Miten te, jotka vihaatte työtänne, pysytte kasassa?

En ottaisi uutta pätkää tuossa tilanteessa.

Sen avulla mitä on sen työn ulkopuolella. Harrastukset, kiva puoliso, ystävät, jne. Sieltä löytyy ne oleellisuudet. 

6,5 suoritus riittää, en ota työstä hikeä. 

Vaimolla ei töitä, velkaa ja kotona teini. Ruoskin itseni töihin joka aamu koska en voi jättää perhettäni pulaan.

M51

No, se on vaan jotain jolla saa toimeentulon. Mielekästä duunia saa varmaan suurin osa meistä hakea koko ikänsä.

Teen työaikana aika vähän töitä ja tietysti hyvä vapaa-aika auttaa korvaamaan asiaa. 

Mä olen tehnyt työtä jota vihaan jo 25 vuota, ja aion tehdä eläkeikään asti jos vaan saan. Tässä työssä on kuitenkin hyvä palkka, mikä mahdollistaa kaikenlaista vapaa-ajalla ja lomilla. 

Mä vaan otan semmoisen asenteen, että kitinät pois ja tehdään hommat. Että kyllä sen 8 tuntia kestää, kunhan ei ala omassa mielessään valitella ja sääliä itseään. 

Siksi, että on pakko. Olen henkilökohtaisena avustajana ja tämä työ on mennyt ihan mahdottomaksi, mutta jos toinen vaihtoehto on työttömyys niin minkäs teet. Olen ihan loppu henkisesti ja fyysisesti, mutta pakko on jaksaa ja avustettavalle sitä ei tietenkään voi näyttää että olen aivan kypsä tähän hommaan. Lähden heti jos saan jotain muuta työtä, mutta tähän mennessä ei ole onnistunut ja tuskin onnistuukaan.  

Kun ei ota mitään henkilökohtaisesti, tai tosissaan.

tarhantäti

Vierailija kirjoitti:

No, se on vaan jotain jolla saa toimeentulon. Mielekästä duunia saa varmaan suurin osa meistä hakea koko ikänsä.

Niin, ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla.

Huonosti. Vihaan työtäni niin paljon, että se syö myös vapaa-ajan hyvivointini. Työelämän ulkopuolella minulla on kaikki ns. kunnossa, minulla on upea kumppani, läheisiä ihmisiä, asun mukavasti jne. mutta ahdistus ja v*tutus työstä tekee kaikesta harmaata. Mistään en osaa nauttia, kun mielessä on vaan, että huomenna taas töihin.

Rahalla.

Siihen turtuu ajan kanssa. Itsekin harkitsin itsem*rhaa ensimmäisen vuoden tai kaksi. Sitten sitä vain tyytyi osaansa ja rutinoitui. Päivät menee automaattiohjauksella eli teen mitä teen ja yritän olla ajattelematta liikoja. Samassa työpaikassa "viihtynyt" nyt päälle kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ota mitään henkilökohtaisesti, tai tosissaan.

tarhantäti

Ottaako sinua kukaan sitten tosissaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt työtä jota vihaan jo 25 vuota, ja aion tehdä eläkeikään asti jos vaan saan. Tässä työssä on kuitenkin hyvä palkka, mikä mahdollistaa kaikenlaista vapaa-ajalla ja lomilla. 

Mä vaan otan semmoisen asenteen, että kitinät pois ja tehdään hommat. Että kyllä sen 8 tuntia kestää, kunhan ei ala omassa mielessään valitella ja sääliä itseään. 

Annan työyhteisölle oman panokseni ja siitä lähdetään. Teen työni, enkä kyseenalaista eri tilanteissa, että toteutuvatko minun oikeuteni olla onnellinen. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone. Omasta mielestäni selviän elämästä kohtuu hyvin, koska en suostu uhriutumaan työssä, enkä sen ulkpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt työtä jota vihaan jo 25 vuota, ja aion tehdä eläkeikään asti jos vaan saan. Tässä työssä on kuitenkin hyvä palkka, mikä mahdollistaa kaikenlaista vapaa-ajalla ja lomilla. 

Mä vaan otan semmoisen asenteen, että kitinät pois ja tehdään hommat. Että kyllä sen 8 tuntia kestää, kunhan ei ala omassa mielessään valitella ja sääliä itseään. 

Annan työyhteisölle oman panokseni ja siitä lähdetään. Teen työni, enkä kyseenalaista eri tilanteissa, että toteutuvatko minun oikeuteni olla onnellinen. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone. Omasta mielestäni selviän elämästä kohtuu hyvin, koska en suostu uhriutumaan työssä, enkä sen ulkpuolella.

Tavallinen arki tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat. En oikein tiedä mitä joillekin on luvattu sen elämän olevan? 

Iltaisin lenkki, sauna ja hyvää ruokaa. Pystyn taas nukkumaan, pahin oli kun aamulla töihin meni valvotti, eikä saanut unta useaan kuukauteen. Onhan nämä viikot varsinaista perjantain odottamista. Aivan mahtavaa oli, kun vappupäivä katkaisi viikon ja helatorstain jälkeen perjantaina melkein olivat poissa lomalla/saldoilla tms, niin työssä ei ollut niin kamalaa kaakatusta. 

Ehkä työ ei olisi itsessän niin paha mutta surettaa että se pakottaa asumaan kaupungissa jossa en enää viihdy. En vaan taida saada uutta toivomastani kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Iltaisin lenkki, sauna ja hyvää ruokaa. Pystyn taas nukkumaan, pahin oli kun aamulla töihin meni valvotti, eikä saanut unta useaan kuukauteen. Onhan nämä viikot varsinaista perjantain odottamista. Aivan mahtavaa oli, kun vappupäivä katkaisi viikon ja helatorstain jälkeen perjantaina melkein olivat poissa lomalla/saldoilla tms, niin työssä ei ollut niin kamalaa kaakatusta. 

Taas ollaan yhtä päivää lähempänä viikonloppua. : ) En tiedä vastausta ap esitteämään kysymykseen. Ehkä tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni, kun ei ole koko aikaa tarvetta ulista kuinka väärältä kaikki aina tuntuu. 

Mua motivoi se että työstä maksettavilla veroilla kustannetaan ulkomailta tulevien jengiläisten ja raiskaajien elämä täällä. Sekä YLEn vasemmistolainen aivopesu jolla aiheutetaan haittaa Suomelle.