Te jotka elätte sinkkuna vuodesta toiseen...
Miten teillä kestää pää? Tunnetko itsesi yksinäiseksi?
Haluaisitko löytää parisuhteen?
Pelkäättekö sitä, ettette koskaan löydä ketään?
Itse olen yli 40v mies ilman ensimmäistäkään seurustelusuhdetta. Nyt oikeastaan vasta viime aikoina on tullut pelko, etten koskaan löydä elämänkumppania. Olisi pitänyt olla nuorena aktiivisempi. Nyt keski-ikäisenä pitää tapahtua jo ihme, jos löytää jonkun.
Ikävintä on, että olisin halunnut tulla isäksi, mutta nyt alkaa olemaan myöhäistä.
Kommentit (40)
Minä olen nyt 47v mies ja samassa tilanteessa. Olen huomannut että naisten kiinnostus kasvaa mutta vain taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Kaikenmaailman huijareiden ja loisijoiden määrä kasvaa ja jossain kohtaa terveen järjen suojaus pettää ja huomaa tulleensa kusetetuksi.
En sano etteikö hyviä naisia olisi olemassa mutta niitä on vaikea löytää. Minä olen menettänyt toivoni naisten suhteen. Toivottavasti muilla on parempi onni.
M
Itse olen suunnileen Ap ikäisesi Ap, enkä itse omaa kokemsuta pidemmstä parisuhteesta. - Mutta olen kai onnekas mutta ollut myös määrätietoisesti yrittänyt rakentaa ja ylläpitää vastavuoroisia muita ihmissuhteita elämässäni niinnaisten kuin miesten kanssa, vaikka se yksi ja erityinen puuttuu ja on puuttunut rinnaltani, jonka kanssa olisin voinut elää ja olla pidemmässä parisuhteessa.
Toisaalta olen myös yrittänyt haastaa itseäni ja vaikka edelleen varmasti olen itse suurin kriittikkoni ja arvostelijani niin olen yrittänyt opetella tekemään valintoja, joista nautin ja jotka tuottavat minulle iloa ja nautintoa.
Olen yrittänt pitää itseni niin fyysiesti kuin psyykksiesti kunnossa; utleiaisuus ja kiinnostuminen eriasioista ja ilmiöistä on tehnyt elämästäni riikkaampaa.
Pyrin pitämään myös kotini tai ympäristöni siistinä ja puhtaana. - Uskon näetä se omalla tavallaa pitää myös pääni kunnossa.
Oen päättänyt yrittää olla arvostelematta muiden valintoja ja päätöksiä; silloinkin kun ne kaikki eivät ole sellaisia, joita en pysty ymmärtämään jja tajuamaan. Tietenkään kaikkea en hyväksy mutta lähtökohtaisesti yritän pitää ihmisten omana asiana millaisia valintoja ja päätöksiä tekevät, eikä heidän toden totta silloin erityisemmin ajatella, mitä minä mahtaisin niistä ajatella tai tuntea. - Toki se joskus on turhauttanut kun on tullut jonkun valinnasta tai päätöksestä ikävä tunne, enkä tarkoita nyt tervettä mustasukkaisuutta, vaan jotain sellaista, jota on ulkopuolisena mahdotonta tai minun on ollut (miltei)mahdotonta ymmärtää Olen toki tajunnut, että osa asioista voi aueta ja niiden merkitysen voi hahmottaa mahd. jopa ymmärtää vasta pidemmän ajan jälkeen; ei aina sillä hetkellä kun ne ovat käsillä. Loppu viimein aika harva asia on täysin mustavalkoinen; joko tai.
Uskon tai yritän uskao siihen, että kun ainakin enimmäkseen voin hyvissä omissa nahosisani omassa elossani saattaisin olla ehkä vielä joskus jollekulle parempi kumppani kuin, jos olisin kovin tyytymätön ja kokisin eloni ja oloni kurjaksi. - Tiedän kokemuksesta myös sen, että vuoet sinkkuna ovat saattaneet tehdä minusta varmasti "vähän" nirson. Tiedän tai luulen tietäväni kai, että viihdyn "liian hyvin" sinkkuankin, joten minulla ei ole tarvetta pariutua kenenkään kanssa vain siksi, että voisin sanoa eläväni ja olevani parisuhteessa; enkä esim. olevani ikisinkku.
Olen myös kuullut aina tosinaan väitteen siitä, että koska olen ja olen ollut sinkkuna niiin ja niin pitkään en siksi enää kykensi sopeutumaan parisuhteeseen. - Tällainen väite on minusta pöhkö, ennhän minäkään väitä parisuhteessa eläviä (tai pidempään parisuhteessa tai pidemmissä parisuhteissa) olleta läheisriippuvaiseksi, jotka eivät vastaavasti kykeni olemaan ja elämään yksin.
Tiedostan myös, että saan varmasti jatkossakin kohdata ja jtai saatan joutua kohtaamaan ennakkoluuloja ja vähän ikäviäkin ennakkoluloja omaa ikisinkkuuttani kohtaan. - Mutta totta puhuen kyllä minäkin kokisin ennakkoluuloja jos kohtaisin vastaavantapaisen parisuhdehistorian kuin itselläni jollakin naisella kuin, mitä itselläni.
Ein koe ikisinkkuuttani meriitikisi tai erityiseksi ansioiksi mut en valehtele parisuhdehistoriaani tosiekis, jos sitä joku sattuu kysymään ja utelemaan. - Sen verran arasta ja kipeästä asiasta on kuitenkin kyse, että en pariuhdehistoriaani tapaa oma-löoitteisesti mainostaa tai tuoda esillekuin hyvin, hyvin harvoin ja silloinkin aina perustellusta syystä Perusteltu syy ei ol se, että kuvitteleisn ikisisnkkuuteni tekeväni minusta jotenkin paremman kumppanin mutta toivon mukaan ei kovin huonoakaan.
