Haluaisitko muuttaa takaisin lapsuuskotiseudullesi?
Kommentit (13)
Toteutinkin sen :)
Tosin vain tavallaan.
Asuin elämäni ekat 11 vuotta Espoossa Tuomarilassa, josta muutimme Nöykkiöön.
Noh, kun menin amikseen 18vuotiaana niin hieman ennen 19vuoden täyteen tuloa muutin hyvin lähelle ex-asuinkulmiani nykyisen kouluni lähelle myös. Suvelaan :)
Ihanaa on, sillä aina kun on koiran kans kävelyllä tulee muistoja lapsuudesta mieleen. Haluisin aidosti näillä seuduin asua myös omien lasten kanssa aikanaan.
Nyt asun parin kilsan päässä lapsuudenkodistani.
En tosin ole koskaan muuttanut pois tästä kaupungista, eli en ole käynyt kaukana.
mies ei halua. Ihmettelee kovasti miksi kaipaan kotikaupunkiin koska itse ei sellaista kaipuuta tunne. Helppohan se sanoa, kun asutaan lähestulkoon siellä mistä hän on kotoisin kun oma kotikaupunkini on 400km:n päässä.
Kovin kaukana lapsuudenkodistani en ole nytkään, mutta tavoite olisi asettua perheen kanssa samaan taloon, jossa itse olen kasvanut. Tosin se perhe vielä puuttuu.. :D
kävin vain pari vuotta asumassa muualla, ja palasin takaisin.
Ei ole ollut tarvetta, eikä kaipuuta. Täällä on perhe, rauhallinen elinympäristö, työt ja paljon ystäviä. En kaipaa muuta =)
Olen Savosta kuten sukuni ja perheeni, samoin miehen suku ja perhe..
Miehen ja lasten kanssa asustaan nyt Kainuussa mikä ei tunnu kodilta ollenkaan, ei sitten yhtään vaikka 10 vuotta ollaan siellä asuttu..
Suurin haaveeni minulla on joskus päästä takaisin kotiin, Savoon perheen ja samanoloisten luokse..
t. tuusniemeläinen
että pääsen sinne käymään koska vaan joten ei tarvetta muuttaa.
Mä joskus haaveilen muutosta.
joten ei tarvitse muuttaa mihinkään.
Onhan ne nuoruuden maisemat jotenkin rakkaita...
no en haaveile.
Jos maailma olis toisenlainen vaikka se sama kuin 60-70-luvulla, ehkä sitten vois hetken harkita.
Sellaainen tuppukylä. Kaukana kaikesta. Kaikki palvelut kaukana. Myös kaikki lasten harrastusmahdollisuudet.
En viihtyisi siellä kyllä muutenkaan.