Onko muita jotka tarvitsevat muita ihmisiä fyysiseen läheisyyteen (seksi) tunteakseen olonsa turvalliseksi?

Et varmasti ole ainoa, mutta harva ehkä osaa analysoida asiaa noin hyvin kuin sinä.

Seksiä ja, kun ei enää, niin sitten uusi henkilö kierrokseen. Ei siinä mikään muu auta, on sihen tyytyminen

Vierailija kirjoitti:

Seksiä ja, kun ei enää, niin sitten uusi henkilö kierrokseen. Ei siinä mikään muu auta, on sihen tyytyminen

Mitä saat henkisellä tasolla tästä? Sitä lähinnä tarkoitin aloituksessa. Eli fyysinen läheisyys vastaa johonkin henkiseen tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa, mutta harva ehkä osaa analysoida asiaa noin hyvin kuin sinä.

Joo nyt mäkin näkisin ton alottajan itseasiassa niinku uhrina.

Seksiä sen ei tarvitse olla mutta halaamista ja muuta hyvänäpitoa tarvitsen kyllä. En tosin tunne oloani turvalliseksi kenen tahansa kanssa, vaan tämä pitäisi saada henkilöltä jonka tunnen melko hyvin ja johon luotan.

Tämänhetkinen miesystävän tapainen ei ole ollenkaan fyysiseen läheisyyteen suuntautuva ihminen ja kärsin tilanteesta, kun muuten hän on juuri sellainen jonka koen turvalliseksi. Kunnioitan hänen tarvettaan vetäytyä ja olla etäällä mutta iho ja keho huutavat kosketusta ja sen tuomaa turvallisuuden tunnetta. 

Minäkin olen sellainen, että tarvitsen seksiä, haleja ja fyysistä läheisyyttä runsaasti. Se on minulle luontevaa ja perusedellytys. Kuitenkin yhtä aikaa en uskalla henkisellä puolella antaa itsestäni mitään ja olen henkisesti etäinen. Ei ole helppoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa, mutta harva ehkä osaa analysoida asiaa noin hyvin kuin sinä.

Joo nyt mäkin näkisin ton alottajan itseasiassa niinku uhrina.

Hän on uhri monessakin mielessä. Tiedostava ja älykäs myös.

5 jatkaa.

Ap, eikö sinua sitten auttaisi se että etsisit henkilön joka on oikeasti turvallinen eikä ainoastaan tunnu siltä kunnes ensimmäinen konflikti alkaa? Etkö saisi kuitenkin silloin ihan saman turvallisuudentunteen?

Täytyy ihan nimimerkillä myöntää etten ymmärrä yhtään. Ja siksi sanon että turvaton lapsuus minullakin. Minkälaista apua haet? Terapeutit ei välttämättä ymmärrä alkuunkaan.



Meinasitko että seksi on sulle = läheisyys, kun taas emotionaalinen läheisyys = heippa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sellainen, että tarvitsen seksiä, haleja ja fyysistä läheisyyttä runsaasti. Se on minulle luontevaa ja perusedellytys. Kuitenkin yhtä aikaa en uskalla henkisellä puolella antaa itsestäni mitään ja olen henkisesti etäinen. Ei ole helppoa ei.

Miten se ilmenee ettet anna henkisellä tasolla itsestäsi mitään?

Saan kiinni aloituksen ideasta. Minulle ei terapiaa osata oikein suositella (tiettyjä vaikeita persoonallisuushäiriöitä ja olen jo pitkän käyttäytymisterapian käynyt, ainoa mitä se teki on että olen ulkopuolisille nykyään vähän helpompaa seuraa enkä osastolla joka vuosi) eikä ennuste ole kauhean hyvä sen osalta että olisin koskaan kiintymyssuhteeltani edes auttavasti normaali. 

