etua vaikka puheen tasolla niin väittävät. En tunne yhtään pariskuntaa, joka antaisi lapselle oman kodin ja itse kulkisivat vuoroviikoin reppu selässä huushollista toiseen. Eivät halua. Ajatustkin kuulostaa heistä mahdottomalta. Mutta lapset joutuvat tekemään, mitä heille sanotaan.

mutta kommentoidaan silti, vaikka Porvoosta raikaakin.

Meillä on kaksi uusperhettä, ja "välissä" yksi vanhan liiton lapsi. Pitäiskö minun joka toinen viikko hylätä perheeni ja lähteä johonkin yksiöön esikoiseni kanssa? Vai pitäisikö meidän kahden erillisen perheen hommata kolmas asunto, johon mahtuu 2+3 ja 2+5 hengen perheet vuoroviikoin? Mahtaisi olla kiva pyykätä exän kalsareita.

Lapsia voidaan kohdella kuin kulkukoiria. Niinhän he tässä tilanteessa ovatkin.

Reissatessa pitää aina pakata ne kamat, siirtyä pitkäkin matka, joutuu yksinään huolehtimaan kamansa ja on jossain kaukana poissa.



Se, että kolmasluokkalainen ottaa sunnuntai-iltana skeittilaudan ja koulurepun selkään ja skeittaa pari korttelia toiseen kotiinsa, ei mielestäni mitenkään vertaudu reissutyöhön. Toimivassa viikko-viikko -systeemissä lapsella on oma tila kummassakin paikassa ja KAIKKI tarvittavat romppeet molemmassa osoitteessa. Silloin ei joudu raahaamaan koko maallista omaisuutta alusvaatteita myöten mukanaan.

mutta kommentoidaan silti, vaikka Porvoosta raikaakin. Meillä on kaksi uusperhettä, ja "välissä" yksi vanhan liiton lapsi. Pitäiskö minun joka toinen viikko hylätä perheeni ja lähteä johonkin yksiöön esikoiseni kanssa? Vai pitäisikö meidän kahden erillisen perheen hommata kolmas asunto, johon mahtuu 2+3 ja 2+5 hengen perheet vuoroviikoin? Mahtaisi olla kiva pyykätä exän kalsareita.

[/quote]

Mieti ensiksi tehtyjen kohtaloa ja elämää ennekuin väsäät uuden kulkujätkän kanssa lisää jälkeläisiä

Meillä LAPSET haluavat vko-vko systeemin, mulle sopisi se oikein hyvin että asuisivat kanssani aina. Mutta laspset haluvat äidin sekä isän. Joten meillä mennään näin ja meille tämä sopii. Ja molemmissa kodeissa on lapsille kaikki tavarat, huoneet, vaatteet, mitään ei tarvi roudata. Joillekin tämä ei sovi mutta meillepä sopii :)

Eivät osaa nähdä lapsen etua vaikka puheen tasolla niin väittävät. En tunne yhtään pariskuntaa, joka antaisi lapselle oman kodin ja itse kulkisivat vuoroviikoin reppu selässä huushollista toiseen. Eivät halua. Ajatustkin kuulostaa heistä mahdottomalta. Mutta lapset joutuvat tekemään, mitä heille sanotaan.

mutta kommentoidaan silti, vaikka Porvoosta raikaakin.

Meillä on kaksi uusperhettä, ja "välissä" yksi vanhan liiton lapsi. Pitäiskö minun joka toinen viikko hylätä perheeni ja lähteä johonkin yksiöön esikoiseni kanssa? Vai pitäisikö meidän kahden erillisen perheen hommata kolmas asunto, johon mahtuu 2+3 ja 2+5 hengen perheet vuoroviikoin? Mahtaisi olla kiva pyykätä exän kalsareita.

Onko sinusta siis oikein, että "vanha" lapsi joutuu maksamaan siitä, kun vanhemmat tahtovat perustaa uuden perheen? Joku joutuu aina perheen hajotessa maksamaan sen kovimman hinnan, mutta en ole ikinä pystynyt ymmärtämään millaiset vanhemmat laittavat sen oman lapsensa maksumieheksi..?!

