Jostain syystä tuntuu siltä, että nepsy-diagnooseja annetaan turhan takia
Miten se voi olla mahdollista, että nykyaikana melkein jokaisella mukamas olisi joku nepsy-diagnoosi? Sitä kyllä sanotaan, että diagnostiikka on parantunut, mutta kysymys kuuluu; millä tavalla? Onko itse tekniikka muuttunut vai itse kriteerit
Kommentit (8)
Sillä kai yritetään hakea tukia ja rahoja vanhemmille, lapselle. Luulisi että saisi muutenkin ihan riittävän tiedon missä ongelma, onko vanhempi aiheuttanut lapselle levottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sillä kai yritetään hakea tukia ja rahoja vanhemmille, lapselle. Luulisi että saisi muutenkin ihan riittävän tiedon missä ongelma, onko vanhempi aiheuttanut lapselle levottomuutta.
Itse ainakin pelkäsin äitiä, koska äidistä ei ikinä voinut tietää, että mistä se räjähtää milloin ja miksi. Ainoastaan yksi asia oli varmaa; äidin TV:n katselua ei saanut "häiritä" johon toisinaan riitti ihan vain se, että oli samassa tilassa. TV oli äidille kuin viinapullon alkoholistille.
Itse en TV:tä katso, mutta omaksi häpeäksi on kuitenkin suoratoistopalvelut (Netflix ja Disney) tilattu. No ainakin itse katson niitä ehkä maksimissaan muutaman tunnin viikossa vs äiti joka katseli niitä tuntikausia...
Lapsia ei saa enää kasvattaa (siitä on tullut lasun paikka) joten nepsydiagnoosi on ainoa keino millä lapsen huonon käytöksen voi yrittää saada aisoihin.
Tukipäätös tue koululle selvää rahaa: 50 % lisää valtionosuuteen. Peruskoulu maksaa n. 11 000 euroa / oppilas. Tukipäätös tuo lisää mukavat 5500 euroa.
Tukipäätökseen ei tarvita diagnoosia.
On muotiilmiö , kun kyse on oikeasti huonosta kasvatuksesta. Melkein aina. Vanhemmuus hukassa.
"Musta tuntuu" ei yleensä ole kauhean vahva argumentti minkään puolesta.