Voi ei missä sotkussa olen :(
Tätä ei varmaan skeptiset av:laiset usko ikinä mutta kerron kuitenkin. Olen kärsinyt vuosia lapsettomuudesta, exän kanssa erottiin aika pitkälti tämän lapsettomuuden takia vajaa vuosi sitten. Aluksi molemmat halusimme kovasti vauvaa, sitä ei kuitenkaan kuulunut. Mies pääsi aikansa kipuiltuaan asian yli ja hylkäsi vauvahaaveet, alkoi tehdä lapsettoman pariskunnan elämään sopivia suunnitelmia kun minä taas en ollut valmis luovuttamaan. Koin miehen luovuttamisen ja suunnitelmat siitä miten "nyt vaan nautiskellaan loppuikämme lapsettomina ja vapaina tekemään mitä tahdotaan" kauhean loukkaavina kun itselleni se lapsettomuus oli iso ja kipeä asia. Asiat kärjistyivät ja erosimme vaikka tunteita tietysti oli toista kohtaan.
No minä aikani surkuteltuani yritin nauttia vapaudestani ja tapasin keväällä illanvietossa ihan retkun mutta vetävän miehen, harrastettiin seksiä pari kertaa ja sen jälkeen ei olla tavattu. Ehkäisyä ei käytetty, tosi typerää tiedän kyllä mutta olin jotenkin ihan huumassa ja ajattelin että hällä väliä tautien suhteen, raskautta en edes osannut pelätä.
Juhannuksena tapasin toisen miehen, ihana tyyppi ja olemme tapailleet siitä lähtien. Mutta nyt myös exäni on soitellut, kuulemma ikävöi ja on miettinyt että tahtoisi vielä palata yhteen..mutta eipä tämäkään riitä vaan huomasin olevani raskaana ja eilisen ultran mukaan viikkoja on 11+ ja terve sikiö siellä jo heilui iloisesti..niin ja tämä vauvahan on tietysti sen retkun johon sorruin eron jälkeen. Miten ihmeessä minä joka aina olen elänyt elämäni fiksusti olen onnistunut itseni tähän sotkuun saamaan! Olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa valita yrittääkö vielä exän kanssa vai panostaako tähän uuteen suhteeseen mutta eipä varmaan tarvitse sitä miettiä..menetän varmasti molemmat kunhan uskallan asiasta kertoa:( kiitos jos jaksoitte lukea pitkä tarinan. sopivia suunnitelmia kun minä taas en ollut valmis luovuttamaan. Koin miehen luovuttamisen ja suunnitelmat siitä miten "nyt vaan nautiskellaan loppuikämme lapsettomina ja vapaina tekemään mitä tahdotaan" kauhean loukkaavina kun itselleni se lapsettomuus oli iso ja kipeä asia. Asiat kärjistyivät ja erosimme vaikka tunteita tietysti oli toista kohtaan.
No minä aikani surkuteltuani yritin nauttia vapaudestani ja tapasin keväällä illanvietossa ihan retkun mutta vetävän miehen, harrastettiin seksiä pari kertaa ja sen jälkeen ei olla tavattu. Ehkäisyä ei käytetty, tosi typerää tiedän kyllä mutta olin jotenkin ihan huumassa ja ajattelin että hällä väliä tautien suhteen, raskautta en edes osannut pelätä.
Juhannuksena tapasin toisen miehen, ihana tyyppi ja olemme tapailleet siitä lähtien. Mutta nyt myös exäni on soitellut, kuulemma ikävöi ja on miettinyt että tahtoisi vielä palata yhteen..mutta eipä tämäkään riitä vaan huomasin olevani raskaana ja eilisen ultran mukaan viikkoja on 11+ ja terve sikiö siellä jo heilui iloisesti..niin ja tämä vauvahan on tietysti sen retkun johon sorruin eron jälkeen. Miten ihmeessä minä joka aina olen elänyt elämäni fiksusti olen onnistunut itseni tähän sotkuun saamaan! Olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa valita yrittääkö vielä exän kanssa vai panostaako tähän uuteen suhteeseen mutta eipä varmaan tarvitse sitä miettiä..menetän varmasti molemmat kunhan uskallan asiasta kertoa:( kiitos jos jaksoitte lukea pitkä tarinan.
Kommentit (15)
ja nyt saat sen lapsen. Viitit vielä valittaa. Ei se lapsi vissiin ollutkaan niin haluttu.
Niin se elämä opettaa.
Biologiseen isään en ainakaan vielä tahdo ajatella edes ottavani yhteyttä, on ihan oikeasti moniongelmainen retku enkä ikinä haluaisi hänenlaistaan ihmistä elämääni, seksijuttu oli vaan ihmeellinen hairahdus. Tiedän kyllä että lapsi ansaitsee isän ja toisinpäin mutta ei tästä miehestä varmasti ikinä seuraisi lapselle mitään hyvää. Lähinnä siis mietin tämän nykyisen miesystävän ja exän välillä mutta uskon että tämä nykyinen miesystävä kaikessa ihanuudessaankin häviää hyvin pian kuvioista jos reilun kuukauden tapailun jälkeen kerron odottavani lasta toiselle miehelle. Exä taas, jota edelleen kyllä rakastan, ottaa varmaan hänkin asian raskaasti koska me emme koskaan yhteistä lasta saaneet..en tiedä pystyisimmekö ikinä rakentamaan suhdetta uudelleen. Raskaudesta olen kyllä jo varovaisesti onnellinen vaikka tämä on ollut järkytys ja olen ihan hukassa nyt.
onnea munki puolesta! :)
Oon ollu aika samankaltasessa tilanteessa, mutta ilman tota lapsettomuus puolta, mulla oli siis jo 2lasta, eikä lisää suunnitelmissa.
