Lue keskustelun säännöt.
Filosofista pohdiskelua: Millainen on "elämätön elämä"?
07.08.2025 |
Itse määrittelisin sen jotenkin , että ihminen ei ole oma itsensä, mutta useinhan joudumme esittämään jotain roolia?
Kommentit (27)
No vaikka tällaista kuin mun. Olin rankasti koulukiusattu lapsena ja nuorena. SIitä tuli sosiaalisten tilanteiden fobia, ahdistuneisuus ja masennus. Jotenkin lääkkeiden yms. avulla sain kuitenkin koulut käytyä ja mentyä työelämäänkin. Mutta kaikki on jatkuvasti ollut järkyttävän vaikeaa ja pelottavaa. Ihan töissäkäynti imenyt kaikki voimat, siis ne sosiaaliset tilanteet lähinnä. Siksi en ole edes miettinyt koskaan esim. pariutumista tai perheen perustamista. Enkä mitään muutakaan, että mitä haluaisin elämässäni tehdä. Yrittänyt vaan jaksaa päivä kerrallaan, kunnes viime kesänä havahduin, että ei vttu, mä olen 45-vuotias, enkä ole tehnyt elämässäni mitään muuta kuin lusinut työssä jota vihaan, miettimättä mitä oikeasti haluaisin. Ja että nyt on monet asiat jo liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on joutunut elämään muiden ehdoilla ja alistumaan muiden tahtoon. Nykymaailmassakin yleistä naisten keskuudessa. Ei esim. saa itse valita aviomiestä, ei saa käyttää ehkäisyä, ei saa koulutusta, ympärileikataan.
Olet oikeilla jäljillä - ei opi tuntemaan itseään. Ei ikä, ei ulkoiset kokemukset, saavutukset, hierarkinen asema merkitse mitään jos ei ihminen ei tunne itseään eikä hahmota paikkaansa olevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsestäni tuntuu joskus tuolta että en elä täysiltä, koska mulla ei ole paljon ihmisiä ympärilläni. Monet asiat teen yksin ja käyn yksin paikoissa. Mutta onko tämä sitten sitä elämätöntä??
No ei tietenkään ole. Miten sinun elämäsi määrittelisi se, kuinka paljon olet muiden ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No vaikka tällaista kuin mun. Olin rankasti koulukiusattu lapsena ja nuorena. SIitä tuli sosiaalisten tilanteiden fobia, ahdistuneisuus ja masennus. Jotenkin lääkkeiden yms. avulla sain kuitenkin koulut käytyä ja mentyä työelämäänkin. Mutta kaikki on jatkuvasti ollut järkyttävän vaikeaa ja pelottavaa. Ihan töissäkäynti imenyt kaikki voimat, siis ne sosiaaliset tilanteet lähinnä. Siksi en ole edes miettinyt koskaan esim. pariutumista tai perheen perustamista. Enkä mitään muutakaan, että mitä haluaisin elämässäni tehdä. Yrittänyt vaan jaksaa päivä kerrallaan, kunnes viime kesänä havahduin, että ei vttu, mä olen 45-vuotias, enkä ole tehnyt elämässäni mitään muuta kuin lusinut työssä jota vihaan, miettimättä mitä oikeasti haluaisin. Ja että nyt on monet asiat jo liian myöhäistä.
Olet kuitenkin ihan hyvän ikäinen tekemään mitä tahansa vielä. Älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsestäni tuntuu joskus tuolta että en elä täysiltä, koska mulla ei ole paljon ihmisiä ympärilläni. Monet asiat teen yksin ja käyn yksin paikoissa. Mutta onko tämä sitten sitä elämätöntä??
No ei tietenkään ole. Miten sinun elämäsi määrittelisi se, kuinka paljon olet muiden ihmisten kanssa?
Musta vaan tuntuu että jos ei esim laita itseään someen tai nettiin nykypäivänä, olet ikäänkuin "haamu" tai et olemassa
Elämätöntä elämää vietetään Työn. Rahan ja Materian perässä juostessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin että se on sitä kun jättää jatkuvasti pelkojen takia asioita tekemättä.
Köyhyys ja sen tuomat ongelmat. Tosin elämää sekin. Jos muut luovat muille köyhyyden ja ongelmia, vaikka heillä on runsautta, jossain on vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsestäni tuntuu joskus tuolta että en elä täysiltä, koska mulla ei ole paljon ihmisiä ympärilläni. Monet asiat teen yksin ja käyn yksin paikoissa. Mutta onko tämä sitten sitä elämätöntä??
No ei tietenkään ole. Miten sinun elämäsi määrittelisi se, kuinka paljon olet muiden ihmisten kanssa?
