Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää kun mies on ihan aloitekyvytön!!
27.06.2011 |
Tuntuu niinkuin olisin yksin vastuussa kaikesta viime kädessä! Nekin asiat joita mies tekee, on oppinut vain minun nalkuttamisen/opettamisen kautta, ihan kuin miehellä ei olisi mitään omia tavoitteita tai kiinnostuksen kohteita ollenkaan. Koko elämä menee sen mukaan että minä suunnittelen tai teen jotain, mies seuraa vaan perässä.
Ikinä minulle ei tule mitään kivaa uutta mistään, annan ja annan vain itsestäni enemmän ja enemmän. Olen niin kyllästynyt tähän.
En tiedä mikä on vikana. Olen sanonut miehelleni ajat sitten että olemme minun mielestäni turhan erilaisia, että pitäisikö meidän erota. Mies ei kuitenkaan usko, ei jotenkin osaa ajatella koko asiaa. Olen miettinyt sitäkin että ehkä mies ei näe suhteessa mitään vikaa koska minä järjestän aina kaiken: suunnittelen päivien ohjelman, ruuat, lomat, lasten asiat, talon kunnostukset jne. Olisi kivaa jos miehelläkin olisi jotain omia ajatuksia joita toteuttaisi, mutta ei ehdota ikinä mitään, edes silloin kuin kysyn.
Tuntuu että toista saa vetää perässä kuin kivirekeä...Ja kuten sanoin jo, mies ei kuulemma halua kuitenkaan erota.
Kommentit (47)
Ansaitset miehen, joka määräilee sinut tekemään hänen tahtonsa mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille vastuuta. Sanot että nyt on sun vuoro suunnitella seuraava reissu, tai että nyt kauppaan siitä ja mietit huomisenkin safkat samalla. Jos valittaa ettei keksi, lyö keittokirja kouraan ja sano että katso sieltä.
En jaksaisi tuollaista perässävedettävää yhtään. En mä sen äiti ole.
Opiskeluaikana ei vielä haitannut, kun kaikki oli muutenkin uutta ja oltiin niin nuoria. Mutta kun tuli lapset, työt ja asuntolaina niin todellakin haittaa :(
Eli en usko että kyse on masennuksesta, on vaan sellainen mies ettei oikein osaa käytännön asioita hoitaa. Esim. tietyt laskut on miehen maksettava, mutta usein unohtaa maksaa ne ja tulee huomautuksia...Kelle tahansa voi joskus käydä noin, mutta kun kaikki muukin on aina niin hankalaa eikä mihinkään voi oma-aloitteisesti ryhtyä. Helposti mies menee myös puolustuskannalle, eli kun ihmettelen miten voi taas olla tullut kolme maksukehotusta niin ottaa sen arvosteluna. Mun pitäisi sitten ilmeisesti hoitaa kaikki laskutkin, muun ohella, kun se on miehelle niin vaikeaa?
Lastenkin kanssa oleminen on miehelle lähinnä sitä että makaa sohvalla ja antaa lasten hyppiä päällään...Ihan pienten kanssa menee tietysti välillä noinkin, mutta onkohan miettinyt mitä sitten kun lapset kasvavat? Odotan jo sitä, että saan huolehtia kaikista lasten harrastuksista ja hankinnoista, koulunkäynnistä ym ym.
En tiedä mitä tekisin.
ja tiedän, että tuo on todella rasittavaa. Olisiko taustalla jonkinasteista masennusta kuitenkin ,eli ei pysyvä luonteenpiirre, (ainakin eksäni vaikuttaa nykyään tarmokkaammalta). Vai onko mies aina ollut tuollainen?
En voi kun ihmetellä millaisten vätysten kanssa naiset menee lapsia hankkimaan.
Ap:n mieskin on hyvin kiltti. Ei ikinä tee mitään väärin.
