Argh! Anoppini rahtasi...!
keittiökaappeihimme nimeltä mainitsemattoman arabian 24-hengen astiaston, iittalan laseja ja muita sinänsä ihan laadukkaita keittiötarvikkeita mm kattiloita ja paistinpannuja. Taustaa sen verran, että muutimme vastikään mieheni kanssa kaksiosta omakotitaloon ...
Astioiden merkit ihan ok, mutta mitähän voisin tehdä, kun...? Ensinnäkin sarjat ja siis niiden mallit ja värit ovat aivan eri kuin mitä olin ajatellut kodistamme laittaa. Anoppi ei kysynyt, vaan toi vain nämä. Kertoi keräänneensä sarjaa vuosikaudet, jotta olisi antaa miniälle lahjaksi. Kerännyt sarjaa siis jo enenn kuin aloimme seurustelemaankaan mieheni kanssa! Tulin töistä ja keittiönkaapit olivat täyttyneet:(
Sitten vielä oli tuonut kristallikruunuja ja jotain antiikkia mm kaapin ja tauluja. Hyvä ettei ollut ehtinyt porata reikiä uusiin seiniimme.
Kommentit (24)
Siinä vaiheessa kun rupesi ihan käytännössä sisustamaan meillä kynttilänjaloin ja kukkamaljakoin, aloin hiiltyä. Oltiin lasten kanssa flunssassa niin eikös tää rynni sen tekosyyn varjolla tänne häärimään ja hyörimään.
Meillä ei ole yhtään samanlainen maku! Ja kun vihdoin sain oman talon, haluan sen itse sisustaa.
Ja juu, taas tuli se saarna miten kiittämätön olen...
Ymmärrän hyvin, että haluat/haluatte itse sisustaa kotinne. Nyt äkkiä anopilta avaimet pois ja mies aloittaa hänen kanssaan keskustelut teidän kotinne sisustamisesta, kuka sitä tekee jne.
Tai sitten muuten vaan tietää kaikki asiat paremmin kuin kukaan muu. Kiinnostaa kyllä kovasti miehesi kommentti!? Pakkaa kamat laatikkoon ja vintille. Nehän voi rahapulassa myydä tai mahdollisessa erossa jää miehellesi.
Vai oliko miehesi kotona eikä tajunnut sanoa mitään äidilleen?
miehesi sopinut äitinsä kanssa jotain. Hän varmaan tiesi kuitenkin äitinsä keräävän lahjaa oman poikansa perheelle, eikö.
että sisko kaartoi pihaan muuttoauton kanssa. Oli joku tuttunsa myynyt kesämökkinsä ja sieltä oli siskoni saanut kaikenlaisia "aarteita". Toi ne sitten minulle. Me oltiin pihalla leikkimässä lasten kanssa ja ovi oli siksi auki.
Ja toisella kerralla ovikello soi, laahauduin avaamaan flunssaisena ja sisko pyyhälsi ohi ja sisälle. Ja alkoi kattaa maljakoita olohuoneen pöytään jne.
3
Mikset voi tehdä niistä vaikka kakkosastiastoa? Arvokkaita astioita.
- Miksi annatte avaimet esim. nyt tässäkin tapauksessa anopille?
- Jos, ette halua jotakin henkilöä kotiinne, miksi päästätte sisälle?
- Ettekö osaa sanoa EI?
lue selostus siitä miten meille tultiin.
Et tajua millaisista sukulaisista tässä on kyse.
3
miten kotiinne tultiin ja mitä mies asiasta tykkää?
Tiesin, että anoppi oli kerännyt noita astioita, mutta olin kertonut hänelle jo pari vuotta sitten, että tulen valitsemaan itse toisenlaisia astioita. Sanoin, että hän voisi alkaa käyttää niitä itse, kun niistä kerran pitääkin. Oli sitten ohittanut kommenttini ja jatkanut sarjan keräämistä. Nyt sanoo, että ei tarvitse itselleen noin isoa sarjaa.
Avainta ei ole tarkoitus antaa, mutta tässä muuttohässäkässä se oli hänellä lainassa.
ap
hartaudella keräämiinsä sarjoihin ja tuo ne teille kun ei roskiinkaan raski laittaa...
