Lue keskustelun säännöt.
Rakastan isovanhempiani, muutin heille pitääkseni - osaltani - heistä huolta
24.07.2025 |
Aikoinaan (28 vuotta sitten) n.s hienon perheen poika, isäni, perui kihlauksen kun äitini alkoi odottaa minua. Oli sitä mieltä, että äitini jäisi kotia hoitamaan ja isyystesti tehtäisiin sitten myöhemmin. Äitini kuitenkin muutti yhteisestä vuokrakaksiosta pikkukaupunkiin, omien vanhempiensa luo, jotka tekivät tilaa kotonaan, niin että äiti ja minä mahduimme. Äiti sai jatkaa opintojaan, mummi ja ukki hoitivat minua paljon. Isyystestikin tehtiin ja elatusmaksut sovittiin, mutta isä haki minut korkeintaan joka toinen kuukausi, lähinnä parkkeerasi minut famon ja fafan luokse, jotka eivät olleet herttaisia ihmisiä. Kaikki kanssakäyminen loppui, kun olin 14 ja äitini meni naimisiin. Isäpuoleni on hieno mies, nuorempi veljeni minulle rakas.
Nyt sitten, kun viimeistelen väitöskirjaani, olenkin mielenkiintoinen isäni suvulle! Suurin valituksen aihe on nyt se, että muutin mummin ja ukin luo, maalle ,,tuhlaamaan elämääni,, kun voisin asua kaupungissa ja tutustua ,,kunnolla isäni sukuun,, eli: he haluaisivat olla ylpeitä tulevasta tohtorinarvostani. Vaikka osaan hyvin ruotsiakin, en pidä kenestäkään svenska talande bättre porukasta edelleenkään! Ehkä kohdalleni sattuivat vain ne ikävimmistä inhottavimmat? En tiedä.
Kommentit (8)
Minäkin rakastan isovanhempiani, aina ja ikuisesti, vaikka ovatkin jo poissa. Autoin heitä heidän viimeisinä, vaikeina vuosinaan sen minkä töiltäni pystyin ja paljon pystyinkin. Meillä tosin meni niin, että kun heidän oli pakko luopua omakotitalosta, he muuttivat rivariin lähelleni, viiden minuutin kävelymatkan päähän.
Omat vanhempani olivat alkkiksia ja isovanhemmat käytännössä kasvattivat minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi maailman mahtavinta jos olisi isovanhemmat elossa, mumma ja paappa!
Varsinkin jos olisi ihan normitavalliset.
Itse en ehtinyt tutustua isovanhempiin , he olivat jo poissa kun synnyin iäkkäille vanhemmilleni jotka siis olivat jo isovanhempien iässä.
Hieno homma. Pidä vaan linjasi.
Minulta kuoli äidin puolen isovanhemmat kun olin alle kouluikäinen. Asuin isänpuolen isovanhemmilla. Mukavia olivat, meidän suvussa ei ollut tuollaista, sai jokainen olla sellainen kun oli ja kukaan ei ollut toista parempi.
Kaverin mumma asui aikanaan Sotkamossa. Maailman mahtavin tyyppi! Matkustettiin sinne tuntikausia pelkästään hänen seuransa vuoksi. Lisäksi maailman paras kokki. Takuulla nykyään taivaassa se ihminen jos taivas on olemassa. Ihania muistoja hänestä onneksi oli ilo tuntea.
Minä myös asuin viimeiset heidän omakotitalovuodet isovanhempieni luona maalla ennen kuin lähdin armeijaan. Se auttoi että pystyivät muutaman vuoden pidempään asumaan siellä.
Lapsena hoitivat minua paljon, olen ikuisesti siitä kiitollinen!
Pidä sinäkin ap oma linjasi tässä. Bättre folk saa olla ihan mitä mieltä haluaa, on sitä kuitenkin rantaruotsin kielellä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että väitöskirjaasi... En viitsinyt lukea.
Luuletko sinä olevasi joku puoliverinen prinssi?