Mitä tehdä, isä kysyy jälleen neuvoa

Kyllä tohon voi vielä lähteä.

Mitä mieltä lapsi on, jos jää kertoja väliin?

Itse tein näin, kun meillä isä ei ollut halukas kuskaamaan lapsia harrastuksiin hänen viikonloppunaan. Toisaalta, jos harrastusta on vain esim. yksi kerta viikonlopussa, niin ehkä jos ilmoitat valmentajalle, niin tyttö voi olla tuon yhden kerran pois. Tosi harmillinen tilanne, mutta ei mitenkään harvinainen.

3 kertaa viikossa on paljon. Ajattele se ylimääräisenä lepona lapselle. Ja voihan olla että tyttö itse painostaa äitinsä kuskaamaan sinne harjoituksiin kohta.

Tämän takia meilläkään ei ole harrastusta jossa on viikonloppuna treenejä. Minä en ole valmis jättämään mökkiviikonloppuja lasten kanssa treenien takia. Mutta onneksi löytyy niitäkin joissa viikonloput ovat vapaat.

Tämän takia meilläkään ei ole harrastusta jossa on viikonloppuna treenejä. Minä en ole valmis jättämään mökkiviikonloppuja lasten kanssa treenien takia. Mutta onneksi löytyy niitäkin joissa viikonloput ovat vapaat.

Tässä on kyse eroperheestä, ja tuntuu vähän turhankin usein olevan niin, että etävanhempi tekee tahallaan eli kiusallaan lasten harrastamisista vaikeaa. Ap:n exä ei ole todellakaan ainutlaatuinen.

Vähintäänkin se vituttaa rankemman päälle lähivanhempaa, joka maksaa kalliit harrastusmaksut ja etävanhemman tapaamisten vuoksi jokaista MAKSETTUA treeniä ei voida hyödyntää! Tuleehan niitä poissaoloja MUUTENKIN IHAN VÄISTÄMÄTTÄ, sairauksien, lomien ja sen sellaisten vuoksi.

Minusta on ihan kohtuutonta, että etävanhemman tapaamisten vuoksi lapsi ei "voisi"harrastaa niin täysipainoisesti kuin itse haluaisi, ja niin kuin monet harrastusseurat edellyttävät.

Lähivanhempi joutuu joustamaan arjessa aivan riittävästi, ja vituttaa suunnattomasti nuo omaan napaansa ja omaan hyväänsä tuijottavat etävanhemmat, joiden on niin helppo aiheuttaa pahaa mieltä.

Eli en voi ap auttaa, mutta hengessä olen mukana!

Kiitos, itse olen samalla kannalla. Kyseessä ei ole minun tai äidin harrastus vaan lapsemme. Harrastuksiin kuskaaminen olisi normaalia, mikäli olisimme yhdessä. Kiusanteolta tämä tuntuu.

Olette mitä ilmeisimmin yhteishuoltajia ja jos nyt ihan pykälien mukaan mennään, niin se tarkoittaa sitä, että huoltajien pitää yhdessä päättää esim. lapsen koulu- ja harrastusasiat. Oleellista on se, että onko äidiltä kysytty tätä luisteluharrastusta silloin kun se on aloitettu.



Minulla ei tule mieleenkään aloittaa harrastusta ilman, että kysyn luvan etäisältä, vaikka se harrastus ei menisi edes tapaamisten päälle. Joskus olen kyllä ilmoittanut lapsen esim. uimakouluun niin, että jopa puolet uintikerroista ovat olleet "isäajalla" ja isä on kyllä luvannut kuskata niihin, mutta sitten käytännössä näin ei ole kuitenkaan kovin usein tapahtunut, vaan on jätetty uinti väliin aina kun on ollut jotain mukavampaa tekemistä tai lapsi on kerran aivastanut aamulla, niin on kuulema ollut sairas (vaikka on ollut täysin terve kun on tullut illalla kotiin). Harmittavinta on tuommoisessa se, että jos maksaa jostain erikoisuimakoulusta sitten 200 e a sit niitä kertoja ei tulekaa esim. 8:aa, niin ei välttämättä saa sitten sitä todistusta, jolla saa siirtyä seuraavaan asteeseen uimakouluista, mutta viime kädessä eroperheessä on vain hyväksyttävä tämmöiset asiat. Se on sitten käytävä sama 200 e uimakoulu uudestaan niin, ettei ne kerrat osu isäajalle tai käytävä uimassa vain huvin vuoksi ilman, että "etenee" noissa uimakouluissa.



Äiti on siis oikeassa - sinä et voi määrätä mitä hän ja lapsi tekevät vapaa-ajallaan hänen luonaan. Tietysti jos tytön toive on luistella, niin äiti sahaa kyllä omaa nilkkaansa tuolla toiminnallaan, mutta oikeasti jos lapsi pääsee harrastukseen kuitenkin 5/6 kerroista, niin se on hyvin!



Sinä koet että sinua / lasta kiusataan asialla, mutta yhtä lailla äiti voi kokea, että heidän lyhyttä viikonloppuaan rajoitetaan todella paljon sillä, jos sinne harrastus laitetaan joku päivä rikkomaan. Vaikka itse harrastus ei pitkä olisikaan, niin matkoineen se vie kyllä taas usein aika paljon aikaa ja joskus etäperheessä ihan vaan se kotioleilukin on tosi tärkeää. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja näissä asioissa on aikuisten hyvä vain pysyä rauhallisina. Lapset usein ottavat asian sellaisina kuin ne ovat.