Minun äiti tekee samaa. Tuo meille kaikki ok-kuntoiset tavarat kun itse "haluaa laittaa jotain uutta". Suuttui kun sanoin etten tarvitse niitä ja haluan itse sisustaa kotini. Hiljeni kun kerroin että eihän sulla itselläkään noita enää kiinnosta katsella, miksi minun pitäisi toimia jätelavanasi.
Vai onko sille ihan sama, mitä teidän kaapeissanne on?
Sano, että niistä on enemmän iloa hänelle koska teillä ne eivät tulisi käyttöön. Sano, että hän tarvitsee ison astiaston tulevaisuutta varten kun lapsenlapsiakin alkaa tulla jne.
Jos se ei millään käy teille sen paremmin arkeen kuin juhlaankaan, eikä anoppi halua sitä pitää tai antaa toiselle miniälle tai tyttärelle, niin sen kun myyt sitten pois.
En toki tiedä, mikä sarja on kyseessä, mutta arabiat ovat yleensä sen verran ajattomia, että minä arvostaisin kyllä sarjaa kuin sarjaa - paitsi ehkä joku 70-luvun Krouvi voisi pistää nikottelemaan.
miten kerromme asiasta anopille.
Ajateltiin tehdä niin, että ripustamme ensiksi tekstiilit ym keittiöön ja olohuoneeseen. Sitten kerromme anopille, että eikö siitä ollut puhettakin pari vuotta sitten, että valitsemme itse astiat ym. Kutsumme kahville ja tarjoamme ne omasta astiastostamme. Niitä on nyt 12-hengelle, mutta emme me niistä tietenkään luovu!
Kerromme, että emme halua täyttää kaappejamme liikaa... Pakkaamme hänen tuomansa astiat ja mies voi ne viedä äidilleen. Kiitetään kattiloista, ne saavat kelvata. Tauluista teemme harkintaa, mutta ei me niitä kaikkia oteta. Täytyy miettiä vielä kokonaisuutta.
Rankkaahan tämä on, kun yksi tulee sekoittamaan asioitamme, astioitamme...
ap
anopille, että te olitte jo ostaneet ne toiset astiat, olivat vielä laatikoissa odottamassa, että ehdit laittaa kaappeihin. Ja tosiaan, vetoat siihen, että asiastahan keskusteltiin jo, joten pidit itsestään selvänä, että anoppi ei asiasta loukkaannu!
Samoin taulujen ym. kohdalla, teillä on jo katsottuna/varattuna/ostettuna sopivat taulut, jotka haluatte kotiinne. Ettekä halua täyttää kaikkia seiniä tauluilla, joten kiitos, mutta ei kiitos. Ajatus oli kyllä kaunis (ja kiitos kattiloista!).
Parempi yrittää elää sovussa, mutta oma koti sisustetaan oman maun mukaan.
ja koska myös mies asuu täällä, saa mies sanoa sanansa kodin sisustuksesta, astioista jne.
Siksi meillä on asioita, joista itse en kamalasti välitä, mutta jotka ovat miehelle tärkeitä. Enkä ikinä väitä, että "me miehen kanssa emme pidä" vaan sanon reilusti, että minä en pidä.
ihmeellinen tarve "ilahduttaa" ja "piristää" ja jaella jatkuvasti lahjoja.
Ja sitten kyttää ja pohtii viikkokausia jälkikäteen, ilahtuiko ja piristyikö lahjansaaja oikealla tavalla ja jos ei, vetää herneen nenään, kun "ollaan kiittämättömiä". Siis tyyliin, kun on valvottu viikko kipeän lapsen kanssa sairaalassa ja mummeli tuo täysin käyttökelvottomat kutaleet, joista tietää vain sen, että seuraava talvi taas kytätään onko ne varmasti käytössä ja ei sitten osaa hihkua juuri oikealla tavalla riemusta ne saadessaan, alkaa taas se marmatus...
Superrasittavaa!
anna hänen hoitaa palautus, jos et voi lahjaa hyväksyä.