En voi kun ihmetellä millaisten vätysten kanssa naiset menee lapsia hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaisitte vain marmattamaan ja tuomaan omia suunnitelmianne esille. Mies on tyytyväinen ja ennenkaikkea ei jaksa tinkiä "tapella" asioista.
Harvemmin miehiä kiinnostaa suunnitella kauppareissuja tai jauhaa paskaa siitä miten päivä kulutettaisiin. Ole tyytyväinen että mies edes on mukananne "yhteisissä" asioissanne.
Suunnittelin kerran mukavan kalareissun perheelleni. No, lapset ja akka itkee itikoita ja märkää, kun sataa. Ei miehiä kiinnosta jankata asioista. Naisille ei kelpaa mikään. Kyllä minua vituttaa tälläiset vatipää aloitukset. Säälini ja ymmärrykseni ap:n miehelle.
T: Ake
Joko teidän miehet on narsisteja tai sitten vätyksiä. On siinä äijäraukoilla tasapainottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaiset miehet ovat sisäisesti syvällisempiä. Heille matka voi yksinkertaisesti olla syvällinen keskustelu kumppanin kanssa. Ilmeisesti ap:n mies ei saa vaimostaan mitään irti. Edes matkan suunnittelu ei anna mitään uutta. Nainen on sisäisesti tyhjä.
Ap suunnittelee ja rimpuilee epätoivoisesti pelastaakseen tylsän luonteensa.
Kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa ja ovat yhteyksiltään yhtä, ei tarvita matkoja tai höntyilyä ympäriinsä. Heillä rakkaus ja yhteys toimii putkassakin 24h.
Voihan miehellä olla erilaiset intressit. Metsästystä ja kalastusta. Turha sellaiseen on ap:n kaltaista ämmää kutsua. Tietää lopputuloksen mitä siitä seuraa. Minusta ap:n mies on normaali tapaus. Vika on enemmän sisäinen. Ei matkat tai retket pelasta tuollaista suhdetta. Miehen käytös ap:ta kohtaan on ainoa asia joka antaa suhteelle pidemmän eliniän. Ap:ta ärsyttää, koska miehen viat muistuttavat häntä itsestään. Ap on itse saamaton :D Tämä on yksinkertaista psykologiaa.
varmaan makas sillonkin kun ne muksut teitte =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen tapaus. Kun kypsyin siihen, ettei mies ottanut vastuuta mistään ja sen lisäksi vähensi tekemisiään pyynnöstäni ja lisäksi alkoi tuoda esiin, ettei siedä sitä, että minä _määrään_ kaikesta, lopetin "nalkuttamisen" ja annoin päätösvaltaa sekä vastuuta.... Sillä seurauksella, että nyt ollaan koko perhe suossa! Todellinen pattitilanne. Totuus on, ettei meillä koskaan mikään hoitunut, ellen minä suunnitellut ja muistutellut ja "määrännyt". Pakko kai jonkun oli jotain päättää = "määrätä", jotta jostain edes jotain tuli... Kun miehellä ei koskan ollut mielipiteitä, ajatuksia eikä sitä aloitekykyä..Kaikki oli vain "emmätiedä" tai "ihan sama". Joopa. Olisi pitänyt tajuta asia aikoinaan jo. Mutta enpä tajunnut. Jotenkin varmaan halusinkin nähdä, että asiat oli näin ok, koska kuitenkin hoituivat eikä mies silloin koskaan tuonut esiin tyytymättömyyttään tms (eli vastuu tästäkin uupui). Sitten vasta tajusin asian, kun alkoi mennä heikommin ja aloin tuskastua, kun mikään ei hoitunut tai edes esim talo valmistunut ja hän ilmoitti, että on tullut niin väärinkohdelluksi, kun minä olen aina määrännyt kaikesta... Jep, ehkä olisi kannattanut avata suutaan aikaisemmin...
