Lue keskustelun säännöt.
Yläkoulun open ihana ammatti
30.08.2011 |
Vaihteeksi hyviä puolia opettajan työstä:
Yläkoulun opena työ on vaihtelevaa, joka tunti on uusi ja erilainen, tylsää päivää ei työssä ole.
Yläkouluikäiset ovat uteliaita, avoimia, yleensä hyväntuulisia ja innokkaita. Huumoriakin riittää.
Yläkoululaisilla on riittävästi älyä jo pohtimaan mielenkiintoisia juttuja, mutta ei vielä niin paljon ikää, että kangistuttaisiin kaavoihin, ja ajateltaisiin, että uskonnosta, politiikasta tms ei voisi suoraan kertoa mitä ajattelee.
Työajat eivät ole pitkiä, varsinkaan, kun ei ota ylitunteja. Kokemuksen myötä päivät muuttuvat muutenkin rennommiksi (valmistuin 15 vuotta sitten) ja palkkakin nousee ihan kohtuulliseksi.
Parhaimmillaan kohtaamiset nuorten kanssa ovat ihania, ja pahimpia on kuitenkin aika vähän. Ja silloinkin saa tukea ja apua esimieheltä ja työkavereilta.
Työkaverit ovat ihania, työyhteisö on täynnä fiksua, mukavaa ja sosiaalista porukkaa, työhön on oikeasti mukava mennä.
Kommentit (15)
pakollisia kieliä. Voin kertoa ettei ole ihan yhtä ruusuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten koulun opettajista useimmat kuulostavat tuollaisilta. Luulen, että heillä (kuten sinullakin!), on asenne kohdallaan ja positiivisen realistinen ote elämään.
Keskusteluyhteyttä nuoretn kanssa kannattaa etsiä (niin open kuin muidenkin aikuisten), nuorten mietteet tuovat elämäniloa aikuisillekin. Ihan helppoa ei tietenkään ole tukea vaikkapa vähäpuheisen tai ylivilkkaan nuoren itsetuntoua.
Jaksamista ja tsemppiä kaikille yläkoulun opeille (ja muille opeille tietty myös)! Työnne on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeää, eikä ole sama millä asenteella sitä teette.
Teinejen kanssa oli kiva olla ja rupatella.
Olin vielä erityiskoulussa. Ihan turhaa teinejä haukutaan.
Teinejen kanssa pärjää olemalla hyvä tyyppi.
pakollisia kieliä. Voin kertoa ettei ole ihan yhtä ruusuista.
En ole ap, mutta enkun opetus yläkoulussa on kivaa, ei sitä kukaan vastusta : )
parissa koulussa tai vain tietyllä tai tietyntyyppisillä alueilla, ei varmaan voi sanoa mitään kovin yleispätevää opettajan ammatista.
Itse olen saanut opetuskokemusta monenikäisten oppilaiden kanssa eri puolilta pk-seutua, ja voin todeta, että opettajan työ vaikkapa Itä-Helsingin isossa koulussa on AIVAN eri työ kuin opettajan työ samalla luokka-asteella keskustan yläluokkaisella alueella pienemmässä koulussa. Kotien sosio-ekonoomiset taustat ja elämäntyylit heijastuvat lapsiin ja nuoriin MERKITTÄVÄSTI. Lisäksi runsas maahanmuuttajien määrä tietyillä alueilla tuo koulun arkeen haasteita, joita toisilla alueilla ei ole.
Kun jossain päin Helsinkiä aineenopettaja saa luokkaansa pääsääntöisesti opiskelumyönteisiä tai pahimmillaankin vain passiivisia, viittaavia ja pohdiskelevia fiksuja nuoria, saattaa ihan "samaa" työtä tekevä toisella puolella kaupunkia painiskella sen kanssa, että iso osa oppilaista ei edes ymmärrä kieltä, jolla opetus tapahtuu, osalla painaa mieltä ja vanhempien viimeisin pahoinpitelyriita tai linnareissu ja ne fiksut ja aktiivísetkin jäävät helposti näiden syystä oirehtivien häiriökäyttäytyjien varjoon. Luokassa saatetaan huudella ja haistatella, sieltä häivytään omin päin ja käytävillä heiluvat nyrkit...
Itse siis tiedän, ihan yhden kaupungin sisällä työskennelleenä aineenopettajana, miten uskomattoman paljon työympäristö ja työnkuva voi vaihdella. Sitä en edes lähde arvailemaan, millaista sama opetus olisi jossain maaseudun kyläkoulussa. - Opettajan työstä ei siis voi laatia mitään yleistyksiä oman kokemuksensa perusteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matemaattisten aineiden ope. Toki matematiikka on monille pakkopullaa, mutta ei sen tunnelman luokassa silti haudanvakava tarvitse olla.
Tiedän, että kouluni ei ole pahin mahdollinen, olen ollut pidempään töissä kolmessa eri koulussa, kaikki ovat olleet ihan hyviä ja hyvämaineisia kouluja. Nykyinen on aika tavallinen koulu, ei miltään eliittialueelta, mutta ei myöskään miltään ongelma-alueelta. Ei ole myöskään pääkaupunkiseudulta, joten tietyt ongelmat vanhempien suhteen puuttuvat.
En yritäkään väittää, etteikö opettajan ammatissa olisi myös huonoja puolia, mutta onhan niitä kaikissa. Uskon, että sairaanhoitaja, joka yrittää auttaa sekavaa huumeidenkäyttäjää, tekee henkisesti paljon vaikeampaa työtä kuin minä. Ne kaikkein hulluimmat tyypit eivät meillä ole siellä tavallisessa luokassa, vaan jossain sairaalakoulussa tai pienryhmässä. Jopa kirjastonhoitaja joutuu olemaan enemmän tekemisissä sekavien ihmisten kanssa kuin minä.
