Häistä; olenkohan nyt aivan tolkuton konservatiivi ja juntti

Itsekin olen sitä mieltä että ensin perhe ja sitten joskus naimisiin jos ollenkaan, mutta ei nyt sentäs huntua ja isää taluttamassa enää...

Samaa olen ihmetellyt...

Onhan yhteiset lapset jo aika vahva sitoumus, tai ainakin pitäisi olla.



Enemmän tuollaisissa häissä on sellainen olo, että onneksi sitoutuvat edes nyt.

eivät ole hirveästi miettineet juhlatapoihin liittyvää symboliikkaa. Riisiä heitetään, kun se vaan on tapana jne. Mutta olen ihan samaa mieltä, kornilta tuntuu.

Olemme itse menneet naimisiin vasta lasten jälkeen ja monien yhteisien vuosien jälkeen, mutta kotona ja minimaalisin menoin. En olisi voinut kuvitellakaan kirkkohäitä, huntua, valkoista pukua jne. Toisaalta, en ole koskaan niistä haaveillutkaan, pienestä pitäen olen miettinyt sitä, että minun naimisiin meno(jos edes koskaan menen) tapahtuu maistraatissa tai kotona parin todistajan läsnäololla. Näin ollen jos aina on haaveillut oikein prinsessa häistä , eikä aikaisemmin ole ehkä ollut varaa. Turhempaa on tuhlata rahansa isoihin juhliin jos haluaa perheen....joten näin ollen ymmärrän kyllä heitäkin. Asiat tärkeysjärjestykseen, vai pitäisikö sitä sitten velan kanssa alkaa perhettä perustamaan, ihan vain sen takia, että muut ajattelee siitä pahaa



Typerämpää on mielestäni ihmiset jotka menevät ensin maistraatissa naimisiin ja parin vuoden päästä kunnon kirkkohäät....tosi typerää!!

naimisiinmennessämme. Pukuni ei olut valkoinen, eikä ollut huntua. Alttarille astelin ihan mieheni käsipuolessa. Tarkoitus oli, että häät ovat kaikkea muut akuin perinteiset, vaikka kirkkohäät olivatkin.



Jatkoillakin pääasia oli, että kaikille vieraille (alle 50) riittää ruokaa ja juomaa, hankkiudutaan hepenistä eroon, saunotaan ja pidetään ihan vaan hauskaa...



Just joo. Sukulaiset piti kyllä huolen, että kaikki mahdolliset hääperinteet lopulta käytiin läpi :D

että joku kehtaa järjestää kirkkohäät kahdesti tai jopa kolmesti, eri sulhasen kanssa tietysti. Ihan ymmärrettäväähän se on, että se perhe jo on, ja sille halutaan sinetti.

Minusta nämä häät, joissa jo on morsiusparin lapsia, ovat siinä mielessä järkevämmät, että niihin ei tarvitse suhtautua niin kyynisesti.

Minä ainakin mietin aina lapsettomien ihmisten häissä', että jaahas, mitähän tuostakin tulee... Kun taas niitä lapsia jo on, se on jotenkin aikuismaisempaa. Ainakin morsiuspari tietää, mihin on ryhtymässä.

Mutta kuten sanottua, enempi ihmetyttää kyllä ne jotka kehtaa kutsua samoja sukulaisia toisen tai kolmannen kerran häihin. SILLOIN kyllä mietin, että ei nyt ole morsian oikein tainnut sisäistää mikä se häiden tarkoitus on, jos jokainen vastaantuleva mies pitää taluttaa alttarille.

Ei minusta ole mitään pahaa jos lapsiperheen vanhemmat haluavat sitoutua ja järjestää häät, mutta sitä ihmettelen, että toista tai kolmatta avioliittoa pitää koko suvun kesken todistaa.

Minun mielestäni on päinvastoin todella hieno asia, jos jo lapset tehnyt pariskunta rakastaa vielä toisiaan niin, että haluavat mennä naimisiin. Useimmillahan ero tulee siinä vaiheessa kun kaksi lasta on tehty. Sitoutuminen on upea asia.

varsinkin jo niitä ei ole varmaa itse kustantaa, eli, että joku (vanhemmat tai itse) joutuu ottamaan lainaa yhden päivän takia. Olen muutenkin outo, sillä mielestäni ei ole mitenkään romanttista, että osoittaa muille ihmisille tuntevansa jotain omaa valittuaan kohtaan. Minä haluan huomionosoitukset intiimisti kahdestaan, en tarvitse muita kyttäämään onneani. Surullisinta on, että monen parin tunteet kummasti laimenee häiden jälkeen.....

