mitä tehdä kun anoppi on yhtään liioittelematta aivan hirviö?

Ompa helpottavaa kuulla etten ole ainoa! Aivan samanlainen hirviö on minunkin anoppini. Ennen lapsen syntymää tulimme hyvin toimeen ja puhuimme paljon kaikesta. Pojan synnyttyä alkoi arvostelu. En kuulemma näytä äidiltä ja en ole kiitollinen mistään. Olen itse ateisti ja tämä ei ollut mikään ongelma aiemmin mutta ristiäisten jälkeen (joita en olisi itse halunnut mutta mieheni halusi) kuulemma halveeraan toisten uskontoja ja olen syypää koko heidän perheen ongelmiin ja en arvosta mitään. Tämä tosiaan siksi etten lausunut uskontunnustusta poikani ristiäisissä ja hiukan mulkaisin isääni joka meinasi näin tehdä vaikka ajatusmaailmansa on sama kuin minun. Anoppini myös niin sanotusti talloo omia lapsiaan aina maanrakoon (varsinkin miestäni). Hän painostaa mielenterveysongelmista kärsivää miestäni ottamaan itseään niskasta kiinni ja on sitä mieltä ettei miehelläni ole muuta ongelmaa kuin minä. Mieheni sisaruksilta olen myös kuullut anopin haukkuvan meitä ja mieheni sisaruksista yksi on aina raportoimassa kuinka "sotkuista" meillä on yms. antamassa aihetta mollata minua. Itse en ole missään tekemisissä heidän kanssaan tällä hetkellä ja en koe että minun tarvitsisikaan, mutta miten voin päästää lastani sinne? Voinko antaa lapseni kiintyä isovanhempiinsa jotka saattavat myöhemmin loukata häntä samoin kuin minua? Entä miten selviän kun poikani oppii kertomaan että haluaa mennä mummolaan? Miehelleni tuntuu olevan vain tärkeintä että hänen äitinsä näkee lastamme. Onko minun oikeasti vain pakko sietää tätä poikani takia? Sen tiedän etten osaa peittää inhoani ja ahdistustani kun poikani kertoo mitä mummolassa on tehnyt yms. Sen olen päättänyt että itse en sinne mene.

Tosi asia on se, että, meitä on kahteen junaan, toiset on ehtinyt sinne ja toiset ei.

Meitä ihmisiä on kolmenlaisia: 1 Ihmisiä, jotka sanovat viinalle, huumorille, elämän nautinnolle käytännössä aina EI. 2. Ihmisiä, jotka ovat viinan kanssa sinut, huumorin ja elämän kanssa sinut. 3. Juopot, aineiden käyttäjät jne,

Kaikilla on oikeus elää ja tehdä sitä, mitä huvittaa.

Totuus on se, että parisuhde vaatii myös molempien appivanhempien mukana olon, niin alkoholin, huumorin, kuin kokonaiselämänkin suhteen. Jos joku krakaa, niin siinä se sitten on, paketti valmis.

Miksi ei löydy kultaista keskitietä? Tykkää tai ei tykkää jostakin osa-alueesta, niin mukana on oltava.

Tätä on vaan vaikea löytää, mutta näköjään muut ne löytää ja on appivanhempien kanssa hyvää pataa. En minä!

Mies voi käydä lasten kanssa. Sulla on aina muuta menoa.

etten käy siellä kun anopin tuntien, sekin voisi riittää välien katkaisuun tai ainakin sellaiseen paskanjauhanta-ilmiöön koko suvulle, että lapset siinä kärsisi myös.. Ap

anoppi vetää herneitä nenuun? Mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa? Miten se käyttäytyy muiden edessä, vai onko nuo mielenilmaukset vaan sitä, että se ei soita tms.? Siis kehtaako alkaa esittää loukkaantunutta muiden edessä?

Itsellä on samanlainen ilkimys anoppina. Tosin on haukkunut omat lapsensakin, niin moneen kertaan, etten ihmettele kun haukkuu minuakin. Itse pysyn loitolla, niin ei tarvitse kuunnella vähättelyä ja ilkeilyä. Eikä poikansakaan muuten halua äidillään käydä..

ja että ne eivät liity mitenkään sinuun. Et ole vastuussa jos anopilla viiraa. Uskon kyllä, että tuollainen lähipiirissä tekee olon tukalaksi. Sinun täytyy kuitenkin arvostaa itseäsi sen verran ettet niele sellaista paskaa mikä ei sinulle kuulu.

