Koulu-uinti ja uimaan oppiminen

Vanhempien tehtävä se uimataidon opettaminen onkin. Ei koulutuntien aikana voi kouluaineiden lisäksi opettaa ruokailutapoja, yleistä kohteliasta käyttäytymistä, huoneen siivousta, repun pakkaamista, käsien pesua, liikenteessä liikkumista, kaupassa käyntiä - eikä uimista. Jotkut vanhemmat vain tietävät opettaa nämä asiat, koska itse ovat kasvaneet kodeissa, joissa tämä oli itsestään selvää. Jotkut vanhemmat eivät tiedä, eivätkä välitä.

Jos uima-opetuksen aloittaa vasta ekaluokalla, on jo pahasti myöhässä. Omassa lapsessa huomasin kyllä valtavaa kehitystä aina, kun olivat käyneet ensin eskarista ja sitten ekaluokalta uimassa, mutta kyllä se pohja oli jo silti luotu ennen tätä. Jos ajatellaan Suomea kokonaisuutena, niin täällä on varsin erilaiset resursseista johtuvat mahdollisuudet edes toteuttaa koulu-uintia. Jotkut käyvät kerran vuodessa bussikyydillä naapurikunnassa uimahallissa, toiset pääsevät lukuvuoden aikana useamman kerran uimaan. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista ulkoistaa uima-opetusta täysin koulun vastuulle. Tässä yritetään jälleen kerran sysätä vanhempien vastuuta oman lapsen opettamisesta jonkun toisen harteille. Joku muu opettaa uimaan, joku muu opettaa käymään suihkussa liikuntasuorituksen jälkeen, joku muu opettaa käyttäytymään, joku muu opettaa odottamaan omaa vuoroa, joku muu ja aina joku muu.

Minä osasin uida jo ennen koulun alkamista, mutta ala-asteen liikuntaopetuksessa kaikkien piti suorittaa vähintään uimakandidaatin tutkinto. Oli ihan osa opetusta. Ihmettelen kovasti miten tähän oli 90-luvun laman aikaan varaa mutta nykyään ei ole.

Koululaisilla on todella isot tasoerot myös uimisessa. Kaikkia ei voida kädestä pitäen taluttaa koko elämää edes sosiaalidemokratiassa. Vanhempien tehtävä opettaa tai sitten jääköön ilman uimataitoa.

En oppinut koulussa enkä armeijassa. Omien lasten syntymä ja Internet opettivat minut uimaan jollain tapaa. Lasten kanssa puljaaminen ja heidän opettamisessa loivat puitteet omaan , edes välttävään, uimataitoon

Et opi uimaan koulussa.

Koululaiset on epätasa-arvoisessa asemassa, esim uimahalliin on niin pitkä matka, ettei kuljetusta järjestetä. Itse kuulun tähän ryhmään. Siellä missä itse asuin ei ollut rantaa, uimahallia lähellä eivätkä vanhemmat kuskanneet. 

Harvoin meillä on tälläisia kesiä ollut, että yleensä jokainen kykenevä lähtee uimaan, vaikkei oikein osaisikaan. Toki koulu-uinteja jäi koronan aikana väliin monilta, koska uimahallit olivat kiinni.

Mutta sen verran pitäisi jokaisen ymmärtää, että ei mennä niin syvälle ettei jalat yllä pohjaan, jos ei ole hyvä uimataito. Ja lasten kyseessä ollen vanhempien pitäisi ymmärtää. Ja jos on monta lasta vahdittavana, niin pitää ottaa sukulaisia mukaan tarpeeksi seuraamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En oppinut koulussa enkä armeijassa. Omien lasten syntymä ja Internet opettivat minut uimaan jollain tapaa. Lasten kanssa puljaaminen ja heidän opettamisessa loivat puitteet omaan , edes välttävään, uimataitoon

...ja olen m57v

Vierailija kirjoitti:

Koululaisilla on todella isot tasoerot myös uimisessa. Kaikkia ei voida kädestä pitäen taluttaa koko elämää edes sosiaalidemokratiassa. Vanhempien tehtävä opettaa tai sitten jääköön ilman uimataitoa.

Jos vanhemmasta ei ole opettamaan niin kaupungit ja uimaseurat järjestävät kursseja. Naapurin kaksoset olivat tänä kesänä ja hinta oli 40/lapsi.

Meillä lapset ovat oppineet uimaan 5-vuotiaina järvessä. Uimaopetusta heillä oli eniten eskarissa, mikä vahvisti uimataitoa. Koulussa uintia on ollut joka vuosi myös, mikä on hyvä asia.

