Ahdistaa näköalaton tulevaisuus

Olen pian 30v ja mieheni 39v. Minulla on kaksi maailman ihaninta lasta ja valtavan hyvä puoliso. 

Taloustilanteemme on hyvin tiukka, mihinkään ylimääräiseen ei mene rahaa ja teen kaikki ruoat itse jne. Miehellä velkaa ulosotossa, joiden lyhentämiseen menee joku 10v -osa ei edes hänen omasta syystä, mutta se on toinen tarina. Sapettaa silti tuplasti.

Ahdistaa tulevaisuus, jossa meillä ei tule koskaan olemaan mökkiä, omaa taloa/asuntoa, ei varmaan edes soutuvenettä. Moni asia on loistavasti, mutta kyllä tämä surettaa. Haluaisin antaa muutakin, kuin ylisukupolvisia traumoja lapsille. Luoda vaurautta ja sen myötä turvaa ja vakautta, joka siirtyisi eteenpäin. Olisipa mökki, jossa olla kesällä, puuhailla. Vaikka tulee siinä työmaatakin, totta kai. Mutta että olisi oma paikka, jonne kokoontua lasten kanssa.