Miehen tytär ei halua ajaa ajokorttia

elämänsä" ilman ajokorttia. Ajaa sitten kun tarve napsahtaa kohdalle.



En mäkään tarvinnut kortti 18-vuotiaana. Ajoin sitten kolmekymppisenä, kun alkoi tarvita.

Ehtiihän sen hankkia myöhemminkin jos mieli muuttuu.

Ruotsissa enemmistö nuorista ei mene enää 17-18-vuotiaana autokouluun vaan vasta myöhemmin yli parikymppisinä.

elämänsä" ilman ajokorttia. Ajaa sitten kun tarve napsahtaa kohdalle.

En mäkään tarvinnut kortti 18-vuotiaana. Ajoin sitten kolmekymppisenä, kun alkoi tarvita.

Ja nyt saisi isänsä kustantamana, tuskin enää kymmenen vuoden päästä.

Tunnen monta joilla ei ole, itselläni esimerkiksi ei. En tarvitse enkä ole koskaan tuntenut tarvitsevani. Ei meillä ole edes autoa.

Asumme keskustassa, joten ei ole sellaista tarvetta vielä tullut, että korttia haluaisi. Autoakaan ei saisi minnekään. Maalla on tietty ihan eri asia. Luulen, että tytär kyllä myöhemmin sen kortin hankkii. Ehtiihän sitä. Vasta täytti 18.

Asun itse Espoossa, ja täällä pärjää mainiosti ilman autoa. Minulla on kyllä kortti, mutta en ole ajanut yli 20 vuoteen. Miehelläni ei ole edes korttia. Silloin harvoin kun julkiset kulkuneuvot eivät toimi tarpeeksi hyvin tarpeisiimme nähden, käytämme hyvillä mielin taksia. Säästämme kuitenkin pitkän pennin siihen nähden, että meillä olisi oma auto.



Maalla tietenkin ajokorttia tarvitsee ihan eri tavalla.

ilmaista selkeästi, ettei sitä enää myöhemmin makseta. Se on sitten reilu peli. Tyttö tekee päätöksensä asiasta itse.

Suomessakin nykyään nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta aja ajokorttia.



Mutta itse en myöskään tätä oikein ymmärrä, ajokortti on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin niin hyödyllinen. Jos ajaisi jo nuorena, tulisi enemmän ajokokemusta, ja ihan varmasti sitä korttia voisi hyödyntää nuorempanakin.

ilmaista selkeästi, ettei sitä enää myöhemmin makseta. Se on sitten reilu peli. Tyttö tekee päätöksensä asiasta itse.

Miksei sitä korttia voi myöhemmin maksaa, sitten kun tyttö itse on motivoitunut?

kokeili autokoulua, mutta jätti kesken, ei oo hänen juttu kuulemma. Eikä asiasta keskustella sen enempää. Miksi ihmeessä? Itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman ajokorttia, kyllä tosi hankalaksi menisi. Ja antaahan se tavallaan vapauttakin.

Itseani ajaminen pelotti kovasti aluksi, vaikka autokoulun loppuun sainkin. Ainakin on taysin turha rueta painostamaan. Meilla appi ja anoppi ihmettelivat ihan samaan savyyn kuin ap, ja painostivatkin kovasti minua ajamaan. Siita ei seurannut kuin riitaa, tuntui, etta ajan joko heidan "mielikseen" tai olen ajamatta heita "vastaan", en oman itseni takia. Parempi antaa tyton itse huomata, mita etuja ajamisesta on. Kylla se siita, jos han oikeasti tarvitsee autoa niin (kuten mina) niin ajan kanssa han huomaa sen ilman ap:n kauhisteluakin.

kyllä se taito on aika heppoinen muutaman vuoden päästä. Moni ei uskalla sitten rattiin ollenkaan. Sellaisia naisia tunnen aika monta. Ehkä on parempi suorittaa se kortti silloin, kun myös aikoo alkaa ajaa.

mä täytän pian 30v. oon kahden lapsen äiti, mulla ei oo ajokorttia eikä edes aikomusta ajaa sitä. ei se mua elämästä oo koskaan estäny..

mä täytän pian 30v. oon kahden lapsen äiti, mulla ei oo ajokorttia eikä edes aikomusta ajaa sitä. ei se mua elämästä oo koskaan estäny..

ja vielä huomautuksena. En ole kertaakaan vinkunut autokyytiä keltäkään. Jos joku kaveri on sattunut menemään vaikka kauppaan, olen pyytänyt että pääsen samalla kyydillä (ja tietysti maksan bensoista). Mutta pelkästään minun takiani ei ole tarvinnut minnekään ajaa.

Nykyään mies sitten kuskaakin kaikkialle =)

Ei tuonne liikenteen tarvita yhtään (enempää) epävarmoja kuskeja.

kokeili autokoulua, mutta jätti kesken, ei oo hänen juttu kuulemma. Eikä asiasta keskustella sen enempää.

40 eikä ole ajanut ajokorttia. Ei ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt mitään mihin sitä tarvitsisi. Hyvin on pärjännyt ilman ja pärjää varmaan vastaisuudessakin.

vasta 27v. kun aloin sitä tarvita. Tuskin olisin ajanut silloinkaan, ellei elämäni nykyisen aviomieheni kanssa olisi "riippunut" siitä. Eli selvennökseksi, asuin itse helsingissä, mutta muutin mieheni luo maalle jossa auto on välttämätömyys. Ehkä tyttöä pelottaa, itse ainakin ensimmäisellä ajotunnilla itkin (hhehee, uskokaa tai älkää, onneksi oli ymmärtäväinen ope) kun piti lähteä liikeelle. Mutta opinkin sitten tosi nopeesti, eli jo ekalla kerralla harjoteltiin mm. taskuparkkii..

Miehellä kortti ja hän ajaa mielellään. Tosin asumme Helsingissä, missä julkinen liikenne toimii loistavasti. Jos asuisi jossain muualla voisi tilanne olla toisin. Mutta hyvin pärjää ilman. Eikä tarvii olla juoppokuski.

Monia tyttöjä/naisia ei kiinnosta autoilu. Itse ajoin "sen pakollisen" ajokortin 18v ja ihan hukkaan meni rahat, koska en ole ikinä korttia käyttänyt. Ja olen tosi "lady" ja autossa ihan tumpelo ja jouduin käymään neljä inssiä. Ei mitään järkeä. Harvinaisen fiksu tyttö miehellä. Mikä on sinun ongelmasi, jos hän ei halua ajaa? ärsyttääkö tyttö muuten sinua?

mutta en tykkää yhtään autolla ajamisesta. Koen olevani suorituskykyni ylärajoilla ja pelkään koko ajan, että ajan jonkun pälle tai töppään jotenkin.

Ajaminen ei ole yhtään kivaa ja teen sitä vain äärimmäisessä pakossa.



Mitä ihmeen tuomitsemista nyt taas siinäkin on jos joku rehellisesti myöntää, ettei ajaminen ole hänen juttunsa?! Parempi se kai on, että ihminen tajuaa oman rajallisuutensa kuin, että väkisin on vaan mukana liikenteessä keties tappaen joku päivä jonkun syyttömän.

kyllä se taito on aika heppoinen muutaman vuoden päästä. Moni ei uskalla sitten rattiin ollenkaan. Sellaisia naisia tunnen aika monta. Ehkä on parempi suorittaa se kortti silloin, kun myös aikoo alkaa ajaa.

Olin monta vuotta ajamatta nuorena, ja nykyään onnistuu vain lyhyet paikallisajot tutuilla reiteillä, muuten jännitän liikaa.