Mikä siinä on että elämässä tulee vastaan muutama ns. sielunkumppani?
Sellainen joka tuntuu heti kärkeen niin tutulta, tunne on molemminpuolinen ja olo yhdessä luontevaa. Sellainen tunne tuli kun tutustuin mieheeni ja nyt olen tavannu samanlaisen naisen. Tulee sellainen jännä olo ja ihana nähdä vaikka on samaa sukupuolta siis mistään ns. ihastumisesta ei ole kyse :)
Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
Kommentit (3)
Joskus myös kohtaa ihmisiä, joiden kanssa ei vain kerta kaikkiaan mikään suju. Puhuminenkin on työlästä, ikään kuin väkinäistä, hassua. Sitten on niitä harvoja aarteita, joiden kanssa loksahtaa ja joiden seurassa on hyvä olla:)
Näitä aarteitamme pitää vaalia:)
vastakkaisen sukupuolen kanssa asiaan törmätessään joutuu miettimään ihastumiskuviot ja muut, ettei sitä tunnetta sekoita siihen. Onneks oma mieskin tuntuu sielunveljeltä, jota ei haluais vaihtaa ihastumisenkaan vuoksi. Mutta ihana tunne toi sielunkumppanuus.
kai se on jotain vain, kun kohtaa sielultaan sen samankaltaisen niin kaikki vain loksahtaa sukupuolesta riippumatta.