Itse en kuitenkaan pysty irtoseksiin tai en saa edes kokeiltua, en vain kestä. Joten olen hakenut seuraa vain niin että olen todella rehellinen tilanteestani. Minulla on nykyään vaki"pano" (paitsi ettei olla koskaan pantu ':D') jolta saan sen läheisyyden ja muutakin seuraa, joskus jotain seksuaalistakin. Hieman samanlainen systeemi mutta enemmällä panolla oli aiemmin vuosien ajan kunnes muutin liian kauas. Seksikin kyllä siis käy itselleni mutta sellainen läheisyys että mies rutistaa kunnolla tai pitää sylissä on se juttu. Nykyinen järjestely sen verran hyvä että olen pitänyt sen huomattavasta välimatkasta huolimatta.

Läheisyys aiheuttaa jonkin verran ihan kunnon sekoiluja mun puolelta, sellaista jäsentymättömästi kiintyneen "MENE POIS, eikun oho älä hylkää, eikun painu sittenkin helvvv-" 

Vakimies ottaa nuo niin lunkisti että ihmetyttää. Hän olisi myös alunperin halunnut enemmän, kunnes itsekin ymmärsi että minulle parisuhde EI ole mahdollista ikinä. Sekoan yksinkertaisesti ihan täysin ja viimeisetkin tunnesäätelyn rippeet katoaa kuin tuhka tuuleen :') 

Vierailija kirjoitti:

5 jatkaa.

Ap, eikö sinua sitten auttaisi se että etsisit henkilön joka on oikeasti turvallinen eikä ainoastaan tunnu siltä kunnes ensimmäinen konflikti alkaa? Etkö saisi kuitenkin silloin ihan saman turvallisuudentunteen?

Tietenkin haluaisin näin. Minun on kuitenkin hyvin vaikea luottaa keneenkään, minulle luottamus ja turva mitä haen ovat eri asioita ja niiden eroa on tosi monimutkaista sanoittaa. Ap

Penny Lame kirjoitti:

Täytyy ihan nimimerkillä myöntää etten ymmärrä yhtään. Ja siksi sanon että turvaton lapsuus minullakin. Minkälaista apua haet? Terapeutit ei välttämättä ymmärrä alkuunkaan.



Meinasitko että seksi on sulle = läheisyys, kun taas emotionaalinen läheisyys = heippa?

En ihan noinkaan, kaipaan jonkinlaista henkistä yhteyttä myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa, mutta harva ehkä osaa analysoida asiaa noin hyvin kuin sinä.

Joo nyt mäkin näkisin ton alottajan itseasiassa niinku uhrina.

Hän on uhri monessakin mielessä. Tiedostava ja älykäs myös.

Mitä tarkoitat tällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa, mutta harva ehkä osaa analysoida asiaa noin hyvin kuin sinä.

Joo nyt mäkin näkisin ton alottajan itseasiassa niinku uhrina.

Hän on uhri monessakin mielessä. Tiedostava ja älykäs myös.

Mitä tarkoitat tällä?

Toiminta vaikuttaa ainakin lievästi pakonomaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 jatkaa.

Ap, eikö sinua sitten auttaisi se että etsisit henkilön joka on oikeasti turvallinen eikä ainoastaan tunnu siltä kunnes ensimmäinen konflikti alkaa? Etkö saisi kuitenkin silloin ihan saman turvallisuudentunteen?

Tietenkin haluaisin näin. Minun on kuitenkin hyvin vaikea luottaa keneenkään, minulle luottamus ja turva mitä haen ovat eri asioita ja niiden eroa on tosi monimutkaista sanoittaa. Ap

Luottamushan ei synnykään mitenkään hetkessä. Kun siis puhutaan aidosta luottamuksesta jonka pohjalla on henkilön kanssa hankitut kokemukset oikeasta elämästä.

