Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan vain hylännyt vanhoja ystäviä?
20.07.2025 |
Ja onko elämä ollut sen jälkeen parempaa? Mietin vaan, että en saa ystäväporukastani enää mitään muuta kuin ärsyyntymistä ja pahaa mieltä. Ei vaan jutut, eikä ajatusmaailma kohtaa ja tämä tunne vain kasvaa. Mietityttää vaan, että ei ole niin paljoa muita ystäviä, mutta toisaalta en saa tämmöisistäkään ystävyyssuhteista oikein mitään.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa. Nykyisin vapaaehtoisesti ystävätön.
Sama täällä. Parempi yksin kuin paskassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikki yläastekaverit jäivät.
Olen hylännyt monia vanhoja ystäviä. Vähän kyllä kaduttaa. Mutta aikansa kutakin. Osa on kyllä säilynytkin, joten ehkä jotain karsintaa on hyvä suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki yläastekaverit jäivät.
Mä oon yrittänyt roikkua siinä kouluaikojen ystäväporukassa, mutta nyt ei enää kiinnosta kyllä yhtään.
Minulla ei ole koskaan ollut ystäväporukkaa, sen sijaan minulla on monta ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa välillä päästää irti. Jokainen meistä kasvaa ihmisenä koko ajan ja on sanomattakin selvää, että kaikkien kanssa ei tule elämänmittaista matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koskaan ollut ystäväporukkaa, sen sijaan minulla on monta ystävää.
Tää on paljon parempi, niin säästyy selän takana puhumisista ja kaikesta turhasta draamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen etäänyttänyt itseni juuri tuollaisista. Onneksi on pari uudehkoa ystävää, ja viihdyn myös hyvin yksin. m47
Tietoista valintaa ystävien hylkäämisestä en ole koskaan tehnyt. Silti heitä on jäänyt "matkan varrelle", kun elämämme ovat kulkeneet eri suuntiin. Esimerkiksi opiskeluaikojen parhaimmat ystävät alkoivat jäädä, kun kukin sai opintonsa valmiiksi eikä enää ollut yhteisiä kursseja tai opiskelijarientoja. Pitkäaikainen kirjeystävyyteni kuihtui, kun esikoiseni oli vauva enkä enää vain jaksanut käyttää kirjoittamiseen alkuyötä, joka ennen oli ollut tyypillisin kirjeenkirjoitusaikani. Esikoiseni koulukavereiden vanhemmista tuli myös läheisiä lastemme kouluaikoina - vietimme paljon aikaa yhdessä myös muuten kuin kouluasioissa - mutta lasten kouluaikojen jälkeen nämäkin ystävyyssuhteet hiipuivat. Itse asiassa pysyvimmät perheen ulkopuoliset ystävyyssuhteet mulla ovat yläasteelta tai lukiosta niitä, jotka ovat myös lukion jälkeen opiskelleet samassa kaupungissa kuin minä ja jääneet sille seudulle myös asumaan. Eli on ollut useampia kohtauspintoja kautta vuosien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa. Nykyisin vapaaehtoisesti ystävätön.
Itse oikeastaan vain kerran - yksipuolisesta ystävyydestä.
Olen monta kertaa. Nykyisin vapaaehtoisesti ystävätön.