Mutta eipä ollut vastuunkantajaksi, kun roolin hänelle annoin... eikä ole vieläkään.. nyt olen miettinyt kauan onko tämä sitten eron paikka. Oikeastaan en muutakaan näe, mutta erokin on hankala enkä haluaisi lasten perhettä rikkoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään muutakaan.
Omituinen vastaus muutenkin.
tuollaiset miehet ovat sisäisesti syvällisempiä. Heille matka voi yksinkertaisesti olla syvällinen keskustelu kumppanin kanssa. Ilmeisesti ap:n mies ei saa vaimostaan mitään irti. Edes matkan suunnittelu ei anna mitään uutta. Nainen on sisäisesti tyhjä.
Ap suunnittelee ja rimpuilee epätoivoisesti pelastaakseen tylsän luonteensa.
Kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa ja ovat yhteyksiltään yhtä, ei tarvita matkoja tai höntyilyä ympäriinsä. Heillä rakkaus ja yhteys toimii putkassakin 24h.Voihan miehellä olla erilaiset intressit. Metsästystä ja kalastusta. Turha sellaiseen on ap:n kaltaista ämmää kutsua. Tietää lopputuloksen mitä siitä seuraa. Minusta ap:n mies on normaali tapaus. Vika on enemmän sisäinen. Ei matkat tai retket pelasta tuollaista suhdetta. Miehen käytös ap:ta kohtaan on ainoa asia joka antaa suhteelle pidemmän eliniän. Ap:ta ärsyttää, koska miehen viat muistuttavat häntä itsestään. Ap on itse saamaton :D Tämä on yksinkertaista psykologiaa.
Hm, paitsi miehellä on kyllä omia kiinnostuksen kohteita ja jonkinlaista kunnianhimoa työelämässä. Mutta kotona ja käytännön asioissa mies on täysin aloitekyvytön. Meillä on hirveitä riitoja, kum alan olla ihan kypsä vastaamaan yksin kaikesta kotiin ja perheeseen liittyvästä. Mullakin on kuitenkin omakin ura - olen siis työelämässä. Myös täällä ero harkinnassa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin sellainen perässä nyhjäävä miehenkuvatus lusmuilee nurkissa...
Sanoin nyt vihdoin, etten pysty kaikelta pettymykseltä ja halveksunnalta rakastamaan ainakaan nyt miestäni.
Mutta olemme kuitenkin ihanan lapsen saattaneet tähän maailmaan, niin varmaan se on vaan nieltävä pettymyksensä ja elettävä elämänsä ilman miestä. Niin, en pysty häntä edes oikeen mieheksi tituleeraamaan.
Hoh hoijaa...
ettei haluttaisi aina päättää itse kaikista tulemisista ja menemisistä, syömisistä, kyläilyistä jne.
mutta se on täys tosi, että meillä naisilla on usein asioihin mielipiteitä paljon enemmän kuin miehillä. joskus saattaa teilata jotain ruokaehdotuksia summuita niin toinen aika nopeaa kyllästyy ehdottamaan yhtään mitään. tässä asiassa oon itse koittanut skarpata.. jos haluan toisen ehdottavan jotain niin hyväksyn sen ehdotuksen mukisematta niin se mies jaksaa useamminki olla ehdottelemassa(:
Tähän sitä nyt on kai tultu kun naistenlehdet esittelee vuositolkulla näitä pehmoisiä jotka ei sano ristiin vaimonsa kanssa. Vuosikymmenien aikana miehet ovat alkaneet muuttua ja roolit vaihtua. Nyt kun nainen kerrankin saa päättää asioista niin sekään ei ole hyvä. Ku mieheltä on pallit leikattu niin aina nyhveröhän siitä jää jäljelle. Sitten vaimot ramppaa ruotsinlaivoilla vehtaamassa renttujen kanssa että kerrankin löytyy mies joka alistaa kunnolla.
On tää hullu maailma!
Nim. Kunnollinen koti-isä mutta kaukana pehmosta.
