Jos olet syrjäytynyt, millaista elämäsi on?

Olen vain kotona. Nyt opiskelen etänä, mutta ei tämäkään mihinkään johda. En enää jaksaisi. Haluan vain kuolla.

En ole varma olenko syrjäytynyt vai en mutta ainakin yksinäinen ja todella introvertti olen.

Elämäni on ihan hyvää. Käyn töissä josta saan ihan hyvää palkkaa, toki käytän rahaa vähän joten säästän ja sijoitan rahojani aika paljon. Vapaapäivinä liikun luonnossa, käyn mökilläni, kiertelen kauppoja tai sitten vaan olen kotona.

Töissä näen muita ihmisiä ja vanhempiani tapaan välillä mutta muuten olen aikalailla yksin.

M34

Vierailija kirjoitti:

Olen kuukausia putkeen yksin kotona. En käy kaupassakaan, wolttaan ruuat ja muut tarvittavat. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Minulla oli joskus hyvä elämä: oli työ- ja opiskelupaikka, kavereita, ystäviä, vanhemmat elossa, avopuoliso, jonka kanssa uusi koti ja mukavia yhteisiä harrastuksia.

Elän paljon muistoissa. Välillä on vaikea tajuta, minkälaista nykyinen elämäni on. On kuin eläis jatkuvaa painajaista. 

Mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Käyn vaan töissä ja kaupassa. Työkin on sellainen että suurimmaksi osaksi olen siellä yksin. Voi mennä päiviä etten puhu kenellekään, vain kaupan kassalla tervehdin ja kiitän.

Näin tämä menee, ehkä jonain päivänä vielä unohdan miten puhutaan

Joskus käyn tapahtumissa tai konserteissa, kotona veneilen ja kalastelen. Teen pimeitä töitä välillä ja niitä tienannut ihan hyvin.  Tässä toukokuussa menin norjaan tromssaan ja poljin sieltä suomeen 38 päivässä. Se oli sellainen yksinäisen miehen reissu. En ole ollut koskaan kotoa pois niin pitkään enkä ollut käynyt ulkomailla 20 vuoteen. Tromssasta poljin altaan ja sieltä suomeen. Ihan kiva reissu ja voisin lähtee parin vuoden päästä uudelle fillari reissulle.

Minä asun komerossa...

Surullista. Ihminen on syntyjään laumaeläin. 

Itse yritän taas sosialisoitua monien vuosien jälkeen. Sairastuin 19-vuotiana paniikkihäiriöön. Ja siitä se sitten elämäni kutistaminen alkoi. 

Tänä vuonna olen tavannut kasvotusten kolme ihmistä, kunkin heistä kahdesti. He olivat työtehtävissään. (Ruokakaupan kuljettajia ei oteta lukuun.)

"Siviilissä" olen viimeksi tavannut ihmisen viisi vuotta sitten. Aika syrjäytynyt olen. 

Elämä on kurjaa. Ennen minulla oli terveyttä, koti, auto, työ, rahaa ja muutama kaverikin. Enää ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa

On jos se on oma valinta eli yksinoloa. Jos se on yksinäisyyttä se ei ole parasta aikaa vaan kipeää ja surullista.

Yksinäistä, huolta terveyden niin fyysisenn kuin psyykkisen olotilan kunnossa pysymisestä ja taloudellisesta tilanteestani, että saisin menoni kustannettua ne pienet ja vähän isommat.  

Osattomuutta. Ei ketään jolke puhua ei ketään jota kuunnella. Ei ketään jika koskettaisi tai ketä saisin itse koskettaa  Eiketään jonka sausin tuntea bierelläni

Jotain vielä ikävämpää kuin pettymys siitä, että en ole saanut haaveilemaani ja toivomaani lasta, enkä.mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa, vaik varmasti jotain samaakin.

Vielä pidän yllä toivoa paremmasta. Syrjäytyneenä en ehkä. Vielä jaksan vähän välittää ja huolehtia itsestäni

Syrjäytyneenä en enää jaksaisi kuin hyvin harvoin, tai sitten en harvoinkaan. 

Miksi ihmeessä yrittäisin tällaisten hallitusten aikana ottaa osaa mihinkään? Lyövät nyrkillä päähän, jos näyttäydyn. Minua ei kelpuuteta kuin maksamaan herrojen huvit ja se ei minua taas huvita yhtään. Olkaa itse aktiivisia ja maksakaa itse omat porsastelunne. Antakaa olla rauhassa, vttu.

Käyn töissä ja tulen kotiin nukkumaan.

Ainoa, mihin yhteiskunta minua tarvitsee, on orjatyöhön, jolla elätetään kaikki ne, joille en kelpaa.

Toivottavasti saatte elämänne kuntoon tavalla tai toisella. Palveluiden piiriin, sitten mukavuusalueiden ulkopuolelle pienin askelin, lopulta uusia harrastuksia ja ihmisiä niiden parissa.

Olette arvokkaita.

Syrjäydyin kun sairastuin ja ystävät alkoivat karttelemaan , sitä ennen kävin mielelläni perjantaisin istumassa ystävien kanssa bubissa sun muuta , 20 - vuoden suhdekin kaatui . Alussa olin surullinen asiasta , mutta nyt olen hyväksynyt tämän yksinäisyyden ja en edes kaipaa niitä ns ystäviä , menkööt menojaan vaan kaikki . Käyn pyörälenkillä , kirjastossa , katselen paljon tv: tä , touhuan mitä milloinkin voimieni mukaan . Ihan hyvää elämää tämäkin .

Mikä on "syrjäytynyt"? Ei kukaan "syrjäydy" omasta tahdostaan. Kyllä se ihmisten syrjäyttäminen on ihan aktiivista toimintaa. Ihmiset opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan. Toiset vain kilpailevat eli syrjäyttävät muita "paremmin". Se, että kieltäytyy kilpaillusta, joka ei ole mielekästä, ei ole "syrjäytymistä" vaan viisautta, joka poikkeaa vallalla olevasta hulluudesta, jota politiikaksikin joskus kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "syrjäytynyt"? Ei kukaan "syrjäydy" omasta tahdostaan. Kyllä se ihmisten syrjäyttäminen on ihan aktiivista toimintaa. Ihmiset opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan. Toiset vain kilpailevat eli syrjäyttävät muita "paremmin". Se, että kieltäytyy kilpaillusta, joka ei ole mielekästä, ei ole "syrjäytymistä" vaan viisautta, joka poikkeaa vallalla olevasta hulluudesta, jota politiikaksikin joskus kutsutaan.

Viisaita sanoja. Näinhän se on tässä nyky-yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Olette arvokkaita.

Kenelle muka?

Ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "syrjäytynyt"? Ei kukaan "syrjäydy" omasta tahdostaan. Kyllä se ihmisten syrjäyttäminen on ihan aktiivista toimintaa. Ihmiset opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan. Toiset vain kilpailevat eli syrjäyttävät muita "paremmin". Se, että kieltäytyy kilpaillusta, joka ei ole mielekästä, ei ole "syrjäytymistä" vaan viisautta, joka poikkeaa vallalla olevasta hulluudesta, jota politiikaksikin joskus kutsutaan.

Ei meitä 70-luvun alussa syntyneitä edes opetettu kilpailemaan millään tavoin. Opetettiin että itsensä kehuminen on törkeää käytöstä, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ei kasarilla tarvinnut kenenkään kilpailla toista vastaan. Kaikille löytyi oma kolo.