Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet syrjäytynyt, millaista elämäsi on?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Jokainen on syrjäytynyt omalla tavallaan. Mitä se nyt kellekin tarkoittaa.
Vietän paljon aikaa vanhempani seurassa, kun ei ole ketään muutakaan, vaikka riitelemme. Mutta en voi olla koko ajan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Mitä sitten tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Mitä sitten tapahtui?
Minusta tuli hikikomori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Mitä sinulle tapahtui? Ymmärrän että vanhempasi menehtyivät ja olet eronnut mutta miksi ei ole enää ystäviä, eikä ilmeisesti harrastuksiakaan? Voisitko saada jostain apua että heräisit painajaisestasi ja voisit elää jälleen tyydyttävää, jopa onnellistakin elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Mitä sitten tapahtui?Minusta tuli hikikomori.
En usko että "hikikomori" on alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Joku on olevinaan mahdottoman hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn vaan töissä ja kaupassa. Työkin on sellainen että suurimmaksi osaksi olen siellä yksin. Voi mennä päiviä etten puhu kenellekään, vain kaupan kassalla tervehdin ja kiitän.
Töissäkäyvä ei ihan kokonaan voi syrjäytynyt olla mielestäni. Se piti minutkin elämän syrjässä kiinni, mutta työttömyys aiheutti masennuksen, vei eläkkeelle ja syrjäytti lopullisisesti normaalista elämästä. Elämä on rajoittunutta: melkein aina kotona yksin, no kaupoissa tietysti pitää käydä ja sentään kävelyillä käyn. Siinäpä se.
Itse syön lähes joka päivä ravintolassa, teen noin 10km lenkin ja touhuan kaikenlaista mutta jonkun työkkärin mielestä olen varmaan täysin syrjäytynyt koska en käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn vaan töissä ja kaupassa. Työkin on sellainen että suurimmaksi osaksi olen siellä yksin. Voi mennä päiviä etten puhu kenellekään, vain kaupan kassalla tervehdin ja kiitän.
Töissäkäyvä ei ihan kokonaan voi syrjäytynyt olla mielestäni. Se piti minutkin elämän syrjässä kiinni, mutta työttömyys aiheutti masennuksen, vei eläkkeelle ja syrjäytti lopullisisesti normaalista elämästä. Elämä on rajoittunutta: melkein aina kotona yksin, no kaupoissa tietysti pitää käydä ja sentään kävelyillä käyn. Siinäpä se.
Voi olla. Henkisesti ja emotionaalisesti voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse syön lähes joka päivä ravintolassa, teen noin 10km lenkin ja touhuan kaikenlaista mutta jonkun työkkärin mielestä olen varmaan täysin syrjäytynyt koska en käy töissä.
Mä oon varmaan työkkärin mielestä supersyrjäytynyt kun en edes ilmoittautunut työttömäksi :)
Oikein mukavaa. Olen valinnut itse elämäntavan, jota monet pitävät syrjäytymisenä. Teen kyllä töitä ja elätän itseni, mutta täysin kotoa etää. Asun aika syrjässä kahden koirani kanssa. Mulla ei ole vanhempien kuoltua lainkaan ihmissuhteita. Miestä saati lapsia ei ole. Mutta minä olen luonnon keskellä ja pienissä askareissani valtavan onnellinen. Kerrostalossa kaupungissa näin olisi varmaan tylsää, mutta luonto on aina antanut mulle sellaisen yhteydentunteen, joka poistaa yksinäisyyden. Olen nyt 50 v, olen elänyt näin jo 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Tarvitsisit apua. Voi kun elämäsi muuttuisi ja voisit jälleen iloita siitä mitä sinulla on nyt, ei vain menneisyydessä.
yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.
Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista.
Mitä sitten tapahtui?Minusta tuli hikikomori.
En usko että "hikikomori" on alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Joku on olevinaan mahdottoman hauska.
Ummehtunut hiki hieltä haiseva komero. Haisee.
Kesät hoidan puutarhaa ja grillailen punalappulihoja. Talvella käyn Thaimaassa parin kuukauden reissun ja muun ajan lähinnä olla möllötän täällä metsässä ja grillailen punalappulihoja.
Alue: Aihe vapaa
Käyn vaan töissä ja kaupassa. Työkin on sellainen että suurimmaksi osaksi olen siellä yksin. Voi mennä päiviä etten puhu kenellekään, vain kaupan kassalla tervehdin ja kiitän.