kertokaa kaikki mahdolliset keinot, millä tästä jatkuvasta v*tutuksesta pääsee eroon?

eikö sulla ole muuta tekemistä?



Miksi sää vieraisiin ihmisiin energiaasi hukkaat?

Oletko joutunut täysin erilaiseen ympäristöön, missä olet kasvanut esim.?

Oletko aina inhonnut muita ihmisiä? Onko sulla joku sairaus, lääkitys?

jostain ympärilläsi olevasta. Mene lääkäriin tai muuta keskelle metsää.

Sun vastauksesta päätellen sä kuvittelet, et mä olen jotenkin päättänyt tän asian näin. Et mä haluan TUHLATA ENERGIAANI.



En halua ja siitä on juuri kysymys. Jos sulla on paskafiilis, niin meneekö se ohi vain sillä että sanot itelles et nyt on kivaa?



ap

mä olisin voinut tämän kirjoittaa. Toivotaan, että joku osaa meitä neuvoa.

että tajuat, että kukaan muu ei tee sinua onnelliseksi paitsi sinä itse! Kaikki todellakin lähtee oman pääkopan sisältä.



Onnelliseksi tulee tekemällä hyviä asioita: hymyile läheisille ja vähän vieraammillekin, auta lähellä olevia, juttele yksinäiselle vanhukselle läsnäolevasti, puhu ystävällisesti, nosta lattialle pudonnut tavara, kunnioita ja arvosta sitä mitä sinulla on...



Pieniä tekoja, joo, mutta vähitellen huomaat, että pienet asiat saavat hyvää aikaiseksi, eniten sinussa itsessäsi!

siellä asuinalueella, mistä tuo johtuu?

Mä inhoan mun ylimielisiä naapureita, jotka ei voi edes päivää sanoa. Mä inhoan, et rapussa on ihmisenpaskaa ja pihassa koiranpaskaa.



Mä haaveilen et voisin muuttaa muualle. Ja yritän saada siitä kiinni, että kohenisko mun elämänlaatu sillä.



Ei ole mitään sairauksia tai lääkityksiä. Ellei yleisvitutus ole sairaus. Mut siinä tapauksessa Helsingissä ei terveitä asukaan.



Ihania vastauksia teillä. Kiitos. Heti helpottaa.



ap

se varmaan liity niihin ihmisiin ollenkaan.

Mä inhoan mun ylimielisiä naapureita, jotka ei voi edes päivää sanoa. Mä inhoan, et rapussa on ihmisenpaskaa ja pihassa koiranpaskaa. Mä haaveilen et voisin muuttaa muualle. Ja yritän saada siitä kiinni, että kohenisko mun elämänlaatu sillä. Ei ole mitään sairauksia tai lääkityksiä. Ellei yleisvitutus ole sairaus. Mut siinä tapauksessa Helsingissä ei terveitä asukaan. Ihania vastauksia teillä. Kiitos. Heti helpottaa. ap

Tunnetko itsesi nyt yksinäiseksi? Asutko vuokralla kaupungin vuokratalossa tms?

Itse asun ja vähän samanlaisia fiiliksiä, mutta ei mitään mahdollisuutta muuttaa muualle konkurssin ja luottotietojen menetyksen takia vielkä aikoihin:(

Kamalaahan se on, kun joutuu asumaan jossain, missä ei yhtään viihdy.

Mua vituttaa kyllä enimmäkseen töissä. Ja sitten vituttaa kaikki ärsyttävät arkiset asiat, hajonneet pesukoneet ja korjaajan myöhästyminen. Se, että arki on yhtä aikataulua ja kiirettä ja retkievään muistamista päiväkotiin... Myös se vituttaa, että mies ei muista mitään ja niinpä mun on pakko muistaa. Lisäksi vituttaa syksy ja talvi, kylmä ja sade sekä tietenkin pimeä. Ja se, että lapset herää niin aikaisin.



Masentunut en mielestäni ole. Saan paljonkin aikaiseksi, ja nautin kyllä tietyistä asioista, jos vaan löydän niille aikaa. Enimmäkseen en löydä, ja sepä vasta vituttaa.

