Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan pojan väkivaltaisuus...
30.08.2011 |
Aina kun asiat ei mene putkeen lapsen mielestä, lapsi on väkivaltainen. Useimmiten se väkivalta kohdistuu sitten minuun, äitiin. Viimeksi lapsi ei kieltoja uskonut, joten jouduin nostamaan pois tilanteesta, jossa lapsella oli vaara loukata itsensä. Lapsi kävi karjuen kimppuun ja repi kynsillä käteni verille. Lapsella on pienempi sisarus ja mottaa nyrkillä usein häntäkin, jos tulee riitaa leluista yms. Pelkään kohta jättää edes leikkimään keskenään..
Lasta ei lyödä, nippailla tai kohdella väkivalloin. Aiheesta on saanut arestia ja joustan missä voin, mutta lapsi saa raivarit mistä vaan.
Pitäisikö lapsi viedä johonkin tutkimuksiin vai onko tämä jotain uhmaa?
Kommentit (16)
7/12, oletko aiemmin hakenut tai saanutkin apua tähän? Jos nyt vasta, miksi odottaa näin pitkään?
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 14:56"]
7/12, oletko aiemmin hakenut tai saanutkin apua tähän? Jos nyt vasta, miksi odottaa näin pitkään?
Tsemppiä.
[/quote]
Nyt vasta meni näin pitkälle. Yleensä raivokohtaukset ovat olleet vain huutamista, mutta koulujen alettua on jo kolmas väkivaltainen kohtaus koettu. Kahdessa ekassa oli onneksi isäkin paikalla, yksinään mietin jo hätänumeroon soittamista :(
Joko on psyykkisesti sairas tai sitten voi olla jotain neurologista tms. Ei ole normaalin, tasapainoisissa oloissa kasvaneen 5-vuotiaan käytöstä. Kolmevuotias vielä saattaa raapia ym.
Meillä yksi lapsista saa tietyistä hänelle sopimattomiasta ruoka-aineista huonon olon joka pienempänä näkyi vain rajuina raivareina 5 minuuttia - 5 tuntia sopimattoman ruuan syönnistä. Tällaisia sopimattomia ruoka-aineita oli hänelle sitrukset, pähkinät, monet mausteet ja lisäaineet.
Tarkkaile miten tuollainen raivari tilanne alkaa. Siis onko lapsella kurja olo jo ennen tilanteen alkua ja menee siksi kiusaamana toista jne. Meillä ainakin muillakin lapsilla huomaa että esim. nälkäisenä kiusaavat toisia paljon enemmän mitä silloin kun on hyvä olla.
Lisäksi yksi lapsista selvästi tylsistyy jos vain ollaan kotona. Silloin hakeutuu herkästi kiusaamaan toisia. Jos on riittävästi toimintaa niin on tosi helppo lapsi.
Tsemppiä. Kannattaa koettaa selvittää mikä lapsella on ei tuo kyllä ihan normaalilta tilanteelta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli väkivaltainen ja veljeni ovat myös.
Raivari voi alkaa miten vain. Jos lapsi vaikka haluaa pelata jotain pleikkaria tai tietokonepeliä. Pelit ovat minimissään, koska ne aiheuttavat mielestäni lapsessa aggressiivista käytöstä lisää. Ehkä kerran viikkoon saa pelata. Mutta jos ei saa, siitä suuttuu, itkee ja kiljuu ja usein lyökin minua. Tai voi olla mikä vain asia, mitä ei saa tehdä ja lapsi lyö sitten.
Rutiinit meillä on normaalit, ruoka-ajat, iltasadut, ajoissa nukkumaan. Kauheasti ei ohjattua tekemistä ole, koska mielestäni lasten tulee itse kehitellä leikkejä ja tekemistä.