Väitä mitä väität, mutta sinun vanhimmalla lapsellasi ei ole pysyvää kotia, koska sinä laitoit omat tarpeesi etusijalle.

Meillä LAPSET haluavat vko-vko systeemin, mulle sopisi se oikein hyvin että asuisivat kanssani aina. Mutta laspset haluvat äidin sekä isän. Joten meillä mennään näin ja meille tämä sopii. Ja molemmissa kodeissa on lapsille kaikki tavarat, huoneet, vaatteet, mitään ei tarvi roudata. Joillekin tämä ei sovi mutta meillepä sopii :)

..minkä vaihtoehdon he haluaisivat. Oletteko esittäneet sitä, että te vanhemmat ramppaatte kotien väliä ja he saavat olla samassa paikassa.

Hyvä kysymys teille peräperään ukkoja/akkoja vaihtaville ja jokaisen kanssa lisääntyville.

ja lapsen kaveripiiri, harrastukset ym eivät kärsi. Sitten on varmasti todella raskasta, jos esim. kodit eri paikkakunnilla. Tosin tämä ihan mutua, mulla ei minkäänlaista kokemusta asiasta ;-)

sitä että lapsi asuu toisen vanhemman luona ja tapaa toista, jolloin hänellä säilyy yksi vakituinen koti ja läheiset välit myös toiseen vanhempaan. On rakkautta myös luopua lapsen kanssa vietetystä ajasta, ja rakkautta ottaa isompi siivu päivittäisestä vastuusta.



Meillä oli aluksi tavoitteena viikko-viikko, mutta vaihtelimme lyhyemmissä pätkissä. pian kävi ilmi, ettei tuo lapsille sovi, elämä on jatkuvaa ramppaamista ja viisikin päivää erossa äidistä oli liikaa meillä. Nyt lapset vaikuttavat kutakuinkin tyytyväisiltä, kun aika toisessa kodissa on n. neljännes - kaksi pitkää viikonloppua ja kaksi arkiyötä kuussa, lomilla pidempään.

..minkä vaihtoehdon he haluaisivat. Oletteko esittäneet sitä, että te vanhemmat ramppaatte kotien väliä ja he saavat olla samassa paikassa.

Ja kyllä, normaali lapsi haluaa asua kodissa, jossa on kodin tuntu, oma sänky ja oma isä tai äiti omalla paikallaan. Ei lapsi halua geneeristä väliaikaissijoituskämppää, jossa molemmat vanhemmat ramppaavat vuorotellen, eikä paikka ole kenenkään koti. En edes ymmärrä miten tuollaista kauhua kukaan kehtaisi ehdottaa.

Myös pikkusisarusten tulosta keskusteltiin esikoisen kanssa. Mietittiin, olisiko se kivaa vai ikävää, miten sellainen vaikuttaisi elämään ja mitkä olisivat hyviä ja huonoja puolia. Nyt kaikki pikkusisarukset ovat isoimmalle maailman tärkeimpiä.

Ihmiset ovat rikkaus toisillensa. En käsitä suomalaista kulttuuria, jossa oman kodin ovet vedetään tiukasti säppiin, eikä haluta ottaa yhtään ylimääräistä ihmistä mukaan elämään. Meille nimittäin mahtuu tuon esikoisen mukana myös niitä exäni perheen pikkusisaruksia ja elämme varsinaista laumaelämää. Miksi esikoiseni hyötyisi siitä, että hänet eristettäisiin laumasta ja järjestettäisiin erillinen "ei-koti", jossa hän saa asua ja jossa häntä voi sitten käydä katsomassa kuin häkkieläintä? En vain käsitä.

ja suhde hänen kanssaan oli äärettömän vaikea, koska ei kyennyt pysähtymään mihinkään, asettumaan aloilleen edes viikonlopuksi. Ja oli tottunut siihen, että kerran viikossa saattoi riidellä ja sitten sulkea oven jäljessään ja jättää kaiken siihen. Vastuttomaksi oppi ainakin.

sitä että lapsi asuu toisen vanhemman luona ja tapaa toista, jolloin hänellä säilyy yksi vakituinen koti ja läheiset välit myös toiseen vanhempaan. On rakkautta myös luopua lapsen kanssa vietetystä ajasta, ja rakkautta ottaa isompi siivu päivittäisestä vastuusta.

