Lue keskustelun säännöt.
Vihaan rintojani
01.09.2011 |
On tosi mukavaa, kun joka tuutista tunkee tissejä, minkä kokoiset on kauniimmat, pienet on niin kauniit, suuret on kauniit, ei oo väliä koolla vaan muodolla. Mites sitten, kun juu ei ole kokoa, ja muotokin on mahdottoman ruma?
Itse pidän "sopivan kokoisista" pyöreistä rinnoista naisilla, ja harmittaa ihan kamalasti, kun kaikkien muiden vikojeni lisäksi mulla on nämä rumat rinnat. Olen muuten melko harteikas ja lanteikas, joten pienet "ketunnokat" ovat todella epäsopusuhdassa vartalossani. Oikeastaan monet kerrat tutkailtuani itseäni peilistä, olen varma, että pitäisin kroppaani jopa ihan kivana, jos rintani olisivat kauniimmat (tämä on hassua, koska olen tuskaillut kilojeni kanssa miljoona vuotta).
Voisin todella kuvitella hakevani apua plastiikkakirurgiasta, koska asia haittaa todella paljon. Sitten taas tulee se toinen vouhotus: "kumitissit on niin rumia, luomua sen olla pitää"... Eli jos sattuu olemaan rumat tissit, niin ne on vaan hyväksyttävä?
Sanonpa vaan, että on se kumma miten kaikki viat mahtuvat yhteen ihmiseen.
Kommentit (8)
Itse painin samojen ongelmien kanssa kolmikymppiseksi asti, kunnes jotenkin vaan opin tykkäämään kropastani ihan tällaisenaan.
Ottaisin silti isommat ja paremman muotoiset rinnat, jos ne saisi jotenkin muuten kuin leikkauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"miten kaikki viat mahtuvat yhteen ihmiseen"
Kuulostaa siltä että vika on omien korvien välissä. Suosittelisin jatkossa kiinnittämään huomiota positiivisiin asioihin itsessä eikä negatiivisiin. Jokaisessa on omat plussat ja miinukset.
P.s Rumia tissejä ei ole olemassakaan.
Sepä se ongelma onkin, että useinkaan se haluttu koko ei ole juuri se koko mikä itsellä on. Tai muoto. Sen kanssa vain pitää elää eikä takertua liiaksi pikkuasioihin. Jokaisessa kun on ne omat erikoisuutensa ja ne ovat osa ihmisyyttä.
Voisi kuvitella jutustasi että olet lapseton. Muutenhan olisit kokenut sen tilanteen kun rinnat paisuvat myllynkiviksi ja ehkä ylikin "sopivan" koon.
Jos voin yhtään lohduttaa minulle kelpaisi hyvin mieluummin ketunnokat, nyt minulla on täysin venähtäneet e-kupit, jotka taas ovat todellisuutta monella meillä, jolla on ollut iso kuppikoko jo ennen lapsia. Niitä kun muutaman vuoden venyttelee raskauksien ja imetyksn myötä niin lopputulos roikkuu lähellä napaa ;) Mutta onneksi on jämerät rintaliivit keksitty, ja kiitollinen pitää olla terveistä rinnoista.
Eri kokoisetkin vielä. Olen tosin oppinut hyväksymään rintani, pelon takia että menettäisin toisen.
Ei kukaan ole täydellinen. On rumia takapuolia, rumia rintoja, rumia vatsoja, neniä, silmiä, korvia jne...
Tissit saa hyvin piiloon, mutta muutamia ruumiin osia ei...
mulla on myös ruma takapuoli, ruma vatsa, ruma nenä, rumat silmät ja rumat korvatkin vielä :)
Ja ei, tämä ei ole mitenkään päänsisäinen ongelma, kunpa olisikin.
Tasan ei mene nallekarkit, jotkut jää kokonaan ilman... Huoh.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on myös ruma takapuoli, ruma vatsa, ruma nenä, rumat silmät ja rumat korvatkin vielä :)
Ja ei, tämä ei ole mitenkään päänsisäinen ongelma, kunpa olisikin.
Tasan ei mene nallekarkit, jotkut jää kokonaan ilman... Huoh.
- ap
Pienet rinnat, nännit kuin tupakinnatsat. Silmäpussit. Kalpea, läikikkään epämääräinen iho. Pienet, keltaiset hampaat. Suonekkaat kädet. Hoikka, mutta luinen ja tasapaksu vartalo. Yleisen väsynyt ilme. Liikavarpaat. Mitä vielä...? Ai niin, nahka luonnostaan vähän roikkuvaista sorttia. Hiukset miten sattuu, vielä itsepäisemmät kuin omistajansa.
Heh. Näillä mennään. Nallekarkit kiertää mut kaukaa :)
Toivossa on hyvä elää?