Varmaan ansiokas tarina ilkeästä anopista, mutta tätä oli ihan mahdoton lukea.

Voi mennä aikaa ennen kuin sinä huomaat, että anoppi on se sama mahdoton temppuilija riippumatta siitä, mitä sinä teet. Nyt sinä vielä yrität olla mieliksi, mutta jonakin päivänä joudut myöntämään sen totuuden, että sillä ei ole mitään merkitystä.



Elä omaa elämääsi äläkä anna hänen rajoittaa sinun tekemisiä. Todennäköisesti joko luonnevikainen, jolle ei voi mitään, tai sitten psyykkisesti sairas, eikä sillekään voi mitään kun ei itse tunne tarvitsevansa hoitoa.

kirjoitan kännykällä niin en saa tähän kappalevälejä.. Tää mun anoppi on siis sellainen, että esim kun oli kuopuksen synnytykseen valmistautuminen ja mietittiin, että kuka tulee esikoista katsomaan niin loukkaantui verisesti kun hän oli listalla 3.na, jos omat vanhempani tai tytön kummit eivät olisi päässeet, johtuen siitä, että hen asuu pisimmän matkan päässä, tekee vuorotöitä, on itsellään vielä suht nuoria lapsia, jotka tarvitsevat äitiä kotoa ja syy minkä kävin mainitsematta, hän on myös hoitanut lasta vähiten. Ihan hymysuin otti tiedon vastaan, mutta jälkeenpäin kamala marmatus siitä mun miehelle, että onko hän jotenkin huono vaihtoehto. Eniten kaikki anopin puheet kantautuu meidän korviin miehen sisarusten kautta, heillä on aina joitain olettamuksia meistä, joita lapset ei kyllä tuulesta vain tempaa. Esim. Kestovaippojen käytön onnistuminen. Anoppi aina kritisoi ja vertaa itseensä, harvoin meidän kuullen, vaan juuri sisarusten suusta nämä sitten käy ilmi. Ja jos uskaltaa ottaa puheeksi jonkun ongelman anopinkuullen varsinkin hänen käytöksessään olevan, niin kaikelle häneltä löytyy perustelu, aina sellainen, että minä tai mieheni sen käytöksen on aiheuttanut. Jos hän huutaa meidän siellä ollessaan omille lapsilleen ja ystävällisesti pyydän, ettei tekisi niin minun lasteni nähden, siinä tilanteessa hän lopettaa, mutta jälkeenpäin on aina keksinyt miten se on minun vikani, että hän huusi lapsilleen. kirjoitan kännykällä niin en saa tähän kappalevälejä.. Tää mun anoppi on siis sellainen, että esim kun oli kuopuksen synnytykseen valmistautuminen ja mietittiin, että kuka tulee esikoista katsomaan niin loukkaantui verisesti kun hän oli listalla 3.na, jos omat vanhempani tai tytön kummit eivät olisi päässeet, johtuen siitä, että hen asuu pisimmän matkan päässä, tekee vuorotöitä, on itsellään vielä suht nuoria lapsia, jotka tarvitsevat äitiä kotoa ja syy minkä kävin mainitsematta, hän on myös hoitanut lasta vähiten. Ihan hymysuin otti tiedon vastaan, mutta jälkeenpäin kamala marmatus siitä mun miehelle, että onko hän jotenkin huono vaihtoehto. Eniten kaikki anopin puheet kantautuu meidän korviin miehen sisarusten kautta, heillä on aina joitain olettamuksia meistä, joita lapset ei kyllä tuulesta vain tempaa. Esim. Kestovaippojen käytön onnistuminen. Anoppi aina kritisoi ja vertaa itseensä, harvoin meidän kuullen, vaan juuri sisarusten suusta nämä sitten käy ilmi. Ja jos uskaltaa ottaa puheeksi jonkun ongelman anopinkuullen varsinkin hänen käytöksessään olevan, niin kaikelle häneltä löytyy perustelu, aina sellainen, että minä tai mieheni sen käytöksen on aiheuttanut. Jos hän huutaa meidän siellä ollessaan omille lapsilleen ja ystävällisesti pyydän, ettei tekisi niin minun lasteni nähden, siinä tilanteessa hän lopettaa, mutta jälkeenpäin on aina keksinyt miten se on minun vikani, että hän huusi lapsilleen.