100 hengen häät, minulla ei huntua tai valkoista pukua (olisi tuntunut jotenkin typerältä) mutta isäni saattoi minut sillä halusin että näkisimme miehen kanssa vasta alttarilla laittautuneina... Vieraat heittivät riisiä ja ihan perinteiseen tyyliin häitä juhlittiin.

Itse maksoimme häämme ja meillä perheenperustaminen oli vielä kesken. Haaveissa lisää lapsia jne.

No nyt häistä 3v ja kolmannen lapsen la on viikon päästä. Häissä olinkin yllättäen nimittäin aivan raskauden alussa...

ystävätär, noin 50+ nainen, joka meni ensimmäistä kertaa naimisiin lähes kuusikymppisenä. Ei voi mitään, mutta kyllä minusta on noloa jos noin vanha ihminen menee naimisiin, kirkkohäät vielä halusi.

Tuntuu kornilta kuunnella kun siellä paasataan, että kunnes kuolema teidät erottaa. Tulee mieleen, että niin, ei siihen kovin kauaa enää mene kun niin tapahtuu, kun tuon ikäisiä jo ovat :D :D :D

hääthän ovat aivan käsittämätöntä rahan tuhlausta ja älytön jäänne, jossa ei ole mitään järkeä. No ei tarvitse ollakaan, kunhan järjestäjät ovat tyytyväisiä.



Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi kukaan ei enää saisi läpi urheilussa, että ruvetaanpas nyrkkeilemään.



Jos nyrkkeily ei olisi ikivanha ja perinteinen laji, ei kukaan enää saisi lupaa sen harrastamiseen



Tai sitten tupakanpoltto, tuskin sitä enää saisi nyky yhteiskunnassa aloitettua, jos tupakointi ei olisi vuosisatainen tapa.



Sama koskee häitä, ihan kivat ovat joo, mutta minkä vitun takia.



No ellämässähän ei olekaan tarkoitus että kaikki olisi järjellä perusteltua, onhan se tupakanpolttokin rentouttavaa (kuulemma), vaikka varsin tappavaa puuhaa..........

vain keskittyä kuoleman odotukseen...

ystävätär, noin 50+ nainen, joka meni ensimmäistä kertaa naimisiin lähes kuusikymppisenä. Ei voi mitään, mutta kyllä minusta on noloa jos noin vanha ihminen menee naimisiin, kirkkohäät vielä halusi.

Tuntuu kornilta kuunnella kun siellä paasataan, että kunnes kuolema teidät erottaa. Tulee mieleen, että niin, ei siihen kovin kauaa enää mene kun niin tapahtuu, kun tuon ikäisiä jo ovat :D :D :D

enoni on 78 v leskimies ja menossa naimisiin kirkossa. Sen sukupolven ihmiselle kirkkohäät on ainoa oikea muoto, ja varmaan monille nuoremmillekin.

Joku kirjoitti aiempana "tottakai noissa häissä romantiikka on kaukana" ja siitä tuli mieleen, että kirjoittajan mielestä lapset vie romantiikan suhteesta.



Sanoisinpa, että vielä viidenkin lapsen jälkeen voin sanoa, että romanttista on edelleen ihan arjessakin...toki työtä on tehtävä arjen ja myös suhteenkin eteen, mutta eihän mikään suhde pysykään romanttisena, jos siihen ei panosteta.



Se on tää nykytrendi, kun suhteen pitäis olla aina vaan romanttista!!!



Mutta kyllä tosiaan pitäis omin jaloin selvitä alttarillle ja ilman huntua, jos normaalin perhe-elämän keskellä päätetään suhde virallistaa!!

Oliko pointti siis se, että vain pariskunta, joka ei ole harrastanut seksiä ja eivät vielä asu yhdessä, saavat pitää isot prinsessakirkkohäät?

