Olen tapaillut jonkin aikaa Vhh-ruokavaliolla olevaa miestä ja koko hänen elämänsä tuntuu pyörivän karppauksen ympärillä

Syömishäiriö. Kuulostaa siltä etten itse jaksais tuollaista tyyppiä.

Miehillä tuntuu jokaisella olevan joku fiksaatio elämässään. Sun aarteellas se on ruokavalio.

Se todennäköisesti kestää vain hetken tai ainakin tuo jauhaminen loppuu. Itselläni tulee noita kausia, että hurahdan johonkin elintapamuutokseen ja varmaan puhun siitä myös silloin paljon, koska sehän on jatkuvasti mielessä että nyt ei saa syödä sitä ja tätä. Yleensä se katkeaa johonkin, että sairastun tai tulee niin stressaava ajanjakso etten pysty keskittymään pelkästään syömiseen. Aikaikkuna hurahdukselle on n. 1-3kk

Tapailin myös kerran yhtä miestä joka jauhoi jostain paleoruokavaliosta ihan jatkuvasti. Muuta puheenaihetta ei ollut, eikä päässä tainnut mitään liikkua. No oli hyvässä tikissä niin panin kerran, se siitä. 

Voi olla että tän pakkomielteen jälkeen tulee joku muu. tää on yleensä ihmistyyppikohtasta, aina joku asia päällä joka on intohimo ja siitä vaan sitten jauhetaan. 

Tää on tosi raskasta porukkaa, eivätkä itse tajua tätä. Kaveri on täys karppaaja, ja se rajoittaa yhteisiä reissuja paljon enemmän kuin yksikään vegaani. En ole enää jaksanut lähteä hänen kanssa mihinkään kun en jaksa sitä turhaa säätämistä ruoan kanssa. Kaiken lisäksi hän ei enää jaksa käydä edes vaeltamassa, vaan syyttää asiasta kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota hänellä ei edes verikokeiden mukaan ole. Missään nimessä ongelma ei voi olla äärimmäinen ruokavalio.

Minkähän proteiinin ottaisi tuohon salaattiin lisäksi.

Hah !

Vierailija kirjoitti:

Tapailin myös kerran yhtä miestä joka jauhoi jostain paleoruokavaliosta ihan jatkuvasti. Muuta puheenaihetta ei ollut, eikä päässä tainnut mitään liikkua. No oli hyvässä tikissä niin panin kerran, se siitä. 

Ei oo mikään kaljaa kittaava hiilariläski vaan ihan aito metsästäjä-keräilijä. Sellainen kun antropeologit ihmisen mieltävät.

Ilman hiilareita ei lihakset toimi. Eli kaivaa kuin IDF solttu itselleen hautaa jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin myös kerran yhtä miestä joka jauhoi jostain paleoruokavaliosta ihan jatkuvasti. Muuta puheenaihetta ei ollut, eikä päässä tainnut mitään liikkua. No oli hyvässä tikissä niin panin kerran, se siitä. 

 

Ei oo mikään kaljaa kittaava hiilariläski vaan ihan aito metsästäjä-keräilijä. Sellainen kun antropeologit ihmisen mieltävät.

Mun mies on triathlonisti ja kiipeilijä, vaikka ikää on lähemmäs 50v. On todella tikissä kunnossa ja hiilarit kyllä maistuvat. Ei ole mikään suonensa tukkeuttanut salimake, joka luulee että lihaa täytyy syödä kilo päivässä. 

Mä kutsuin kaverin grillaamaan. Kysyi että mitä proteiinia grillattais ?

Vastasin että ihan Entrecotea ei me mitään proteiineja grillata...

Onko se nyt vhh vai karppaako? Eivät ole edes sama asia

Juicebigiltä kuulostaa. Viimeinen ateria oli vhh.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt vhh vai karppaako? Eivät ole edes sama asia

VHH vielä menettelee, kunhan ei jauha asiasta koko ajan. Sellaista karppaajaa sen sijaan ei ole, joka ei osaisi olla paasaamatta asiasta. Karppaus ei jää kellekään epäselväksi. 

