Olen työharjoittelussa ja tuntuu, että mokaan koko ajan :(

Kurja juttu, koeta kestää. Opit koko ajan. 

Olet vain harjoittelemassa, et saa palkkaa, joten ota ihan kokemuksena.

Kyllä se siitä. Yhtenä päivänä huomaat, ettet enää kiinnitä huokailevaan ohjaajaan mitään huomiota. 

Tai sitten voit suhtautua niin, että mokailu kuuluu elämään. Itsekin olen 50+ ja tuntuu, että vähän väliä mokailen jotain töissäni. Ja niin tekee moni kolleegakin. Ei se niin kamalaa ole lopulta.

Minkälaisia mokia on tullut tehtyä? Veikkaan, että oikeasti mitään kamalaa ei ole tapahtunut.

Tuttu tunne.

Puske läpi harjoittelut, älä välitä huokailijoista. Ohjaajia on hyviä ja huonoja ja heidän tehtävä on neuvoa jos jotain et vielä osaa. Huokailu on hänen osaamattomuuttaan, eli virheitä tekee myös konkarit.

Monet harkkaohjaajat ovat karseita. Siis eivät tahallaan. Eivät vain ole hommaan sopivia persoonaltaan, ja vailla mitään pedagogista osaamista. 

 

Tietysti myös se vaikuttaa, että jotkut kauan työelämässä olleet ovat aikakaan opiskelleet ihan erilaisen tutkinnon, vaikka ehkä nimellisesti saman. On opeteltu käytäntöä paljon enemmän kuin nykyään jo koulussa. Nykyään oletus on enemmän ja enemmän se, että käytännön työ opitaan työpaikoilla. Tästä tulee näkemyseroja. 

 

Rentoudu! Ajattele positiivisesti ja vala itseesi uskoa! Se on vain se painostava ja huokaileva harkkaohjaaja, joka saa mokailemaan, sinä kyllä opit koko ajan. 

 

Ja kaikki mokailee! Ja voihan olla, että mitään huokailua ei edes ole todella, kuvittelet sen, koska päässäsi jumputtaa joku vanha ikävä tapaus alitajuisesti. 

 

Hyvin se menee! 

Mikä ala? Koita jaksaa loppuun saakka, älä ainakaan sen takia luovuta, ettet ole osannut kaikkea täydellisesti. Senhän takia harjoittelussa ollaan. Ohjaajan huokailu ei todellakaan ole sinun vikasi, vaan hänen kärsimättömyyttään ja huonoa käytöstään. 

Voisiko sille ohjaajalle sanoa että anteeksi, saanko tehdä tämän omassa rauhassa. Sujuu paremmin. Tulos on parempi. Voi sitten tulla tulosta katsomaan?

Ajattele, että jokainen hiillostaja ja vahtija on joskus ollut ekassa harjoittelussa tai työpaikassa.  Kysy miten he pärjäsivät.

Ehdota, että voisitko kokeilla tehdä enemmän hommia itsenäisesti, koska se sujuisi paremmin?

Ota yhteys ohjaavaan opettajaan ja kerro miltä tuntuu. Kyse on sinun harjoittelusta ja oppimisestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdota, että voisitko kokeilla tehdä enemmän hommia itsenäisesti, koska se sujuisi paremmin?

Harjoittelijaa ei saa jättää yksin vastuuseen, se on ihan laissa.

Jos "suorastaan aistit, kuinka ohjaaja huokailee" hän siis ei oikeasti huokaile, vaan ajattelet niin?

Häntä pystyyn, opit koko ajan lisää! Itse omassa ensimmäisessä harjoittelussani lähetin aiheettoman laskun 50+ taholle ja käytinkin loppuviikon sitten sen korjailuun. Kyllä hävetti, mutta siitäkin selvittiin.

Kukaan ei oleta, että olet valmis osaaja :)

Usko tai älä, tuo vaihe kuuluu työuran alkuun. Se vahvistaa sinua. Se on osa prosessia, jonka lopputuloksena hioudut timantiksi. Kaksi neuvoa: opi nauramaan itsellesi ja toinen on se, että paljon on myös työpaikasta kiinni miten siellä viihtyy. Älä pelkää niin kovasti kasvojesi menetystä tai mitä muut ajattelevat. Löydät vielä paikkasi loistaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota, että voisitko kokeilla tehdä enemmän hommia itsenäisesti, koska se sujuisi paremmin?

Harjoittelijaa ei saa jättää yksin vastuuseen, se on ihan laissa.

Se ei tarkoita, että koko ajan pitää hermostuttavasti kyylätä ihan selän takana.

Kiitos tsemppi viesteistä.

Ajattelin, että tänään olisi parempi päivä, niin enkös saanut sitten kuulla, mitä kaikkea olin tehnyt väärin ja mitä jättänyt tekemättä. Ja nämä siis puhtaasti minusta riippumattomia asioita, koska näistä ei oltu minulle kerrottu, eikä toisille työntekijöille, joiden ohjauksessa olin myös ollut. Voin sanoa, että se hetken tunne, että selviän tästä, katosi sillä sekunnilla, kun ohjaaja tulee aamulla minulle asioista huomauttamaan hyvin ikävään sävyyn :(  

Ap