No ei siinä mitään. Isi saatteli morsiamen (vaikka oli jo synnyttänyt tulevalle miehelleen). Ja kaikki perinteet käytiin läpi.



Se, mikä tökki minua eniten oli pariskunnan lapsi. Lapselle oli palkattu hoitaja. Vauva oli kirkossa ja juhlassa. Vanhemmat ei noteeranneet vauvaa lainkaan vaan viina maistui. Kun vauvaa lähdettiin viemään kotiin, anoppi kuulutti, että lähtee aiemmin vauvan kanssa ja kiitti vieraita. Morsian eli vauvan äiti ei korvaansa lotkauttanut, eikä hyvästellyt edes lastaan. Boolin haku oli tärkeämpää.



Häiden jälkeen pariskunta painui viikon lomalle ja oli nähnyt vauvaansa 2 päivää ennen häitä kun se oli luovutettu anopille pois häiden jaloista. Tuntui jotenkin pahalta ettei edes häissä ottanut vauvaansa syliin. Oli kuin heillä ei olisi lasta edes ollutkaan.



Meidät on vihitty niin, että olimme alttarilla lapsien kanssa. Vauva oli sylissämme ja pappi siunasi siinä samalla koko perheen. Juhla oli pienimuotoinen ja läsnä vain läheiset. Miehen kanssa mietimme, että koska olemme jo perhe niin myös perheenä tapahtuu isin ja äidin vihkiminen. Pääasia ei ollut se, että saan yhden päivän leikkiä prinsessaa ja vetää viinaa rauhassa.

kaikki ei-neitsyet naimisiin menijät ovat kauheita syntisiä, joilla ei herranhuoneeseen ole mitään asiaa. Onneksi enää ei eletä 1500-luvulla. Miksei ihmiset saa juhlia isoja häitä, jos se heille on tärkeää, oli lapsia tai ei.

Mutta kai asiaa saa ihmetellä, ettei ihmisillä ole mitään tolkkua enää näissä häätouhuissa.

Sukulaispoikani isä maksoi häät, koska morsiamen äiti oli niin köyhä. Kaikki oli oikein vimpanpäälle. Sahmpanjalasitkin kalliit ja kaiverruksineen päivineen.

Isä tekee ylitöitä tällä hetkellä jaksamisensa rajoilla, että saa kaiken maksettua. Pariskunnalla ei ollut sen vertaa älliä päässään, että olisivat tehneet jotain halvempia ratkaisuja vaan kaikki piti valita kalleimman kautta.



Tietenkin pojan vanhemmat olisi voineet tehdä stopin, mutta eivät oikein uskaltaneet, koska morsian on aika äkäinen eukko ja olisi voinut käydä niin, että oikeus tavata lastenlapsia olisi loppunut siihen jos rahapussia olisi kiristetty. Poika kun halusi parasta morsiamelleen ja kun omat rahat ei riittäneet niin isäpappa saa nyt tehdä 12 tunnin työpäivää pariskunnan "elämän onnellisimman päivän takia".



Jostain syystä en oikein osannut vilpittömästi ihailla pariskunnan häiden kauniita kulisseja ja kalliita yksityiskohtia.

Alistua kiristykseen ja olla tapaamatta lastenlapsia, koska pojan vaimo olisi vetänyt herneet nenään.



Kun he ilmoittivat menevänsä naimisiin, isä tarjoutui maksamaan osan. Kun selvisi, että morsiamen äiti ei pane mitään likoon, isä ehdotti pieniä kotihäitä. Olisi ollut valmis maksamaan heidän omakotitaloonsa (asuvat maalla ja tilaa olisi ollut) hääjuhlan. Olisi vuokrannut teltan ja ruokailun yms.



Mutta morsian nyrpisti nenäänsä ja halusi kaiken juuri niin kuin oli naimisiin infosta lukenut. Sitten alkoikin se kiristys, että jos ei rahapussi aukea, ei lapsiakaan tarvitse nähdä. Se oli liian raskas paikka isälle ja hänen vaimolleen. Lapsenlapset oli rakkaita isovanhemmilleen.



Joten ei auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä ylitöitä.



Minusta vastuu tässä olisi ollut hääparilla, eikä isällä. Pyytäjäkään ei saisi olla ahne.