Tasa-arvo on jälleen edennyt!

Ruokaan liittyvät mielenterveysongelmat eivät ole enää ainoastaan naisten etuoikeus laihdutus-jojoilun, sairaalloisen kalorikyttäämisen, anoreksian ja veganismin muodossa.

Nyt miehille on vhh vai mikä Atkinson se olikaan.

Meihet rakastavat:

1. omaa ääntään

2. pätemistä

3. sitä että nainen antaa heille

4. nainen antaa huomiota miehelle

5. nainen antaa seksiä miehelle

6. nainen ihailee miestä

Eli käytännössä he rakastavat itseään ja nainen on hyvä jos nainenkin rakastaa miestä.

Itse tykkään vaan tehdä töitä, harrastella ja miehiä riittää sellainen teelusikallinen päivässä, useni mitta tulee täyteen jo parista tekstarista. Kiitos miehet palveluksestanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin myös kerran yhtä miestä joka jauhoi jostain paleoruokavaliosta ihan jatkuvasti. Muuta puheenaihetta ei ollut, eikä päässä tainnut mitään liikkua. No oli hyvässä tikissä niin panin kerran, se siitä. 

 

Ei oo mikään kaljaa kittaava hiilariläski vaan ihan aito metsästäjä-keräilijä. Sellainen kun antropeologit ihmisen mieltävät.

Ihminen on elänyt sen mukaan mitä on ollut missäkin saatavilla, hyvin harvoin pelkällä lihalla ja rasvalla. Ja usein herkkua on ollut hunaja, liha on sitä pakkopullaa.

Kyllä nykyihminen on nimenomaan se mihin ihminen suuntautuu mieluiten, HIILARIHERKKUIHIN. Kaikki muu on näyttelemistä.

Ihmiset, joiden koko elämä pyörii ruokailurajoituksen ja treenaamisen ympärillä ovat tylsää seuraa.

Toki monet hyvännäköisiä ja siksi aluksi viehättäviä, mutta se hysteerinen kaiken kontrollointi ei ole lopulta ollenkaan seksikästä, eikä siinä jää romanttisille tunteillekaan aikaa kehittyä. Jotkut myös haisevat pahalle ja ravaavat jatkuvasti veskissä niiden erikoisruokavalioiden takia. Ei sellaista jaksa katsella.

Toki, jos itsellä samanlainen elämäntyyli, niin sitten sellainen voi olla sopiva. 

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo on jälleen edennyt!

Ruokaan liittyvät mielenterveysongelmat eivät ole enää ainoastaan naisten etuoikeus laihdutus-jojoilun, sairaalloisen kalorikyttäämisen, anoreksian ja veganismin muodossa.

Nyt miehille on vhh vai mikä Atkinson se olikaan.

 

Syömishäiriö on mielen sairaus. Se on melko yleinen sairaus nykyään.

Usein ihminen joka puhuu ruoasta hiilareina ja proteiinina kärsii syömishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että tän pakkomielteen jälkeen tulee joku muu. tää on yleensä ihmistyyppikohtasta, aina joku asia päällä joka on intohimo ja siitä vaan sitten jauhetaan. 

Tai sitten käy kuten minulle että totutulla ruokavaliolla oli lähteä henki ja tein täyskäännöksen. En kyllä siitä vaahtoa muille vaan nautin puhtaasta ruoasta hyvällä omallatunnolla. Jos joku kysyy, kerron että pääsin kaikista lääkkeistä eroon parissa kuukaudessa. Pois jäi neljä lääkettä kokonaan ja kahta syön enää tarvittaessa puolikkaan annoksen. Joka tätä ei ole kokenut, ei ymmärrä sitä täydellistä elämänmuutosta ja helpotusta, miksi siitä haluaa puhua. Huomaa muissa ihmisissä samat virheet mitkä itsekin teki vuosikausia. Ei vaan voi sanoa että jätä nuo ruoka-aineet pois niin säästät vuodessa satasia kun et tarvitse lääkettä. Moni luottaa sokeasti ravitsemussuositukseen eikä uskalla ottaa vastuuta itsestään.