Meillä oli aluksi tavoitteena viikko-viikko, mutta vaihtelimme lyhyemmissä pätkissä. pian kävi ilmi, ettei tuo lapsille sovi, elämä on jatkuvaa ramppaamista ja viisikin päivää erossa äidistä oli liikaa meillä. Nyt lapset vaikuttavat kutakuinkin tyytyväisiltä, kun aika toisessa kodissa on n. neljännes - kaksi pitkää viikonloppua ja kaksi arkiyötä kuussa, lomilla pidempään.

Ehkä teidän ongelma olikin se, että vaihtelitte lyhyemmissä pätkissä - sehän sitä sekavuutta lasten elämään vasta tuokin kun ei tiedä milloin on missäkin ja milloin mennään toisen luokse. On paljon selkeämpää lapselle kun hän tietää "maanantaina mennään äidille/isälle". Ja vaihtopäivä on AINA SAMA. Mulla on kokemusta vko-vkosta sekä joka toinen vkl toiminnasta. Joka toinen vkl yhtä kaaosta, viikko-viikko niin paljon selkeämpää ja rauhallisempaa. Ehtii elää lapsen kanssa arkea ja olla ihan rauhassa. Mutta nämä ovat oikeastaan asioita, mitä ei kukaan tiedä kun kokeilemalla.

Ei-koti yms. roskaa, kaikkea sitä saa lukea. Surullista, miten alas jotkut ovat valmiita menemään jopa omien lastensa kohdalla, mahdollistaakseen itselleen sellaisen elämän kuin tahtovat.

Ei lapsi halua geneeristä väliaikaissijoituskämppää, jossa molemmat vanhemmat ramppaavat vuorotellen, eikä paikka ole kenenkään koti. En edes ymmärrä miten tuollaista kauhua kukaan kehtaisi ehdottaa.

---

ymmärrä, että tarkastelusi näkökulma on hyvin itsekäs. Se kotihan olisi nimenomaa sen lapsen koti! Nyt lapsi ramppaa kahta eri kämppää. Katso asiaa LAPSEN silmin. Ikävää kun tuollaiset paukapäät lisääntyvät!

Nämä ovat taas niitä asioita, mitä ei voi verrata naapurin Irman kanssa. Jokainen tekee minkä parhaakseen näkee omalle katraalleen. Jos jollakin Pirkolla on ongelmia vuoroviikkojärjestelyssä, se ei tarkoita sitä että naapurin Irmallakin pitää olla ongelmia siinä. Tai sama asia viikonloppuisyydessä. Joillekin se ei sovi ja joillekin sopii. Ja puhun myös lapsista, en vain aikuisten halusta. Ihan turha näistä on tapella ja olla sitä mieltä että vain minä tiedän mikä on kaikille maailman lapsille oikea paikka elää ja olla. Eiköhän jokainen lapsen tehnyt vähän tiedä mikä sille omalle mukulalle on hyväksi. Piste.

Eiköhän jokainen lapsen tehnyt vähän tiedä mikä sille omalle mukulalle on hyväksi. Piste.

Valitettavasti vaan jokainen vähänkään uutisia seurannut tietää, että todella moni vanhempi ei piittaa paskan vertaa siitä, mikä niille omille lapsille olisi parhaaksi vaan tekevät ja menevät ihan sen mukaan mikä itselle sattuu sopimaan. Joskus on ihan suositeltavaa, että ulkopuoliset kritisoivat vanhempien toimintaa, jos se ei millään tavalla palvele lasten etua. Lapset itse kun eivät saa ääntään kuuluviin vaan jonkun on puhuttava heidän puolestaan. Millainen maailma olisi, jos kaikki ihmiset kääntäisivät selkänsä ja luottaisivat siihen, että kaikki toimivat aina epäitsekkäästi ja muiden parasta ajatellen?