Itselläni ei ole mitään erityisempää luottamusongelmaa, mutta en silti luota samalla tavalla tuntemattomaan vs. ihmiseen, jonka olen käytännössä todennut luotettavaksi. Annan mahdollisuuden osoittaa olevansa luotettava, en tulkitse tilanteita pahimman kautta vaan annan liekaa riittävästi jotta en tuomitse ketään turhaan epäluotettavaksi. Mutta vasta ajan myötä henkilö saavuttaa elämässäni sellaisen statuksen että koen hänet aidosti luotettavaksi. Fyysinen läheisyys tällaisen henkilön kanssa tuntuu aivan erilaiselta kuin jonkun tuntemattoman kanssa.

Jäin miettimään miten koin saman asian nuorempana ja muistan että minulla on pari kertaa ollut turvalliselta tuntuva kontakti myös lähes tuntemattoman kanssa. Olen noissa tilanteissa rakentanut henkilöstä sisäisen mielikuvan, joka on mahdollistanut nämä turvallisuuden tunteet häntä kohtaan. Toki sitten kun käy jotain sellaista mikä särkee mielikuvan, koko rakennelma romahtaa.

t. 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 jatkaa.

Ap, eikö sinua sitten auttaisi se että etsisit henkilön joka on oikeasti turvallinen eikä ainoastaan tunnu siltä kunnes ensimmäinen konflikti alkaa? Etkö saisi kuitenkin silloin ihan saman turvallisuudentunteen?

Tietenkin haluaisin näin. Minun on kuitenkin hyvin vaikea luottaa keneenkään, minulle luottamus ja turva mitä haen ovat eri asioita ja niiden eroa on tosi monimutkaista sanoittaa. Ap

Luottamushan ei synnykään mitenkään hetkessä. Kun siis puhutaan aidosta luottamuksesta jonka pohjalla on henkilön kanssa hankitut kokemukset oikeasta elämästä.

Itselläni ei ole mitään erityisempää luottamusongelmaa, mutta en silti luota samalla tavalla tuntemattomaan vs. ihmiseen, jonka olen käytännössä todennut luotettavaksi. Annan mahdollisuuden osoittaa olevansa luotettava, en tulkit

Luulen että ap ja kaltaisensa ihmiset suojelevat tunteitaan mahdollisimman pitkälle. Fyysistä läheisyyttä haetaan lievittämään ahdistusta, mutta ei uskalleta luoda kuin pinnallinen tunnesidos, koska pettymyksen ja loukatuksi tulemisen pelko on niin suuri. 

Nainen tarvitsee aina.

Kuulostaa erittäin sairaalta valheelta ja sekä itsellesi että muille vahingolliselta addiktiolta.

Eipä siinä muuta kuin katkolle ja etsimään elämään terveitä mielihyvän ja rauhan lähteitä. Niitä on kyllä maailma pullollaan, paitsi tietysti jos valehtelee itselleen että aioa rauha tulee seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Penny Lame kirjoitti:

Täytyy ihan nimimerkillä myöntää etten ymmärrä yhtään. Ja siksi sanon että turvaton lapsuus minullakin. Minkälaista apua haet? Terapeutit ei välttämättä ymmärrä alkuunkaan.



Meinasitko että seksi on sulle = läheisyys, kun taas emotionaalinen läheisyys = heippa?

Uuden kumppanin kanssa parittelu on varsinkin miesten biologiassa niin hormonaalisesti palkitseva juttu, että tämä johtaa helposti addiktioon. Sillä saa siis "korkeat vibat" lähes poikkeuksetta, ennen kuin tajuaa, ettei se ole kestävä ja hyvä elämäntapa. Jos ap on nainen, niin hän saattaa käyttäytyä noin osoittaakseen alistuvaisuutta, jne.

Kannattaisi vaan yksinkertaisesti lopettaa tuollainen käytös ihan niinkuin vaikkapa juominenkin, ja sitoutua siihen että etsii ne muut keinot kokea rauhaa ja mielihyvää. Rentoutumiseenkin on lukuisia keinoja.