Musta vaan tuntuu että jos ei esim laita itseään someen tai nettiin nykypäivänä, olet ikäänkuin "haamu" tai et olemassa
Jos jollakulla on päämäränä esitellä aterioitaan, asujaan yms. mammonaansa netissä, niin hän on kyllä vahva ehdokas elämämättömän elämänsä pääosan esittäjän rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka tällaista kuin mun. Olin rankasti koulukiusattu lapsena ja nuorena. SIitä tuli sosiaalisten tilanteiden fobia, ahdistuneisuus ja masennus. Jotenkin lääkkeiden yms. avulla sain kuitenkin koulut käytyä ja mentyä työelämäänkin. Mutta kaikki on jatkuvasti ollut järkyttävän vaikeaa ja pelottavaa. Ihan töissäkäynti imenyt kaikki voimat, siis ne sosiaaliset tilanteet lähinnä. Siksi en ole edes miettinyt koskaan esim. pariutumista tai perheen perustamista. Enkä mitään muutakaan, että mitä haluaisin elämässäni tehdä. Yrittänyt vaan jaksaa päivä kerrallaan, kunnes viime kesänä havahduin, että ei vttu, mä olen 45-vuotias, enkä ole tehnyt elämässäni mitään muuta kuin lusinut työssä jota vihaan, miettimättä mitä oikeasti haluaisin. Ja että nyt on monet asiat jo liian myöhäistä.
Olet kuitenkin ihan hyvän ikäinen tekemään mitä tahansa vielä. Älä luovuta!<
Joo, melkein kaikki muut asiat paitsi lasten tekeminen on ainakin periaatteessa vielä mahdollisia. Mutta kun asiaa mietin, en vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Terapiaan varmaan pitäisi mennä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kiellät itseltäsi kaiken, koska vaarallista tai järjetöntä tai turhaa tai kallista jne. Pohjalla elämän pelko. Rakennat häkin itsellesi.
Elämätön elämä on sellaista, jota viettää nettiaddikti koko ajan jollain palstalla/sosiaalisessa mediassa paskaa suoltaen.
Milloin ärsyttäen ja loukaten ketäkin, kun itsellä on paha olla eikä osaa hakea apua.
Ja eletään jotain vale-elämää, jossa kaikki on erilailla kun todellisuudessa. Todellisuuspakoa omista ongelmistaan ja omasta elämästään. Siinä loppuu ystävyyssuhteet ja avo- ja avioliitot.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tutkimus-havaitsi-millaiset-ihmiset-ja…
https://paihdelinkki.fi/testit-ja-laskurit/netinkaytto/nettiriippuvuust…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elää jonkun muun säännöillä, esim. alisteisessa suhteessa tai muuten tilanteessa, missä ei voi tai osaa tehdä omannäköisiään ratkaisuita. Veikkaan, että tällaisia ihmisiä on paljon.
Sama se miten paljon biletät tai syöt herkkuja, ihan samalla tavalla päädyt hautaan ja sinut unohdetaan 100v päästä kuin joku gazalainen katulapsi.
Eletään somekuvia varten. Kuvat tietty muokattuja.
Ei semmosta olekaan. Niin kauan kun ihminen elää.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeilla jäljillä - ei opi tuntemaan itseään. Ei ikä, ei ulkoiset kokemukset, saavutukset, hierarkinen asema merkitse mitään jos ei ihminen ei tunne itseään eikä hahmota paikkaansa olevaisuudessa.
Olin pitkään tuon "Gnothi seautonin" (=tunne itsesi) kannalla, kunnes tulikin aivan uusi tilanne aivan uudesta kulmasta, ja menin lukkoon tapahtuneesta.
Ehkä parempi sanamuoto tuolle "tunne itsesi" -ajattelulle olisi "tunne tuntemattomuutesi", koska vaikka kuinka koet ja elät asioita, niin joskus sinä itse voit unohtaa jo opitun, tai sitten oma hubris ei vaan taivu ymmärtämään elämän rajallisuutta - ja käsittämätöntä laajuutta.
Kumpi se on elämättömämpää elämää, sekö, jota muut eivät näe, vai se, jota itse ei näe?
Olen tässä kesän aikana käynyt läpi elämääni. Se elämänvaihe, joka vielä keväällä tuntui ajalta, jolloin "olin elossa, mutta en elänyt", onkin tarkemman tutkiskelun seurauksena paljastunut ajalta, joka oli täyttä elämää.
Omalla kohdallani häpeä teki elämästä elämätöntä. Kun lakkasin häpeämästä menneisyyttäni, se alkoi tuntumaan siltä, että olen todellakin elänyt sen elämän.
En tiedä. Itsestäni tuntuu joskus tuolta että en elä täysiltä, koska mulla ei ole paljon ihmisiä ympärilläni. Monet asiat teen yksin ja käyn yksin paikoissa. Mutta onko tämä sitten sitä elämätöntä??