Lue keskustelun säännöt.
Oletko antanut vanhemmillesi anteeksi?
25.07.2025 |
Miten päädyit siihen?
Vai olivatko teot liian pahoja?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä täysin vilpittömästi ja kokonaisvaltaisesti antanut heille anteeksi. Kohta kaksitoista vuotta olen työstänyt asioita sekä itsekseni että erilaisissa terapioissa, mutta en ole vielä päässyt niistä yli enkä tiedä pääsenkö tätä menoa ollenkaan. Valitettavasti kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan en koskaan päässyt ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä 43-vuotiaana suurelta osin vanhempieni tekemisten ja tekemättäjättämisien takia. Jotkut asiat ovat erittäin vaikea antaa anteeksi.
Minkä tyyppistä toimintaa vanhemmiltasi? Ei tarvitse kertoa tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mitä ja mistä syystä?
T: Tuntematon
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä ja mistä syystä?
T: Tuntematon
Tuo vastaus osoittaa, että voit olla tyytyväinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä ja mistä syystä?
T: Tuntematon
Tuo vastaus osoittaa, että voit olla tyytyväinen. Ap
Miten niin tyytyväinen?
Ihan kuin elämä voisi olla vain yhdenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Enkä aio.
Syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Uskoontulon jälkeen anteeksiantaminen onnistui täydellisesti.
En...enkä tule ikinä antamaankaan..ukko onneksi jo kuollut aikoja sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistuttuani itselläni oli vielä alaikäisiä sisaruksia, joihin en saanut olla yhteydessä jos en antanut anteeksi, tullut toimeen kaikkien kanssa ja luvannut olla puhumatta kaikesta.
Eli tavallaan joo annoin anteeksi, koska pakotettiin. Ollaan tekemisissä tänä päivänä, mutta ei läheisiä ja toisaalta onhan se aina itselle vaikeaa olla heidän kanssaan tekemisissä tai edes puhua heistä, jos ihmiset kyselee lähipiiristä, tukiverkostosta tms.
Toivon, että olisin valinnut silloin aikoinaan toisin enkä antanut anteeksi, vaan katkaissut välit kaikkiin. Olisi varmasti elämä ollut helpompaa sekä olisi ehkä tänä päivänäkin helpompaa.
En ole vielä täysin vilpittömästi ja kokonaisvaltaisesti antanut heille anteeksi. Kohta kaksitoista vuotta olen työstänyt asioita sekä itsekseni että erilaisissa terapioissa, mutta en ole vielä päässyt niistä yli enkä tiedä pääsenkö tätä menoa ollenkaan. Valitettavasti kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan en koskaan päässyt ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä 43-vuotiaana suurelta osin vanhempieni tekemisten ja tekemättäjättämisien takia. Jotkut asiat ovat erittäin vaikea antaa anteeksi.