Kävi sitten niin kuin sulla ja ilmoitin sille bio isukille asiasta. Päätettiin sitten katsoa kuinka käy.. ja hyvin on käyny. Ollaan rakennettu talo ja toinen vauva on tulossa. Ollaan onnellisia, että kävi niin kuin kävi :)
Hyvin sullekkin ja saat sen lapsen mitä olet toivonutki, jos miesten kanssa menee puihin, niin maailma on niitä täynnä, se oikee tulee sitten vastaan kyllä.
Olen kyllä onnellinen joo mutta eikö se nyt ole ihan inhimillistä olla hukassa ja järkyttynyt kun vasta olen saanut asiasta tietää ja ihmissuhteet on solmussa. Onhan se nyt pelottavaa.
Sinusta tulee äiti!
Suuri ihme, jota et uskonut tapahtuvaksi.
Kumman miehen haluat?
Jos ex:n, niin kerro miten asia on. Jos haluaa sekä sinut että vauvan, niin voitte elää lapsettoman elämää silloin kun biologinen isä pitää lasta luonaan.
Jos haluat lapsen bioisän, kerro raskaudesta ja katso miten asiat menevät.Jos kumpikaan mies ei halua sinua lapsen kanssa, niin so what? Varmasti pärjäät yh:na. Minäkin pärjään ja hyvin menee.
Lapset ovat aika ihana juttu. Nauti raskaudesta ja anna muiden asioiden mennä omalla painollaan. Asioilla on tapanan loksahtaa kohdalleen jossain vaiheessa
Lapsi pärjää myös ilman isää jos on sellainen tilanne
Olen kyllä onnellinen joo mutta eikö se nyt ole ihan inhimillistä olla hukassa ja järkyttynyt kun vasta olen saanut asiasta tietää ja ihmissuhteet on solmussa. Onhan se nyt pelottavaa.
Mutta mä lupaan, että kaikki järjestyy. Tavalla tai toisella. Ehkä jopa jollain yllättävällä tavalla.
ihan normaalia olla järkyttynyt ja varmasti miehille kertominen on jännä paikka, se voi olla sitä myös parisuhteessa, saati sitten sun tilanteessa.
Mutta hyvin sun käy! :)
pidät vauvan tietty,miehet saa sitten päättää tahoillaan miten suhtautuvat.
et sä nyt niiin kaameassa sotkussa ole näin ulkoapäin katottuna!
Kuvittele itsesi 15 vuoden päähän katsomaan tätä hetkeä niin sua varmaan vaan naurattaa...
Ainoa millä on mitään arvoa on totuus- siis kerro ihmeessä noille miehille, saavat itse sitten miettiä mitä tekevät ja se mitä seuraa on vahvalla pohjalla joka tapauksessa. Jos lapsen isä on ihan luuseri en kyllä hänelle kertois kun vasta kun lapsi on iso- on olemassa ihmisiä joista ei ole kuin haittaa lapselle ja äjästiä voi saada vaikka millaisen riippakiven..
Onnea lapsesta, kaikki järjestyy 100% varmasti kun vaan uskallat puhua asiasi- et ole yhtään vastuussa toisten reaktioista, koeta vaan kestää ne. Miehet vaihtuu, lapsi sulla on aina ja sun äitiys on jo- sekään ei koskaan enää lakkaa:)
Kerro molemmille miehille miten asia on. Sitten päätös on heidän. Miksi vaivaat päätäsi miettimällä ja pelkäämällä, mitä he vastaavat kun hyvin nopeasti saat tiedon suoraan heiltä. Me täällä voimme vain arvailla.
Tämä on myös ex-miehellesi mahdollisuus saada paljon kaivattu lapsi. Tiedän paljon miehiä, jotka ovat tietoisesti kasvattaneet toisen miehen lapsen omanaan.
Onnea vauvauutisen johdosta!
Kerro kummallekin hyvälle miehelle sama tarina kuin täällä ja kuuntele, tarjoutuuko jompi kumpi isän rooliin. Älä kysy vaan kerro faktat ja anna heille aikaa miettiä. Et häviä mitään antamalle molemmille mahdollisuuden, mutta miehen pitää tehtä päätös ehdoillaan.
Rentun bioisän nimeä ei kannata mainita kenellekään.
molemmille miehille, katso miten reagoivat ja jatka sen mukaan.
Lapsi on parasta maailmassa. Jos kumpikaan mies ei pysty hyväksymään tilannetta, tulee joskus vuosien kuluttua joku, joka on sinulle tarkoitettu.
Minä kertoisin ihan ensimmäiseksi ex-miehelle. Kerro juurta jaksain asia ja katso mitä hän sanoo. Sitten myöhemmin biologiselle ja viimeiseksi nykyiselle uudelle tuttavuudelle.
Sinusta tulee äiti!
Suuri ihme, jota et uskonut tapahtuvaksi.
Kumman miehen haluat?
Jos ex:n, niin kerro miten asia on. Jos haluaa sekä sinut että vauvan, niin voitte elää lapsettoman elämää silloin kun biologinen isä pitää lasta luonaan.
Jos haluat lapsen bioisän, kerro raskaudesta ja katso miten asiat menevät.
Jos kumpikaan mies ei halua sinua lapsen kanssa, niin so what? Varmasti pärjäät yh:na. Minäkin pärjään ja hyvin menee.
Lapset ovat aika ihana juttu. Nauti raskaudesta ja anna muiden asioiden mennä omalla painollaan. Asioilla on tapanan loksahtaa kohdalleen jossain vaiheessa