Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun pakottaa lapseni pyytämään anteeksi asiaa, jota tämä ei tiedä/myönnä tehneensä?
30.08.2011 |
Eli kyseessä tilanne, jossa pihalls ollut kolme alakouluikäistä lasta, joista yhtä on haukuttu.
Lapseni kanssa olen tästä asiasta keskustellut useaa otteeseen, ja hänellä ei ollut edes käsitystä siitä, että tällaista haukkumista olisi tapahtunut, saati sitten että itse olisi jotain nimitellyt ja oli aivan vilpittömästi ihmeissään esittämistäni syytöksistä. Toinen syytetty osapuoli on tapahtuneen myöntänyt.
En myöskään keksi yhtään syytä, miksi lapseni olisi tätä toista haukkunut, kyseessä hänen paras kaverinsa enkä muutenkaan ole lapseni koskaan kuullut ketään haukkuvan edes selän takana.
Kolmannen osapuolen äiti taas väittää, että tytöt ovat yhdessä toimin haukkuneet ja hän on itse sen kuullut.
Eli sana sanaa vastaan. Mitä tekisitte?
Kommentit (7)
Ja kyllä, omani olen pistänyt pyytämään käytöstään vähän samanlaisessa tilanteessa anteeksi.
Kaveria ei jätetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos periaaatteessa on luotettava lapsi, omistani kyllä näen jos huijaavat. Mutta keskustelisin silti lapsen kanssa - mitä hänen mielestään on tapahtunut, mitä kaveri on sanonut, jos se ei hänen mielestään ollut loukkaavaa, niin voisiko se silti kuulijan mielestä olla, jos näin, haluaisiko hän kuitenkin ilmaista tälle haukutulle, että on pahoillaan siitä, että haukutulla on paha mieli...
Sekavasti sanottu, mutta pyrkisin siihen, että hän osoittaa empatiaa niin että toinenkin sen tajuaa, mutta anteeksi ei ole tarpeen pyytää, jos ei ole mitään tehnyt. Jos siis tosiaan ei ole huomannut mitään. Vaikka huomaisikin, ja vaikka toki aina on parasta, jos menee puolustamaan alakynteen jäänyttä, on se toisaalta aika paljon vaadittu lapselta, kun suurin osa aikuisistakaan ei sitä vielä osaa. Siihen pyritään, mutta se, ettei lapsi ole sankari, ei ole musta "rankaisemisen arvoista", eli ei tarvitsisi sitäkään pyytää anteeksi.
jos lapsella ei ole mitään käsitystä koko tapahtumasta? Miten hän on silloin voinut olla ns. passiivinen haukkuja jos ei ole koko tilannetta edes havainnut?
taitaa olla käsitys asiasta, ei vaan halua myöntää. laittaisin pyytämään anteeksi ja miettimääne ensi kerralla miltä se tuntuisi itsestä joutua uhrin asemaan.
Oletteko oikeasti itse oppineet jotakin niistä tilanteista lapsina? Tai tulleet lohduttuneiksi, kun vaikka opettaja on käskenyt luokkakaverin pyytää anteeksi ja tämä on tehnyt sen alahampaat irvessä mulkoillen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhan takia kannattaa. vaikka tyttösi ei sitä myönnä on hän ollut tilanteessa mukana. kannattaisi siksi laittaa vähän ajattelemaan omia toimiaan ja kyllä lapsille tekee hyvää nöyrtyä välillä ja pyytää anteeksi.
Jos yksi kaveri haukkuu toista, pitää kolmannen puolustaa haukuttua, muuten on raukkis ja yhtä syyllinen.
Itse laittaisin kyllä pyytämään anteeksi; jos ei todellakaan haukkunut, sitten sitä, ettei puolustanut ystäväänsä.