Millä mielin teidän perheessänne suhtaudutaan vanhempainiltoihin? ov
Meillä kolme kouluikäistä lasta, 1-, 5-, ja 6- luokkalaiset. Tänään oli ekaluokkalaisen vanhempainilta ja pakko on myöntää että kehtuutti lähteä sinne niitä samoja jorinoita kuuntelemaan mitä isompien kohdalla on kuunnellut jo monta vuotta.
Ensi viikolla onkin sitten vitos- ja kutosluokkalaisten vanhempainillat samana iltana, mutta nyt taitaapi olla niin, että ei osallistuta.
Onko muita joita ei vaan jaksa kiinnostaa nämä yleiset löpinät ja höpinät vuosi toisensa jälkeen?
Ja kyllä, ollaan muuten osallistuvia vanhempia ja keskusteluvarteissa käydään mielellään, sekä reissuvihon kautta kommunikoidaan open kanssa tarvittaessa puolin ja toisin. Nämä vanhempainillat on vaan jotenkin niin huoh..
Kommentit (14)
Tokan kanssa käyty tähän mennessä kaikissa, mutta ei niin innolla. Pian tulossa ehkä se ilta kun ei mennä, koska kaikki tuntuu jo kerran kuullulta.
Toivoisin, että kesto rajattaisiin lyhyeksi, jos ei ole mitään erityistä asiaa. Minä tykkään käydä katsomassa millaisessa luokkatilassa lapsi päivät istuu, millainen opettaja on ja onhan niitä toisia vanhempiakin kiva nähdä.
mutta kyllä mua kiinnostaa käydä, koska jokaisella opettajalla on kuitenkin oma asenne ja tavat. Mua kiinnostaa tietää, minkälainen ope on ja usein siellä on käsitelty jotain ajankohtaista ongelmajuttua isompienkin vanhempainilloissa.
Mä haluan kyllä käydä jatkossakin ja mua harmittaa sellaiset koko koulun yhteiset vanhempainillat, joissa on ensin yhteinen osuus ja sitten opettajat jatkavat luokissaan. Silloin en pääse kuin toisen koululaisen luokkaan. Mies menee kyllä sitten toisen, jos ei ole työmatkalla.
Kun on kolme lasta ja vanhin jo kuudennella luokalla koulussa, niin ne vanhempainillat on jo niin nähty. Kyllä me sinne mennään ihan vain siksi, ettemme olisi "niitä vanhempia, joita eivät lapsen asiat kiinnosta", mutta ärsyttää silti. Lähinnä se, että joka vanhempainillassa 90% asiasta on sitä samaa jauhamista vuodesta toiseen, itsestäänselvyyksiä ja asioita joista voi olla eri mieltä... Se loppu 10% olisi oikeasti mielenkiintoista ja tarpeellista, mutta tulisi usein hoidettua sähköpostillakin.
Kahdenkeskiset keskustelut opettajan kanssa ovat eri asia, koska niissä keskustellaan oman lapsen asioista. Niihin menee mielellään.
Olisi siis muutakin tekemistä kuin kuunnella 10 vanhempainiltaa vuodessa, kuinka vaatteet pitää nimikoida, toisia ei saa kiusata, lapset pitää laittaa illalla nukkumaan, kurikset pitää viedä kotiin pestäväksi, kirjat pitää päällystää eikä niitä saa sotkea, löytötavaroista pitää käydä etsimässä omansa,....
Joo, ehkä niille tyhmimmille esikoisten vanhemmille tämä kaikki pitääkin kertoa, mutta että joka vuosi ja moneen kertaan...
Samalla on mahdollisuus tutustua lapsen kavereiden vanhempiin, jos ei muuten, niin oppia ainakin ulkonäöstä tunnistamaan. Jos myöhemmin tulee jotain asiaa, on sitten helpompi ottaa yhteyttä, kun ei olla täysin vieraita.