Mutta tosiaan kaiken sen negatiivisen vastapainoksi halusin kertoa positiivisen tunteen, kun olin niin hyvällä mielellä tänään kotiin pyöräillessäni. Ei aina tarvitse openkaan haukkua työtään.
mutta en tuota "jos ei ota ylitunteja" -kohtaa.
Enpä ole vielä törmännyt työpaikkaan, jossa ei olisi pakko niitä ottaa. En, vaikka miten etsin. :(
Siksipä olenkin pysytellyt muissa töissä. Haluan muutakin elämää kuin töitä...
nim. yksi vuosi äidinkielenopettajana 26 viikkotunnilla riitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaan ap:n kokemukset!
äikän ope, isohko kaupungin lähiökoulu, kaikenlaisia oppilaita ja vanhempia mutta puhumalla pärjää, ei Helsingissä.
mutta en tuota "jos ei ota ylitunteja" -kohtaa.
Enpä ole vielä törmännyt työpaikkaan, jossa ei olisi pakko niitä ottaa. En, vaikka miten etsin. :(
Siksipä olenkin pysytellyt muissa töissä. Haluan muutakin elämää kuin töitä...
nim. yksi vuosi äidinkielenopettajana 26 viikkotunnilla riitti
Meillä on iso koulu, ja meidän aineryhmän opeja on monta, joten aika paljon voi vaikuttaa tuntimääräänsä.
Minimitunneilla tämä työ on perheenäidille hyvä, ehtii elämään juuri sitä muutakin elämää, mutta peruspalkalla ikälisineen tulee kuitenkin hyvin toimeen. 26 h äikänopelle on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa oppilaista on tosi mukavia, ja mietin aina, mitä kivaa keksisin tunnille.
Sitten on se kääntöpuoli: jatkuvat opettajankokoukset, joissa puhutaan tuntitolkulla pientä porukkaa koskevista aiheista, jankataan epäolennaisia byrokratiakuvioita jne. Tämä kaikki aika on pois opetuksen suunnittelusta ja oppilaiden yksilöllisestä opettamisesta. Vaikka olisi mukavaa suunnitella jokaiselle sopivantasoisia tehtäviä ja antaa yksilöllistä palautetta, siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Toinen asia, mikä tökkii, on pieni, mutta äänekäs oppilasryhmä, jolle mikään ei ole hyvää. Kaikesta maristaan, onko pakko, miksi tehdään tätä, mua ei kyllä ainakaan kiinnosta. Oma-aloitteisuus ja itseohjautuvuus nollassa; mitään ei tehdä, ellei ope seiso vieressä jankuttamassa. Se masentaa, kun itse on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa siihen, että opiskelu olisi kaikille mielekästä.
Onneksi suurin osa oppilaista on ihania, positiivisia ja lähtevät helposti mukaan!
kuinka paljon tunteja haluan tehdä. Pääsääntöisesti teen vähän vähemmän tunteja kuin opetusvelvollisuus, koska minulla on pienet lapset ja arvostan vapaa-aikaa.
mutta en tuota "jos ei ota ylitunteja" -kohtaa.
Enpä ole vielä törmännyt työpaikkaan, jossa ei olisi pakko niitä ottaa. En, vaikka miten etsin. :(
Siksipä olenkin pysytellyt muissa töissä. Haluan muutakin elämää kuin töitä...
nim. yksi vuosi äidinkielenopettajana 26 viikkotunnilla riitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylitunteja ei meidän koulussa saa eikä esimieheltä saa tukea. Itse työ luokkahuoneessa on pääosin mukavaa - joskus raskasta mutta usein mukavaa.
Työ on pääasiassa hauskaa ja nautin suuresti murrosikäisten kanssa keskustelemisesta.
Ylimääräiset kokoukset ja koko ajan lisääntyvät paperihommat, jotka eivät suoranaisesti liity opettamiseen, rassaavat. Luokanvalvojan homma esimerkiksi on usein todella työllistävää eikä siitä saatava korvaus ole missään suhteessa työmäärään.
Työpäivän jälkeen olen usein aivan poikki, mutta silti en vaihtaisi. Tämä työ sopii minulle ja nautin siitä. Mukavia työkavereita ja monenlaisia oppilaita. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Oppilaiden kanssa on myös usein todella hauskaa.
T. Yläkoulun ope eräästä "ongelma"-lähiöstä pääkaupungista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on pääasiassa hauskaa ja nautin suuresti murrosikäisten kanssa keskustelemisesta.
Ylimääräiset kokoukset ja koko ajan lisääntyvät paperihommat, jotka eivät suoranaisesti liity opettamiseen, rassaavat. Luokanvalvojan homma esimerkiksi on usein todella työllistävää eikä siitä saatava korvaus ole missään suhteessa työmäärään.
Työpäivän jälkeen olen usein aivan poikki, mutta silti en vaihtaisi. Tämä työ sopii minulle ja nautin siitä. Mukavia työkavereita ja monenlaisia oppilaita. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Oppilaiden kanssa on myös usein todella hauskaa.
T. Yläkoulun ope eräästä "ongelma"-lähiöstä pääkaupungista
Mä olen aina ajatellut, että yläasteopen työ on varmaan painajaisuni pahimmasta päästä. Teiniangstiset nuoret, nokkimisjärjestys opeilla jne.
Mutta kiva, että ei ole koko totuus.