Kokeeko raskaana olevat oikeasti jotain "hehkua"? ItseVihaan raskausvatsaani
Olen normaalisti hoikka, nyt raskauden myötä joka paikka turvottaa ja olo on kuin emakolla. Onneksi enää muutama viikko.
Edellisellä kerralla samaa oloa ei ollut, salillakin pystyi käymään synnytykseen asti. Nyt v tuttaa olla tällainen valas. En ymmärrä sitä hehkutusta kuinka raskaana oleva nainen säteilee.
Mies sanoo ettei häntä haittaa mahani, seksiäkin saisin edelleen mutta en halua koska oma kroppa kuvottaa niin paljon
Kommentit (34)
Ei se ole suomessa enää sallittua. Nykyään pitää vaan kärsiä ja kärvistellä, sekä rampata joka viikko lääkärissä valittamasas milloin mitäkin.
Minäkin inhosin omaani. Onneksi lähtee nopeasti pois, kun jaksaa liikkua synnytyksen jälkeen.
Vihaatteko te lapsiannekin? Heidän syytänhän se maha on.
"Hehku" on naistenlehtien juttuja joita naiset sitten hokevat, jonkinlaista itse-psyykkausta.
Itse koin olevani myös ja etenkin raskaana todella naisellinen. Valtavat rinnat ym. Seksiä halutti jatkuvasti ja sitä myös mieheltäni sain.
Vierailija kirjoitti:
Vihaatteko te lapsiannekin? Heidän syytänhän se maha on.
No itse asiassa ei ole, koska vanhemmathan ne lapsen on tehneet.
No ei nyt sentään oman kropan tarvisi kuvottaa! Toi ei kuulosta hyvältä, yritä hakea neutraalia suhtautumista. Ei tarvitse tässäKÄÄN asiassa olla joko/tai, eli kokea jotain "hehkua" tai sitten kuvotusta :D
Itse en kokenut raskauden aikana mitään hehkua, lähinnä olin rumempi kuin muutoin ja lihoin. Liikuin silti synnytykseen asti, ja liikuin taas heti synnytyksen jälkeen kun pystyi. Nyt jos tulisin raskaaksi, niin ottaisin taas sellaisen asenteen, että tämä on nyt tätä ja liikun, mutta en edes odota mitään "hehkua".
En todellakaan menisi mihinkään raskauskuvauksiin tms., ei puhuttele minua se estetiikka vaikka ne kuvat onkin joillain ihan nättejä :D Ja kivahan se on, jos toiset nauttii raskaudesta. Itse ajattelen, että pääasia on oma olo ja kehon liikkuvuus, enkä tosiaan edes odottaisi mitään hehkua tai laittaisi ulkonäölle painoarvoa silloin.
Itse en siis tällä hetkellä kipujen vuoksi oikeastaan pysty liikkumaan. Normaalisti olen hyvin aktiivinen, se varmaan tämän "kriisin" aiheuttaakin. On sellainen olo että oma kroppa kääntyy itseä vastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Hehku" on naistenlehtien juttuja joita naiset sitten hokevat, jonkinlaista itse-psyykkausta.
Ei ihan noinkaan.
Osa naisista tosiaan kokee hehkua raskaana, olen sen itsekin huomannut. Siis joillain tulee sellainen täydellinen iho, syvä katse ym. Tukka kasvaa kohisten.
Jotkut naiset myös nauttivat, kun on kerrankin rinnat tai keho-ongelmat poissa, on itsevarma ja naisellinen olo, jotkut tykkää kun vatsa on kerrankin pinkeä ja sitä on kiva esitellä jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse en siis tällä hetkellä kipujen vuoksi oikeastaan pysty liikkumaan. Normaalisti olen hyvin aktiivinen, se varmaan tämän "kriisin" aiheuttaakin. On sellainen olo että oma kroppa kääntyy itseä vastaan.
Ap
Joo siitä se varmaan johtuu. Itse alan kokemaan huonoa oloa vaikkapa kahden viikon sairastelun jälkeen, jos pitää vain makoilla eikä voi liikkua. Ei se tunnu hyvältä.
Kyllä mä mielestäni hehkuin raskausaikana, se oli siinä mielessä poikkeuksellista ettei ollut lainkaan hormonifinnejä naamassa eikä hiukset rasvoittuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vihaatteko te lapsiannekin? Heidän syytänhän se maha on.
Ei ole lapsen syytä vaan miehen syytä.
Vierailija kirjoitti:
"Hehku" on naistenlehtien juttuja joita naiset sitten hokevat, jonkinlaista itse-psyykkausta.
Ei tuo ihan taida olla. Muistaakseni jokin vaihe raskaudesta (varmaan jossain puolivälissä) on helpompi ja moni kokee hehkuvansa, olevansa onnellinen raskaudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vihaatteko te lapsiannekin? Heidän syytänhän se maha on.
Päin vastoin, monet ovat valmiita uhrauksiin sen lapsen vuoksi. Itsellenikin raskausaika oli kidutusta mutta tekisin sen koska tahansa uudelleen jos lapseni olemassaolo riippuisi siitä
Ainoa sallittu äitiys: somasti pyöristynyt kumpu, naiseutta hehkuva ja tihkuva olemus, seesteinen olo.
Kyllä mä koin molemmissa raskauksissa hehkua, sitten kun aloin pahoinvointi oli mennyt ohi. Ja tietysti sitten ihan loppuraskaus, ne viimeiset viikot, on vähän raskaat ja vaivalloiset ja kivuliaatkin. Mutta suurin osa oli sellaista että olin jossain ihme onnellisuushormonihumalassa koko ajan, täynnä hyvää tahtoa koko maailmaa kohtaan ja iloa ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hehku" on naistenlehtien juttuja joita naiset sitten hokevat, jonkinlaista itse-psyykkausta.
Ei tuo ihan taida olla. Muistaakseni jokin vaihe raskaudesta (varmaan jossain puolivälissä) on helpompi ja moni kokee hehkuvansa, olevansa onnellinen raskaudessaan.
Niin kun joutui olemaan ryyppäämättä ja vähän katsoa mitä syö.
Mulla oli iho tosi paljon parempi kuin normaalisti. Se ehkä toi itselle jollain tavalla sen fiiliksen. Mut oli kipuja ja kremppoja, että ei se nyt pelkkää hehkua ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaatteko te lapsiannekin? Heidän syytänhän se maha on.
Ei ole lapsen syytä vaan miehen syytä.
Ei vaan typerän naisen joka ei osannut pitää jalkojaan ristissä.
Noonhan se iso maha kuvottava! 🤮