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne. En kaipaa enempää aikataulutettua elämääni. Super ahdistava ajatus, että työpäivän jälkeen pitäisi aloittaa toinen päivätyö, jossa esim pitää huomioida toinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 47v mies ja samassa tilanteessa. Olen huomannut että naisten kiinnostus kasvaa mutta vain taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Kaikenmaailman huijareiden ja loisijoiden määrä kasvaa ja jossain kohtaa terveen järjen suojaus pettää ja huomaa tulleensa kusetetuksi.
En sano etteikö hyviä naisia olisi olemassa mutta niitä on vaikea löytää. Minä olen menettänyt toivoni naisten suhteen. Toivottavasti muilla on parempi onni.
M
Oletko pilannut spermasi?
Hyvin kestää pää, en ole yksinäinen, ei oikeastaan edes kiinnosta etsiä mitään vakavaa suhdetta. Ei ole mitään väliä löytyykö ketään ikinä.
Ikävä kertoa mutta yleensä 40v ->, miehen sperma ei ole enää käyttökelpoista. Ts. Pilalla on.
Meidän presidenttihän oli 69-vuotias kun sai viimeisimmän lapsensa.
Ei se niin myöhäistä ole
Herra Jeesus Kristus elämässäni. En tarvitse siihen miestä, esittämään mitään.
Mutta jos löytyisi uskova mies puolisoksi niin sitten. Ehkä.
Elän nykyisin sinkkuna enkä kaipaa parisuhdetta. Mies ja lapset (teinejä) asuvat 3 km päässä minusta, jaan elämäni heidän, ja työkavereitteni kanssa. Yksi serkku on minulla ystävänäni ja eräs henkilö, johon tutustuin aikuisiällä. En kaipaa enempää ihmisiä elämääni.
Se vaan, että mulla on 1,5 miljoonan euron perintövarallisuus ja lasteni isä on täysin varaton. Lisäksi hän tuli ekaa kertaa isäksi 56-vuotiaana. Että silleen, katkeruus ei ap kannata.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kertoa mutta yleensä 40v ->, miehen sperma ei ole enää käyttökelpoista. Ts. Pilalla on.
Höpöhöpö. Toki riskit lisääntyvät iän myötä molemmilla sukupuolilla, mutta nelikymppinen mies ei ole siinä mielessä vielä ikäloppu, jos sattuisi löytymään lisääntymiskykyinen ja -ikäinen nainen.
M48 ja en enää oikeastaan kaipaa parisuhdetta. Liian vaivalloista, viihdyn omissa oloissani ja saan tehdä ja olla juuri kuten huvittaa.
Neljä parisuhdetta takana, yksi lapsi ja jonkin verran irtosekoilua. Se tuntuu riittävän minulle tähän elämään, mutta ymmärrän kyllä että jos ei ole koskaan päässyt edes kokeilemaan niin voi olla aika ahdistavaa. Ties vaikka menisi hukkaan hyvä ja parisuhteeseen tarkoitettu mies.
Vierailija kirjoitti:
Meidän presidenttihän oli 69-vuotias kun sai viimeisimmän lapsensa.
Ei se niin myöhäistä ole
On harvinaisempaa kuin yleistä että miehen sperma on enää käyttökelpoista kun mies täyttää 40v. Sperma on Suomessa yleisesti ottaen kehnon laatuista.
Täällä ikisinkku 36 v nainen joka yläasteelta saakka toivonut poikaystävää vaan en koskaan sellaista saanut. Nyt olen jo tottunut olemaan yksin enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani. Menee tämä elämä yksinkin. Lapsia en onneksi koskaan ole halunnut.
Täällä myös 37 vuotias. Viimeiset 7 vuotta on ollut kysyntää enemmän kuin koskaan. On todellakin saanut valita mutta olen toistaiseksi yksin kun ei ole löytynyt ketään joka haluaa naimisiin ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Elän nykyisin sinkkuna enkä kaipaa parisuhdetta. Mies ja lapset (teinejä) asuvat 3 km päässä minusta, jaan elämäni heidän, ja työkavereitteni kanssa. Yksi serkku on minulla ystävänäni ja eräs henkilö, johon tutustuin aikuisiällä. En kaipaa enempää ihmisiä elämääni.
Se vaan, että mulla on 1,5 miljoonan euron perintövarallisuus ja lasteni isä on täysin varaton. Lisäksi hän tuli ekaa kertaa isäksi 56-vuotiaana. Että silleen, katkeruus ei ap kannata.
Tuliko lapsesta terve? Palstalla väitetään ettei yli 50v mies voi saada terveitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 47v mies ja samassa tilanteessa. Olen huomannut että naisten kiinnostus kasvaa mutta vain taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Kaikenmaailman huijareiden ja loisijoiden määrä kasvaa ja jossain kohtaa terveen järjen suojaus pettää ja huomaa tulleensa kusetetuksi.
En sano etteikö hyviä naisia olisi olemassa mutta niitä on vaikea löytää. Minä olen menettänyt toivoni naisten suhteen. Toivottavasti muilla on parempi onni.
M
Oletko pilannut spermasi?
Luulen ettei sillä ole enää mitään väliä. En halua enää omia lapsia enkä sen puoleen muidenkaan lapsia riesakseni.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kertoa mutta yleensä 40v ->, miehen sperma ei ole enää käyttökelpoista. Ts. Pilalla on.
Hahahahaahh! Ottaa naisille koville kun riski synnyttämisen raja on 30v.
Taitaa olla yksilöllistä, kun olen kestänyt hyvin. Ehkä tarpeetonta vastata, kun sinkkuuteni on ollut tietoinen valinta.