Lue keskustelun säännöt.
Muita alkoholistien lapsia, jotka nyt aikuisena huomaavat nauttivansa ihan vaan perusarjesta ja pienistä turvallisista tilanteista?
16.07.2025 |
Omassa lapsuudessani vanhempani joivat kaikki illat. Ikinä en voinut soittaa kuuden jälkeen vanhempia hakemaan autolla mistään tai muutenkaan en viitsinyt soittaa puhelimella, kun kuulin sammalluksen. Nyt aikuisena nautin appivanhempieni normaalista elämästä. Heillä voi aina kellonajasta riippumatta piipahtaa ja kukaan ei ole humalassa. Puolisoni elämään ei kuulu alkoholi ja on hienoa pystyä keskustelemaan iltaisin normaalisti.
Kommentit (27)
Ihana et sulla on raitis mies ja appivanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry ykkönen mutta vain alkoholistin lapsi ymmärtää mistä puhun.....kaiken sen lapsuuden sekasorron jälkeen.
ap
Vanhempiani eivät olleet alkoholisteja, mutta silti lapsuudenkoti oli turvaton. Minä myös nautin turvallisesta, tavallisesta arjesta ja pienistä, ihanista hetkistä. Kiitollisuus on ihana tunne.
Kiva kuulla, että sinullakin on tuollaisia hetkiä nykyään elämässäsi.
Niin on kakkonen! Elämä on hyvin helppoa kun alkoholi ei määritä päivien sisältöä.
ap
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä tavallisesta arjesta voi nauttia, vaikka ei lapsuudessa mitään traumoja olisikaan. Ihmeellistä temppuratsa ja puuhamaata ihmiset tekevät elämästään. Harrastan toki, mutta tämä nykyajan elämyshakuisuus on outoa.
Voi toki, mutta niitä osaa ehkä arvostaa eri tavalla. Ihan jo tuo tavallinen keskustelu puolison kanssa saa minulla onnentunteen kuplimaan sisälläni ja usein sanon sen ääneenkin, miten ihanaa tuo on.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sorry ykkönen mutta vain alkoholistin lapsi ymmärtää mistä puhun.....kaiken sen lapsuuden sekasorron jälkeen.
ap
Eipä mitään, anteeksi minunkin puolestani, ei ollut tarkoitus vähätellä kokemuksiasi.
Ja kun ei tarvitse pelätä koko ajan, kaikkea. On koti, johon voi palata ilman, että tarvitsee pelätä. Voi mennä nukkumaan ilman pelkoa. Voi herätä ilman, että ahdistaa jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia on minullakin. Kaverini totesi kerran, että hänen elämänsä on liian tylsää. Ajattelin sitten itsekseni, että aivan ihanaa kun on vähän tylsä elämä. Lapsena ja nuorena elämässäni oli liikaa dramaattisuutta. Nyt on ihana kun kotona voi vaa olla.
Sama täällä, mun lapsuudessa ei tosin ollu alkoholin kanssa tekemistä, mutta toisella vanhemmista persoonallisuushäiriö.
Nyt asun rivitalossa keskiluokkaisella alueella, tavallinen auto, harrastan hiihtoa ja vaeltaminen. Ehkä koiran voisi ostaa, mutta mikään muu ei kiinnosta. Kaikki hyvin näin. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa on tulla kotiin, kun tietää että siellä ei kukaan makaa sammuneena.
Minä valvoin lapsena valtavasti öitä. Kenellekään en ole lapsuudestani kertonut. Valvoin ja odotin, että humaltuneet vanhemmat pääsivät sänkyihinsä. Koulussa olin usein maanantaisin todella väsynyt. Nyt aikuisena osaan arvostaa unta ja voin paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei juurikaan ollut varmaan rahaakaan alkoholiin kotona, mutta kyllä pelotti jotkut humalaiset. Lapsen ei pitäisi koskaan pelätä muita ihmisiä, vähiten omia vanhempiaan.
Ihmettelen aina sisarustani, joka tuntui ajattelevan aina päinvastoin: tavallinen elämä on liian tylsää. Hänen elämänsä oli loppuun asti draamantäyteistä ja minun silmissäni pelottavaa ja ahdistavaa.
Se on varmasti yksi isoimmista asioista, joka on pelastanut minut. Se, että olen osannut arvostaa turvallista arkea ja kotia. Turvallisia, "tylsiä" ihmisiä. Ja niitä pieniä asioita, jotka tuovat toivoa paremmasta.
Nykyään minulla on kaikki onneksi hyvin. Kunpa voisin sanoa sisaruksestani samaa... Ikävä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani toimivat kaupunkimme päättävissä elimissä ja kukaan ei tiennyt, mitä kotonamme viikonloppuisin tapahtui. Oli todella raskasta pitää kulisseja yllä. Muistan lapsena, kuinka kauheaa oli, jos joku kaveri soitti ovikelloa ja halusi tulla kylään viikonloppuna. Se pelko sisällä, että nyt kaikki se kauheus paljastuu, jos kännissä oleva vanhempi erehtyy näkösälle.
Samaistun alkoholistin lapsena. Muut saattavat ihmetellä elämäni tylsyyttä. Tykkään laittaa pihaa, reissailla silloin tällöin kotimaassa... En tarvitse mitään ihmeellisyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä valvoin lapsena valtavasti öitä. Kenellekään en ole lapsuudestani kertonut. Valvoin ja odotin, että humaltuneet vanhemmat pääsivät sänkyihinsä. Koulussa olin usein maanantaisin todella väsynyt. Nyt aikuisena osaan arvostaa unta ja voin paljon paremmin.
Voi että.Onneksi olet selvinnyt.
Alkoholi on aivan kauhea aine.
Vietin lapsuuden alkoholistien keskellä, jatkuvaa juhlintaa, tappelua, pontikan keittoa ja velanperintää. Sain itsekin selkääni usein. Traumat johtivat sosiaaliseen pelkoon, ja heti aikuistumisen ja oman asunnon saatuani erakoiduin täydellisesti. Mutta nautin tästä, kun saa olla vain rauhassa ja tehdä omia juttuja. Otan kontakteja ihmisiin ainoastaan verkon välityksellä. Aito tapaaminen johtaisi paniikkikohtaukseen. Kaupassa käyn huivi/huppari ja aurinkolasit päässä.
Vanhempani joivat niin pitkään kuin vain voivat. Oli ahdistavaa yrittää välttää sitä, että omat lapseni olisivat nähneet humalaiset isovanhempansa. Ihanaa, kun enää ei tarvitse sitä jännittää kun ovat palvelutalossa.
Tarvitsisit numero 18 terapiaa. Tuo ei ole ihan normaalia. Elämällä olisi vielä paljon annettavaa sinulle.
No, kyllä tavallisesta arjesta voi nauttia, vaikka ei lapsuudessa mitään traumoja olisikaan. Ihmeellistä temppuratsa ja puuhamaata ihmiset tekevät elämästään. Harrastan toki, mutta tämä nykyajan elämyshakuisuus on outoa.