Jos oma vanhempasi sanoisi sinulle

Ei sanoisi. En ole koskaan asunut vanhempieni nykyisessä talossa. Jos kyseessä olisi lapsuudenkoti, jossa olisin asunut koko lapsuuteni (minulla ei ole sellaista, muutimme useamman kerran) ehkä olisin samaa mieltä. Lapsuus muovaa meitä todella paljon. 

Olisin iloinen siitä, että hän lopultakin ymmärtää asian.

En mitään. Kokisin että vanhempi horisee tuttuun tyyliinsä ja hänellä mielipiteitä, etten viitsi tarttua lillukanvarsiin. Ja tarkoittaa varmaankin lapsuudenkotia alkukotina. Jonka jälkeen on oma koti. Lapsuuden kotiin ei ehkä kaikki jää asumaan peräkammariin, ellei asu lähistöllä.

Tuntuisi lämpimältä. Olisin otettu.

Ajattelisin, että noinhan se on. 10 vuotta vuokrakämpissä, joita ei voi sanoa kodiksi - kyllä, äiti olisi oikeassa! Siellä lapsuudenkodissa on yhä huoneeni sellaisena kuin lähtiessäni, aina voi palata. Parempi sänkykin kuin vuokrakämpässä, ja sileämmät lakanat.