Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö joitain vanhuksia rollaattorin käyttö?
Kommentit (41)
Juu, appeni erakoitui ennen kahdeksaakymppiä kotiinsa. Olisi aivan hyvin voinut ulkoilla rollaatorin kanssa, mutta mielestään se oli "vanhusten hommaa".
Meni tietysti liikkumattomuuttaan niin huonoon kuntoon, että kuoli patin vuoden sisään.
Mutta saappaat jalassa. Olisihan se niin hävettävää ollut kulkea rollaattorilla.
Uskon, että tämä on melko yleistäkin etenkin miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei suostu käyttämään. Ilman sitä ei jaksa kävellä 500metriä pidemmälle. Tämän takia mätänee kotona ja rapistuu entisestään.
Häpeävät ihan kaikkea kuolevaisuudesta muistuttavaa, keppiä, rollaattoria, vaippoja, sitä että joku vieras suihkuttaa... ei onneksi kaikki mutta turhan moni.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostu käyttämään. Ilman sitä ei jaksa kävellä 500metriä pidemmälle. Tämän takia mätänee kotona ja rapistuu entisestään.
Oma anoppi liikkui vain taksilla ruokakauppaan, joka oli ehkä 300 m päässä. En kyllä tiedä, minne hän olisi rollaattorin kanssakaan lähtenyt, jos sellainen olisi ollut.
Jää kauppareissut väliin, jos ei suostu käyttämään rollaattoria. Tai sitten istuu kaupan pihalla autossa ja odottaa, kun mies tekee ostokset. Miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä oli 2. aivoinfarkti ja se liikkuminen meni sitten huonommaksi.
Kotiutuspalaverissa suosittelivat, varulta, rollaattoria, liikkumiseen yleensäkin; kun kumminkin silloin liikkui vielä ulkona.
Ei, ei niin millään. Koitin puhua, et ota edes kävelykeppi - oisit vähän niinkuin Sopraanos, kiskalle mennessäs, sanot "va bene???" (tai jotain). :)))
Ei, ei niin millään. Niinhän siinä sitten kävi, et roskia viedessään oli kaatunut; sen jälkeen ei uskaltanut enää poistua asunnostaan.
----
Huono omatunto - en vaan osannut "puhua" tarpeeksi hyvin. :( (tai sitten faija ei arvostanut minua, koska olin työtön, hoidin äitiäni enemmän kuin häntä)
Äitini tarvitsisi rollaattorin, mutta asiasta on turha edes puhua. Pää toimii kyllä, joten aikuinen ihminen tehköön omat ratkaisunsa.
Hänen isänsä alkoi vanhuuttaan kaatuilla, mutta ei halunnut käyttää edes keppiä, koska se on "vanhuuden merkki". Hän oli tuolloin 88-vuotias. Ja elikin vielä 8 vuotta etupäässä ilman apuvälineitä ennen kuin päätyi petipotilaaksi pariksi viimeiseksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko vielä vanhus (80) mutta kepin otin käyttöön 2020 , kyynärsauvat 2021, sisällä töpöttelen ilman. Rollaattorin 2023, sen otan autoon mukaan jos menen esim kesäretkille, kirjamessuille, kävelen kaupassa kilometrin päässä. Ei hävetä.
On melko yleistä.
Myös vaippaa ei muka tarvitse ja sitten kaikki lainehtii kusesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin joo, kerroin tuon "Sopraanos" jutun: oppihan se isäkin sitten, viimesellä, sen rollaattorin käytön, kotonaan. Mutta juurikin tuo: "muut eivät saa nähdä kuinka vaivainen olen".
Äidillä oli Alzh. sellanen muoto, et pää toimi jotenkuten, mut liikkuminen ei. Lopulta äitiä ei kiinnostanut pätkääkään se, mitä muut hänestä ajattelee :) - Ja sanoi sen ihan suoraan!
Vierailija kirjoitti:
On melko yleistä.
Myös vaippaa ei muka tarvitse ja sitten kaikki lainehtii kusesta
Vanhus ja sairas eivät ole synonyymejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, kerroin tuon "Sopraanos" jutun: oppihan se isäkin sitten, viimesellä, sen rollaattorin käytön, kotonaan. Mutta juurikin tuo: "muut eivät saa nähdä kuinka vaivainen olen".
Äidillä oli Alzh. sellanen muoto, et pää toimi jotenkuten, mut liikkuminen ei. Lopulta äitiä ei kiinnostanut pätkääkään se, mitä muut hänestä ajattelee :) - Ja sanoi sen ihan suoraan!
En ole koskaan kuullut sellaisesta alzheimeristä että pää toimisi. Parkinsonin tautisia kyllä tiedän, pää toimii muttei jakat ja kädet
Otin vähän vaille 60-vuotiaana lonkkaleikkauksen jälkeen käyttöön pyörällisen ostoskassin ja voi että se oli kätevä. Kehuin sitä kaikille, mutta eräs naapuri, joka oli selvästi minua vanhempi, sanoi ettei halua sellaista kun näyttäisi niin vanhukselta. Minua se ei haitannut, tosiasiassa olin toivonut itselleni pyöräkassia jo lukioaikana kun piti rahdata niin paljon kirjoja kouluun ja sieltä pois. Nyt olen 75 joten varmaan olen jo tarpeeksi vanha pyöräkassin käyttöön, enkä nyrpistä nenääni millekään apuvälineille vaan otan käyttöön kaikki mitkä helpottavat elämää ja liikkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, kerroin tuon "Sopraanos" jutun: oppihan se isäkin sitten, viimesellä, sen rollaattorin käytön, kotonaan. Mutta juurikin tuo: "muut eivät saa nähdä kuinka vaivainen olen".
Äidillä oli Alzh. sellanen muoto, et pää toimi jotenkuten, mut liikkuminen ei. Lopulta äitiä ei kiinnostanut pätkääkään se, mitä muut hänestä ajattelee :) - Ja sanoi sen ihan suoraan!
En ole koskaan kuullut sellaisesta alzheimeristä että pää toimisi. Parkinsonin tautisia kyllä tiedän, pää toimii muttei jakat ja kädet
Kammiolaajentuma. Henkisesti pää toimii jotenkuten, mutta liikkuminen/jalat lähtee ensin.
Alzh:ssa on eri muotoja, lue ensin siitä, ja tule sitten tänne "pätemään".
Olen hyvin lihava. En jaksa enää liikkua kun istun vain kaikki päivät.
Nyt hankin rollaattorin että liikkuisin ulkona ja kunto kohenisi.
Ihan kivaa kävellä sen avulla. (vaikka kyllä vähän hävettää)
Olen alle 60-vuotias, kaikki perheenjäsenet ja ystävät kannustivat hankkimaan rollaattorin.
Kammiolaajentuma ei ole alzheimer, ne pystytään erottamaan toisistaan.
Päden, aika paljon perehdyin alziin. Ensin tuli harhat, sitten muisti ja ymmärrys, puhekyky, senjälkeen liikkuminen ja omin käsin syöminen.
Ap, hävettääkö nuorempia ? Tapaturma, selkäkeikkaus jne ?
Ikäisekseen erittäin hyväkuntoinen vanhempi sairastui Parkinsoniin ja kun yli 80-vuotiaana rupesi kaatuilemaan niin ei olisi ilennyt millään hommata rollaattoria, häpesi myös lääkkeitään, joita oli ruvettava käyttämään.
Oon 45+ ja äiti ehdotti että toisin rollaattorilla kauppaostokset kaukaa (itselleni) ja suuttui kun minusta se ei ole hyvä idea.
nosto