Muita, joiden mielestä neuvot siitä, mitä sanoa missäkin tilanteessa, ovat hyödyttömiä?
Jos esimerkiksi kysyn täällä, että miten kieltäytyisin auton lainaamisesta hyvälle ystävälleni, joku ohjaa sanomaan lyhyesti ja ytimekkäästi "valitettavasti ei sovi" ja toinen valehtelemaan, että "olen vatsataudissa ja ripuloin juuri auton penkkini pilalle".
Jos yleensä kerron hyvälle ystävälleni kaiken elämästäni tarkkaan ja kohtelen häntä muutenkin ystävällisesti, ei tuollainen tynkä ja tyly vastaus vaan tulisi kyseeseen. Ystävä varmasti ihmettelisi, onko välillämme kaikki hyvin. Jälkimmäisestä taas todennäköisesti keskusteltaisiin seuraavalla tapaamisellamme ja naama punaisena ja sydän hakaten yrittäisin jatkaa valhetta, koska en osaa valehdella.
Nämä ovat vaan esimerkkejä, mutta tavoittaako joku, mitä tarkoitan? Yleensä ihmisiä ja tilannetta tarkemmin ymmärtämättömät ulkopuolisen neuvot siitä, mitä sanoa tiukoissa paikoissa, eivät vaan kertakaikkiaan sovi tilanteeseen mitenkään päin. Ei sillä, että itse tuttavani tuntevana keksisin sen parempaa sanottavaa, siksihän tätä pohdinkin.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt kun et halua vastauksia?
Pahoittelen, asia on vaikea esittää kirjallisesti ja ymmärrän, jos tekstiäni on vaikea tulkita. Tottakai haluan vastauksia, en vaan ole itse saanut näistä ehdotuksista koskaan konkreettista apua omiin vastaaviin tilanteisiini. Mietin vain, että käyttävätkö kyseisten toteamusten ehdottajat todellakin itse vastaavia toteamuksia kenelle tahansa? Jos joku vastaisi mihinkään kysymykseeni, kuten vaikka juhlakutsuun, että "valitettavasti emme pääse tulemaan", tulkitsisin tämän kyllä itse niin, että emme ole kovin läheisiä ja seuraavan vuoden kutsu jäisi todennäköisesti tälle henkilölle lähettämättä. Ja luulisin kyllä huomaavani, jos ystäväni valehtelisi minulle todellisesta syystä. Onkohan tämä jotenkin kulttuurisidonnaista, miten paljon selitellään syitä kieltäytymiselle?
Miksi kysyt kun et halua vastauksia?