miksi kirjoitit jutun kahteen kertaan..?

jostain syystä tulee tekstini tuplana, pahoittelen

Kuulostaa nyt siltä että anoppi haluaa pyörittää sinuakin oman mielensä mukaan ja syyllistellä (aiheetta..) ja haluaa saada SINUT pyytelemään anteeksi silloin kun häntä sattuu huvittamaan.



Kirjoita vaikka ylös kaikki mitä hän sanoo. Lähetä kirjeenä ja kohta kohdalta luettele mitä hän syytti ja kerro että olet erittäin loukkaantunut sinua kohtaan esitetyistä perusteettomista syytöksistä, ja että odotat häneltä joko hyviä perusteluita näille syytöksille, tai vaihtoehtoisesti perumaan sanansa ja pyytämään anteeksi loukkaavia kommenttejaan.



Sitten jää odottamaan mitä tapahtuu.

Sinun miehesi saa nähdä sisaruksiaan, sanoi anoppi mitä tahansa.



Itselläni on anoppi joka on katkaissut välit ties miten monta kertaa. Haukkuu meidät ja käskee tanssia haudallaan ja syyttelee perättömiä. Sitten pitää mykkäkoulua kunnes joitakin viikkoja myöhemmin "hyväksyi" anteeksipyytelymme jotka esitettiin vain ja ainoastaan sen takia että kenenkään elämä ei häiriintyisi anopin kummallisuuksien takia ja olisi normaalia.

Kun tätä oli toistunut useamman kertaa, kirjoitin ylös anopille kaikki hänen suoltamansa loukkaukset ja sanatarkat kopiot tekstiviesteistään, kirjoitin miten valtavasti kukin niistä loukkasi, ja miten en halua olla tekemisissä hänen kanssaan jos hän valehtelee minusta ja perheestäni toistuvasti - listasin eri tilanteita joissa oli tapahtunut näin, ja sanoin että odotan erittäin asiallisia perusteluja sille miksi loukkaa meitä muita näin pahasti ja tekee sen jatkuvasti.



Sain kahden viikon sisään asiallisen anteeksipyynnön ja lupauksen siitä että hänen puoleltaan ei enää toistu.



Tsemppiä!

Ensin keskustelet miehesi kanssa. Mitä mieltä hän on äitinsä käytöksestä ja mitä hän ehdottaa tehtäväksi. Sinun ei pitäisi joutua kuuntelemaan parjausta eikä sietämään yhtäkkisiä mökötyskausia. Miehesi on ensisijassa velvollinen panemaan äitinsä aisoihin ja jollei hän siihen kykene, voit jättää jatkossa anoppilan reissut väliin. Menköön miehesi lastenne kanssa, jos haluaa.



Toiseksi: miksi miehesi sisarukset kielivät äitinsä höpinät sinulle? Voit ihan hyvin sanoa, että anoppi nyt puhuu kaikenlaista, etkä ole kiinnostunut kuulemaan muilta, miten hän on sinua selkäsi takana haukkunut.



Kolmanneksi: jos anoppisi puhuu sinulle paskaa (oma muotoilusi, ei minun), sinulla on kaikki oikeus sanoa RAUHALLISESTI ja nätisti, että sinua loukkaa se, mitä anoppi juuri sanoi. Se ei ole sinun puoleltasi ilkeilyä, sinä vain kerrot tuntemuksistasi.



On parasta, että olet suora ja reagoit rehdisti anopille siitä, mitä hän sanoo. ÄLÄ kuuntele toisen käden tietoja anoppisi sanomisista, äläkä kommentoi niitä.

Älä puhu yhtään mitään omista asioistasi äläkä miehesi. Meillä sama juttu, anoppi piti rajata pois määräilemästä niin ettei kerrottu edes milloin meillä oli kesäloma.



Mieheni teki rajauksen oman äitinsä kohdalla ja minä sanoin aina vain kysy pojaltasi hän tietää tai olin vain vaiti. Viisa teko meiltä!