En osaa olla vanhempieni kanssa

Aiemmin äidilläni oli leikkaus ja olisin halunnut auttaa, mutta hän tiuski ettei tässä niin vanhoja vielä olla että palvella tarvii. Sitten paljon myöhemmin kun olimme yhdessä kaupungilla, hän jäi liikkeen ulko-oven eteen odottamaan ikään kuin olisi odottanut minun avaavan hänelle oven. En tietenkään näin tehnyt, koska tottunut siihen ettei häntä tarvitse auttaa. Isäni myös tuntuu välillä kantavan kaunaa kun en omatoimisesti tarjoudu auttamaan jossain hommassa. En minä vaan osaa itseäni väkisin työntää mihinkään ja etenkin kun vanhempien kanssa tottunut koko nuoruuden siihen ettei minua käsketty koskaan tekemään mitään joten en sitten tehnyt. Ja tämä minun tekemättömyys tietenkin heitä välillä sitten ärsytti. Nyt tämä toimimattomalta tuntuva dynamiikka on alkanut vanhemmiten jotenkin tympäisemään kun sanomatta odotetaan ja oletetaan asioita. Onko muilla ollut vastaavaa?