Taaperon raivarit, normaalia vai ei?

Minulla on erittäin temperamenttinen tyttö 1v2kk. Saa aivan silmittömiä raivareita, niin että huutaa naama punaisena ja kurkku suorana välillä ihan mitättömistäkin asioista. Eikä meinaa rauhoittua millään.



Nyt on kahtena peräkkäisenä yönä herännyt hirvittävään huutoon ja itku ei meinaa loppua. Tätä siis useimmiten tapahtuu vain päivällä, kun joku asia ei ota onnistuakseen.



Olen alkanut huolestua, onko tämä ihan normaalia? Vai onkohan tytöllä jokin huonosti?

kuulumaan. Oliskohan tällainen kasvuvaihe kyseessä. Sehän vaikuttaa uniinkin. Kannattaa pysyä tyynenä tällaisten kohtausten aikana ja ajatella, että kyllä se ohi menee, kun on tarpeekseen saanut. Myös lohdutus on tärkeä raivareittenkin jälkeen, ettei jää lapselle paha mieli.

Kun puhetaito ei vielä ole aivan täydellinen, niin asiat sitten tulevat ulos huutamalla. Ja kun ymmärryskään ei vielä ole ihan täydellinen, niin joskus sitä pauhetta jää sisälle, ja se sitten purkautuu unissa.



Samaa se on kaikilla, toisilla lievempänä ja toisilla voimakkaampana.

Meillä vaan tämä oma tahto on näkynyt jo aika voimakkaana n. 1 vuotiaasta lähtien, ehkä jopa aiemminkin. Olen aina lohduttelut, suukotellut ja halaillut raivareitten jälkeen ja välillä yrittänyt niiden aikanakin, mutta joksus tuntuu että tyttö ärsyyntyy siitä vielä enemmän.



Se mikä on ehkä omituisinta, niin hän heittäytyy maahan vatsalleen ja alkaa "hakkaamaan" kasvojaan lattiaan ja samalla itkee ja raivoaa :( se tuntuu tosi kurjalta näin äidin näkökulmasta.





En tiedä olisiko sitten kyseessä vaan harvinaisen pippurinen tyttö vai onko oikeasti hermoissa vikaa?





Ap