Laitoimme eropaperit, on kysymyksiä teille arvon mammat : )

..jossa otetaan lapsi huomioon ensisijaisesti. Se tarkoittaa sitä, että äiti ja isä ottavat repun selkäänsä ja vaihtavat kotiaan vuoroviikoin. Tämä on lapsen etu. Kuka tekee näin? Ei itsekkäät eroavat !

Vanhemmilla olis kaks asuntoa. Toiseen ei lapsilla mitään asiaa, vai?

viime su tuli hyvä ohjelma eroasioista: http://areena.yle.fi/ohjelma/2090

Yhteishuoto on normi, ja jos isä vastustaa äidin yksinhuoltoa niin sitä voi olla vaikea saada. Ratkaisevaa on arjen sujumisen kannalta se, kenen luona lapsi on kirjoilla, ei huoltajuusmuosto. Uskoisin, että ap:kin haluaa oikeasti lähivanhemmaksi eikä yksinhuoltajaksi.



Yksinhuoltajuus on tarpeen ainoastaan, jos on tarve vaihtaa lapsen nimeä tai uskontoa ilman toisen vanhemman suostumusta, niihinhän tarvitaan yhteishuollossa molempien allekirjoitus.



Myös tapaamisten ja luonapidon määrä on huoltajuusmuodosta riippumaton asia.



Lisäksi ajatellaan, että mitä pienempi lapsi on, sitä useammin hänen pitää tavata toista vanhempaa, jotta yhteys säilyy.

Kyllä tuota järjestelmää ovat monet kokeilleet, mutta kukaan ei ole pystynyt jatkamaan kovin pitkään eikä se myöskään ole pitkän päälle lapsille hyväksi. Lasten turvallisuudentunne kärsii, kun he ovat kotinsa ainoat pysyvät asukkaat. Vanhemmat eivät pidemmän päälle viitsi/jaksa pitää huolta kodista, jossa he eivät asu jatkuvasti. Kaikenlainen jatkuvuutta vaativa jää lasten harteille liian varhain, vessapaperin ostosta muistuttamisesta ja lakanoiden vaihdosta alkaen. Ja siinä vaiheessa, kun vanhemmat väistämättä siirtyvät seuraavaan elämänvaiheeseen ja heillä on uudet kumppanit ja kenties lapsiakin heidän kanssaan, järjestelmä viimeistään kaatuu omaan mahdottomuuteensa.



Erotilanteessa pitäisi pystyä katsomaan hieman kauemmas eikä vain lähikuukausiin. Toki alussa siirtymävaiheena voidaan jonkin aikaa asua noin.

En ymmärrä miten se toteutuu sillä, että sisarukset olisivat viikon erossa toisistaan? Kuinka nuori nuorempi on? Jos ihan vauva, niin isä voisi käydä muutaman kerran viikossa tapaamassa lasta kotona. Pelkät viikonlopputapaamiset on aika vähän. Mutta pieni se on se kolme vuotiaskin. En ikinä suostuisi siihen, että lapsen normaali arki muuttuisi niin radikaalisti, että joutuu elämään toisen viikon poissa siitä totutusta rutiinista. Ja jos äiti on kerran hoitanut lasta kotona (oletan näin), niin sihen pitäisi pyrkiä edelleen. Isä voi tavata lapsiaan viikolla ja vanhempi lapsi voi olla jo viikonlopun ylikin isän luona. Pienempi sitten, kun kasvaa. Mutta ehdottomasti vastustan ajatusta sisarusten erottamisesta!

Tätä olen miettinyt nyt, kun eroa olen pyöritellyt mielessäni useamman vuoden. Lapset ovat pieniä ja naapureissa asuu hyviä kavereita.



Voisiko asian hoitaa niin, ainakin aluksi, että vuokrattaisiin isälle yksiö ("äidin koti" löytyy sukulaisten nurkista), ja vanhemmat ovat kotona vuorollansa. Mitään tarkkoja päivävuoroja ei voi sopia, koska toisella on vuorotöitä ja toisella työmatkoja aina välillä. Tämä järjestely saattaisi sopia meille. Ainakin aluksi...



Nytkin tuskin näemme paljoa koko perheenä, koska kun toinen on kotona niin toisella on menoja,ihan ok meille. Toki vietämme perheenä aikaa, mutta yleensä kotona tai kodin lähellä, enkä näe syytä miksemme voisi näin jatkaa vaikka eroaisimme.



Toki tällainen järjestely toimii aluksi tai ainakin niin kauan kuin kummallakaan ei ole uusia puolisoita. Tai jos toinen haluaa ostaa oman asunnon, useaan omistusasuntoon ei meillä rahat riitä. Itse en ainakaan usko kaipaavani uutta suhdetta heti vaan haluaisin ensin saada hommat muuten pyörimään. ja ei, en tarkoita sitä ettenkö voisi käydä treffeillä ym. mutta lapsien elämään muita ei arvitse sotkea ennenkuin olisi "se oikea".



Tulipa taas avauduttua... Ja joo, teoriassa kaikki on aina helpompaa...

ex.n kans tehtiin näin: lapset ovat isällään joka viikonloppu 1n vrk. ja lomat puoliksi ja nykyään lasten ollessa isompia niin ovat olleet koko viikonlopunkin, nykyään meillä sujuu aika hyvin nuo lasten isän luona olot, alussa oli vähän tappeluja. lapset olivat erotessa 2,5 ja 5v

niin meillä on yhteishuoltajuus. lapset asuvat siis minulla ja isä on etävanhempi.

Avioero II-vaiheessa laitettiin hakemukseen:

Alaikäisten lastemme huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta olemme sopineet erikseen

..jossa otetaan lapsi huomioon ensisijaisesti. Se tarkoittaa sitä, että äiti ja isä ottavat repun selkäänsä ja vaihtavat kotiaan vuoroviikoin. Tämä on lapsen etu. Kuka tekee näin? Ei itsekkäät eroavat !