Itse opin uimaan samoihin aikoihin eli n. 5-vuotiaana. Vanhempieni kanssa kävin uimassa ja siellä opin uimaan. Mies on kotoisin seudulta, jossa vähemmän järviä. Hän oppi uimaan koulun uimaopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä osasin uida jo ennen koulun alkamista, mutta ala-asteen liikuntaopetuksessa kaikkien piti suorittaa vähintään uimakandidaatin tutkinto. Oli ihan osa opetusta. Ihmettelen kovasti miten tähän oli 90-luvun laman aikaan varaa mutta nykyään ei ole.

Hyvinvointiyhteiskunta oli vielä 1990-luvulle asti edullista ylläpitää. Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. Nyt saajia on enemmän kuin maksajia. 

Suomi on ohi. 

Järjestän vapaa-ajallani uinnin yksityisopetusta. Minuun yhteyttä ottavat yleensä vanhemmat, jotka ovat huolissaan lapsensa uimataidottomuudesta tai vaihtoehtoisesti nuoret itse, jotka kokevat ahdistusta asian suhteen. Annan opetusta oppimistakuulla. Parhaimman palkinnon sain eräältä vettä kuollakseen pelänneeltä alakoululaispojalta, joka totesi mulle riemastuneena uimaan opittuaan, että "Tämähän on oikeasti kivaa". 🥹

N27

Ei kannata jättää koulun varaan.Joku 4 vuotta on hyvä ikä viimeistään aloittaa.Lapsi on ekalla ja kolme lasta pääsi koulu-uinnissa isoon altaaseen,eli he oli käyneet uimakoulut,loput ei...osa ei kuulemma edes uskaltanut altaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä osasin uida jo ennen koulun alkamista, mutta ala-asteen liikuntaopetuksessa kaikkien piti suorittaa vähintään uimakandidaatin tutkinto. Oli ihan osa opetusta. Ihmettelen kovasti miten tähän oli 90-luvun laman aikaan varaa mutta nykyään ei ole.

Mitä sitten jos ei suorittanut?

Vierailija kirjoitti:

Harvoin meillä on tälläisia kesiä ollut, että yleensä jokainen kykenevä lähtee uimaan, vaikkei oikein osaisikaan. Toki koulu-uinteja jäi koronan aikana väliin monilta, koska uimahallit olivat kiinni.

Mutta sen verran pitäisi jokaisen ymmärtää, että ei mennä niin syvälle ettei jalat yllä pohjaan, jos ei ole hyvä uimataito. Ja lasten kyseessä ollen vanhempien pitäisi ymmärtää. Ja jos on monta lasta vahdittavana, niin pitää ottaa sukulaisia mukaan tarpeeksi seuraamaan lapsia.

Kannattaisiko lukea muutakin kuin vain aihe vapaata? Tilastollsesti ollaan hukkumisissa ihan normi tasolla. 

Ne jotka eivät osanneet uida jäivät koululle. 

Eipä kyllä sillä uintimäärällä mitään oppinut minkä lapsen kouluissa pääsivät käymään. Eskarit eivät käy. Meillähän se vastuu oli ja osasi uida ennen kouluikää ja nopeasti löytyi sekin 200m. Siinä kun lapsen kaveri 10v räpiköi hädin tuskin parimetriä ja hekin kyllä kävivät uimassa, tiedä sitten miksi hän ei osannut vaikka äitinsä ui hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä se uimataidon opettaminen onkin. Ei koulutuntien aikana voi kouluaineiden lisäksi opettaa ruokailutapoja, yleistä kohteliasta käyttäytymistä, huoneen siivousta, repun pakkaamista, käsien pesua, liikenteessä liikkumista, kaupassa käyntiä - eikä uimista. Jotkut vanhemmat vain tietävät opettaa nämä asiat, koska itse ovat kasvaneet kodeissa, joissa tämä oli itsestään selvää. Jotkut vanhemmat eivät tiedä, eivätkä välitä.

Ei lasta tarvitse mitenkään erikseen opettaa uimaan. Riittää kun tarjoaa mahdollisuuden oppia. 

Minä en oppinut koulun uimatunneilla yhtään mitään. Olin 8-vuotias, kun menimme Bulgariaan 2 viikoksi. Uin siellä päivittäin. Yhtenä päivänä siellä oli niin tuulista, että ei voinut mennä uimaan mereen. Polskin uima-altaassa ja yhtäkkiä huomasin pysyväni pinnalla.