Olen aina osannut puhua ihmisten kanssa ja osoittaa kunnioitusta.



Olen tehnyt noita pieniä eleitä.



Mut.



Olen huomannut et olen alkanut muuttua ympäristöni kaltaiseksi. Olen sellainen paskapää kuin muutkin helsinkiläiset. Enkä pidä itsestäni siitä syystä.



Kesällä tein matkan keski-eurooppaan. Yleinen ilmapiiri ja ihmisten välinen vuorovaikutus oli aivan toisenlaista. Vitutukseni vain kasvoi kun palasin Helsinkiin.



En asu yksin. Mulla on perhe ja paljonkin tekemistä. Niin paljon, liian paljon ja sekin vituttaa.



Tuntuu etten mitään saa tehtyä ja siks vituttaa vaan enemmän.



ap

Tunnistan myös tuon, että ihmisten välinen vuorovaikutus muualla on enemmän mun makuuni kuin täällä Suomessa. Muuttaisin heti Etelä-Eurooppaan, jos siellä talous vähän kääntäis suuntaa ja töitä tulis tarjolle...

enkä ole viihtynyt päivääkään uudella asuinalueellamme. Missään muualla ei ole koskaan tuntunut näin perseeltä eläminen.



Jos vika on mun päässä, kuten alkukysymyksessä ikäänkuin oletetaan niin kertokaas nyt niitä vinkkejä, miten fiksaan pääni kuntoon.



Voin tietty jatkaa tuossa pihassa hymyilyä ja tervehtimistä noille kyrpäotsille, voin hymyillä vaikka pyörät pöllitään ja kaikki hajotetaan ja voin yrittää kestää sitä, et ihmiset ei kestä mun lasten metelöintiä ja käskeä lapsia olemaan enempi hys hys ja olemaan tekemättä asioita joita ei saa tehdä, esim. nurmikolla kävely on täällä lapsilta kielletty... (mut ei koiranulkoiluttajilta ja koirilta.)



Mut kaikki tää on kyl sit feikkausta.



Miten ollaan silleen, ettei mistään välitä ja mikään ei haittaa? Kertokaas.

eli ei varmaan voi odottaa, että niin kovin hyvää vastakaikua saisi muilta ihmisiltä. Kyllä se on peräisin ihan sieltä sun omasta pääkopasta, mutta on helppo syyttää muita. Sulla on asennevamma, korjaa se, niin elämä voi olla paljon mukavampaa.

Vituttaa ettei siellä saa rauhassa tehdä töitä ja et siellä on sellaisia loisia jotka nostaa palkkaa tekemättä yhtään mitään. Vituttaa et ne voi vaan kälättää taukotilassa kahvia hörppien tuntikaupalla ja sitä katotaan ihan läpi sormien.



Ja vituttaa kans nuo muistamisjutut. Jos ei muista kalenteriin kirjoittaa, ei muista mitään koska on niin törkeesti menoa. Vituttaa, et sellainen yleishallinta on mun vastuulla ja mies vaan tuijottaa utuisesti eteensä.



Vituttaa se, et lasten haasteellisimmat kehitysvaiheet pukkaa aina yhtäaikaa, jolloin ei repeä tukemaan yksilöllisemmin.



ap

sitähän tässä kysyttiin eikä mitään analyysia ap:n tilasta.

et entä jos se onkin vaan vika mun päässä. lasten takia ei voi muuttaa ihan vaan siks, et ottaa aivoon. pitää harkita tarkemmin.



ap

Ruuhkavuodet sanon mä. Ja pois sieltä ahdistavasta kerrostalosta! Vaikka vähän kauemmas, mutta johonkin jossa voi tuntea olevansa Ihminen. Ja, ryhtiliike asenteeseen, muistutus itselle, että kaikki onkin oikeastaan hyvin, kun kukaan ei ole sairas tm vakavaa. Ja vielä, pientä tietoista yritystä takas positiiviseksi ihmiseksi. Omegat ja d-tipat myös iltaisin. Kylsesiitä!