Pelottaa vain se, että jos vien asiaa eteenpäin, lapsi saa leiman otsaansa. Nyt jo kuulen usein lapsen käytöksestä, että on liian vilkas, puhuu liikaa jne. Surettaa lapsen puolesta, että elämä on jo pienenä vaikea..
jotka myös turvautuvat väkivaltaan toistensa kanssa (ei vanhempien!), kun vähänkin asiat menee mönkään. 10kk vanhasta asti ovat toisiaan rääkänneet. On jäähytetty yms., mutta ei tulosta millään. Olen jo ihan hukassa itsekin, kun en saa tätä loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika 5v sai sikapaskaraivareita. Loppuivat muutaman kk kuluttua. Nyt 7v ihana poika. Mut viisvuotiaana sylki ja potki ja sellaista. Meni ohi.
Aina kun asiat ei mene putkeen lapsen mielestä, lapsi on väkivaltainen. Useimmiten se väkivalta kohdistuu sitten minuun, äitiin. Viimeksi lapsi ei kieltoja uskonut, joten jouduin nostamaan pois tilanteesta, jossa lapsella oli vaara loukata itsensä. Lapsi kävi karjuen kimppuun ja repi kynsillä käteni verille. Lapsella on pienempi sisarus ja mottaa nyrkillä usein häntäkin, jos tulee riitaa leluista yms. Pelkään kohta jättää edes leikkimään keskenään.. Lasta ei lyödä, nippailla tai kohdella väkivalloin. Aiheesta on saanut arestia ja joustan missä voin, mutta lapsi saa raivarit mistä vaan. Pitäisikö lapsi viedä johonkin tutkimuksiin vai onko tämä jotain uhmaa?
sinua. Siis oikeasti kyllä lapselle täytyy tuollaisessa tilanteessa tehdä sitten vaikka pienellä kivulla selväksi, että ei TODELLAKAAN läy äitinsä kimppuun. Mua ei ainakaan ikinä yksikään pentu raapisi verille.
Ja nyt en siis puhu lyömisestä, vaan siitä, että jos lapsi käy päälle, otetaan käsiversista kiinni tiukasti ja sanotaan todella tiukkaan sävyyn, että SINÄ ET MINUA LYÖ! Ja pidetään siinä niin kauan kuin on tarvis. Ja jos yrittää uudestaan, niin sama juttu.
Lapsen ei todellakaan tarvitse antaa suutuspäissään satuttaa yhtään ketään, vaan se käytös on syytä lopettaa heti, ja sen jälkeen kun se on lopetettu alkaa vasta puida syitä miksi lapsi käyttäytyi niin.
T: kolmen pojan äiti, jota ei todellakaan lyödä, purra, syljetä, raavita verille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli väkivaltainen ja veljeni ovat myös. Raivari voi alkaa miten vain. Jos lapsi vaikka haluaa pelata jotain pleikkaria tai tietokonepeliä. Pelit ovat minimissään, koska ne aiheuttavat mielestäni lapsessa aggressiivista käytöstä lisää. Ehkä kerran viikkoon saa pelata. Mutta jos ei saa, siitä suuttuu, itkee ja kiljuu ja usein lyökin minua. Tai voi olla mikä vain asia, mitä ei saa tehdä ja lapsi lyö sitten. Rutiinit meillä on normaalit, ruoka-ajat, iltasadut, ajoissa nukkumaan. Kauheasti ei ohjattua tekemistä ole, koska mielestäni lasten tulee itse kehitellä leikkejä ja tekemistä. Pelottaa vain se, että jos vien asiaa eteenpäin, lapsi saa leiman otsaansa. Nyt jo kuulen usein lapsen käytöksestä, että on liian vilkas, puhuu liikaa jne. Surettaa lapsen puolesta, että elämä on jo pienenä vaikea..
ajattelit asiaa hoitaa? Säälitkö kovin myös väkivaltaista isääsi ja veljeäsi?
Jotenkin kuulostaa, että sun oma käytöksesi oikein kutsuu vetämään sua turpaan jopa 5-vuotiaan lapsen - lieko perinnöllistä sekin? Äitisikin taisi saada turpaan?
On pikkasen eri asia kuitenkin kuin aikuinen väkivaltainen mies... Hohhoijaaaaaa... Ja äitini muuten sai turpaansa useinkin ja äiti antoi sitten meille lapsille turpaan, kun ei isälle pärjännyt painissa. Että ei säälittänyt isäni, ei äitini, eikä isot veljenikään...