Ainut huono juttu on, ettei lastenhoitoa ole järjestetty. Vanhempainiltoihin kun ei voi ottaa perheen pienimpiä mukaan. Ja jos ei saa lastenhoitoa järjestettyä vain toinen vanhempi pääsee paikalle tai huonoimmillaan ei kumpikaan.
Haluan nähdä, millainen lapseni luokka on, millainen opettaja, muut vanhemmat jne.
Aina mennään!
Mikä mielestänne on turhaa puhetta v-illoissa?
Ette taida ymmärtää, että vanhempia on moneen junaan ja osaa heistä täytyy ohjata kädestä pitäen, eikä sekään aina riitä.
Aina mennään! Mikä mielestänne on turhaa puhetta v-illoissa? Ette taida ymmärtää, että vanhempia on moneen junaan ja osaa heistä täytyy ohjata kädestä pitäen, eikä sekään aina riitä.
aloituksessani omia mietteitä vanhempainilloista. Onhan ihan selvää, että meille, jotka olemme näissä vanhempainilloissa juosseet viisi-kuusi vuotta ehkä jopa kaksi kertaa kouluvuodessa jo kahden vanhimman kanssa ja siihen lisäksi keskusteluvartit ainakin 2 kertaa kouluvuodessa per lapsi, ei välttämättä näissä illoissa ole mitään uutta.
Oman ekaluokkalaisen kaksituntiseen (18-20) kuului tänään opettajan monologi vanhempien kiinnostuksesta läksyihin, koulun säännöt, reissuvihon periaate, hammaskarkit koulussa, lukemaan oppimisen opettelu ("enää ei sitten lukemaan opita tavaamalla vaan liukuvilla äänteillä, eli älkää kotona opettako lapsianne lukemaan niinkuin teitä aikoinaan opetettiin")
Oli erityiopen esittelyt, rehtorin esittelyt, kouluterveydenhoitajan esittelyt..
Ei siis mitään uutta viime vuoteen, sitä edelliseen, vuoteen 2008, 2007, 2006, 2005.
t. ap
Lapsen luokan oma ilta olisi ihan ok ilman noita yleisiä litannioita.
osallistunut kaikkien viiden kohdalla päiväkodista alkaen kaikkiin joihin vain pääsen. Ainoa este on ollut vuorotyö tai sairaus.
Haluan oikeastikuulla missä mennään, mutta näyttää myös lapselle ja opettajalle että välitän. Haluan nähdä luokkakavereiden vanhempien kasvoja ja tutustua hiukan, se voi auttaa moness paikassa kun on kyse kaveruussuhteista tai jopa kouluongelmista.
En koe ongelmana käydä siellä pari tuntia istumassa.
Itse tykkään nähdä opettajan, jos uusi ja vähän muita vanhempia, jotta saa ehkä vähän taustaa lapsen jutuille kavereistaan (eli juu, teen päätelmiä muista vanhemmista heidän käytösksen ja pukeutumisen perusteella).
että erittäin tärkeitä ovat olleet yläasteen vanhempainillat. Niissä on ollut puhujina mm. poliisi, joka on kertonut nuorten alkoholi- ja huumetilanteesta ja kertonut mitä alueta tulisi tarkkailla ja mielellään ilmoittaa heillekin, jos nuoriso notkuu näissä paikoissa. Järkyttäviä lukemia..
Lisäksi on tullut tietoa ainevalinnoista, jatko-opiskelusta, KIVA-projektin käytännöistä.. Oikeasti on ollut tosi hyvä kuulla kaikki! Ja tavata se luokanvalvoja, nähdä koko koulun henkilökunta. Tietää minkä oloisiista ihmisistä se teini puhuu, motkottaa, valittaa tai tykkää.
en ole ikinä käynyt koulun vanhempainillassa ja pk:ssakin jätin pariin kertaan
Vanhempainvartit ovat asia erikseen.
täällä.
Monta lasta = ei jaksa kydä kaikissa vanhempainilloissa.