Kun lapsi saa kunnon raivarit, otan syliin kiinni niin, että ei pääse potkimaan eikä repimään ja lyömään lisää. Joskus joutuu pitämään tosi lujaa kiinni ja kauan aikaa. Ja jos lapsi saa kätensä irti, varmaan lyö, vaikken "kerjäisikään".. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö väkivaltaan vastata väkivallalla? Eikö ole parempia rauhoittamiskonsteja? Entä sitten ennaltaehkäisy. Jos lapsi hermostuu esimerkisi kosketuksesta, pitäisikö ottaa tämä huomioon, jottei lapsi turhaan hermostu. Tosin on myös käsitys, jonka mukaan lapsi pitäisi ottaa kiinnipitoon. Autistiselle lapselle suositeltiin aiemmin kiinnipitoa, mutta käsitys on muuttunut. Lääkärin mielestä hiljaiselle lapselle väkivalta merkitsi edistystä.
Sitä henkistä ylivaltaa et lapselle voi antaa. Sinä olet ne rajat. Ei lapsi voi niitä määrätä.
sinulla on nyt haaste. Se tuimA katse ja tiukka sävy. Sinä et minua lyö! Ja seisot siinä kuin tammi. Ja katsot silmiin. Ja oikeasti tarkoitat sitä mitä sanot. Ja jos lyö, niin mennään yhdessä lapsen omaan huoneeseen tai pistät vähäksi aikaa jäähylle.
tai silloin kun sanot, että et lyö! Niin samaan hengenvetoon kerrot minkä etuuden silloin menettää. Ja pidät sen myös. Esim. Lähtee Legot viikoksi varastoon. Tai mikä se teillä tepsii. Jokin tärkeä juttu.
meilä 5-6v. Pojalla tuollaista myös. Ja olen kyllä sitä mieltä, että ei lyö ja silloin sen näytän. Ja se loppuu.
Huitelee nyrkeillä nykyään ja harjoitellaan käyttäytymistä. Olen puhunut siitä.
meillä välillä lasken viiteen. Ja sitä ennen pitää olla käytös hallussa. Ja sanon, että nyt harjoittelee hyvää käytöstä ...on jotenkin lapsella hukassa välillä. Välillä tosin tosi fiksusti.
on meidän kuopus. Meillä isosisatukset päsmää ja väliin ärsyttää niin, että ei pysy lapsella hallussa tunteet. Ja ei osaa sanailla niin nokkelasti, niin nyrkki heiluu ja huomiota sillä myös hakee.
harjoittelemisesta hyville tavoite, ei saa satuttaa ym. Juttelen paljon lapselle. On vielä aika sekaisin tuo maailma mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Myös tietokonepelit vaikuttaa.
tsemppiä sulle. Äitiäs sinä et lyö! Pitää olla tiukka. Jos lapsi tihrustaa ja itkee, niin ihan aiheesta itkee. Pitäisi osata harmittaa, se että satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ai niin. Ja voitte ruveta keräämään käytöskukkasia seinään ja niitä kun on tietty määrä, niin jotain kivaa. Ja puhu siinä samalla ne, että jos ei usko, niin lähtee kivoja juttuja veks. Muistuta siinä raivotilanteessa, että mitä lähtee, jos käytös ei parane.
tohon pitää nyt panostaa. Lue Jari Sinkkosta ainakin. Ja kai niitä oppaita on. Ei oo eka lapsi joka raivareita saa. Mutta satuttaa ei saa. Se ei käy.
pitäiskö enemmän ton lapsen liikkua? Saisi purettua energiaa? Tai onko leikkikavereita? Sais energiaa muuhun.
Pari vuotta vanha juttu, mutta kiinnostaisi, miten ap:llä asia korjaantui? Näköjään kommentoin tätä jo tuolloin (seiskana), mutta nyt nämä kohta 7-vuotiaat käyvät jo minunkin kimppuuni. Yhden pystyisin vielä taltuttamaan holdingilla, mutta en kahta. Ja jos yhtä yritän pitää kiinni, niin toinen repii multa silmätkin päästä. Ensi viikolla tulossa keskusteluapua.