Alkuperäistä kirjoitusta lukiessani mietin jo että olenko tämän kirjoittanut itse, vaikka ei ole varmaa muistikuvaa, mutta sanat ja sisältö tuntui niin omalta.
Meillä siis tilanne on täysin sama. Miehellä on yksi harrastus, minkä suhteen on kykenevä tekemään päätöksiä ja ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta mikään muu ei luonnistu. Miehen tarkoitus on vain olla. Se että jos miehiä ei kiinnosta ruokalistat ja kauppareissut ynnä muut, niin missä ihmeessä se on kirjoitettu että naista sitten tulisi kiinnostaa. Tai että naisen olisi niistä otettava täysi vastuu vain sen vuoksi että miestä ei kiinnosta.
Lasten tarha- ja koulukuviot ovat täysin naisen vastuulla siksi, että miestä ei kiinnosta. Kodin siisteys, postin haku, nuohoojan tilaaminen ovat täysin naisen vastuulla siksi, että miestä ei kiinnosta. Pienten vaatteiden poiskerääminen ja miettiminen että mihin ne laitetaan/myydään sekä kaiken tämän järjestely on täysin naisen vastuulla koska miestä ei vain kiinnosta. Auton katsastaminen, verolippujen täyttäminen, ruohonleikkuu ja se perhanan ruokalista jokaiselle päivälle on täysin naisen vastuulla koska miestä ei vain kiinnosta.
Sen yhden harrastuksen lisäksi miehelläni ei tunnu olevan muita mielenkiinnonkohteita tai ylipäänsä ajatuksia muista asioista kuin pleikkapelit ym., auto-ohjelmat, seksi ja päivän lööpit. Niillä voisi täyttää vaikka kaikki päivänsä kun muu ei kiinnosta.
Jos arjen tai edes juhlan/poikkeustilanteen sisällön suunnittelu ja toteutus ei miestä kiinnosta, niin ei kiinnosta myöskään syvällinen keskustelu tai pohdiskelu. Mistään ei mitään ajattele (pl. yllämainitut), ei ole ajatellut mitä aikoo töissä tehdä viiden vuoden päästä, ei ole koskaan miettinyt miltä mikäkin tuntuu tai ehkä totuudenmukaisemmin vastaus mihin tahansa on että "en tiedä / ihan sama", ei ole mielipidettä kalasta tai lihasta, ei alpeista tai kreetasta, ei harmaista tai sinisistä lapsen lenkkareista, ei notkuvasta tiskipöydästä tai pursuavasta roskiksesta, ei joulukorttien kirjoittamisesta tai vastaanottajalistasta, ei lapsen reissuvihkon sisällöstä.
Ei mielipiteitä, ei ajatuksia, ei toimintaa, ei aloitekykyä (paitsi nuo muutamat aiemminmainitut seikat, jotka eivät hirveästi vauhdita perhearkea).
Kaveri- ja tuttavapiirissä olen "onnekas", kun minulla on niin kiltti mies.
Elämä on vaan toisille niin kovin mutkatonta.
Alkuperäistä kirjoitusta lukiessani mietin jo että olenko tämän kirjoittanut itse, vaikka ei ole varmaa muistikuvaa, mutta sanat ja sisältö tuntui niin omalta.
Meillä siis tilanne on täysin sama. Miehellä on yksi harrastus, minkä suhteen on kykenevä tekemään päätöksiä ja ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta mikään muu ei luonnistu. Miehen tarkoitus on vain olla. Se että jos miehiä ei kiinnosta ruokalistat ja kauppareissut ynnä muut, niin missä ihmeessä se on kirjoitettu että naista sitten tulisi kiinnostaa. Tai että naisen olisi niistä otettava täysi vastuu vain sen vuoksi että miestä ei kiinnosta.
Lasten tarha- ja koulukuviot ovat täysin naisen vastuulla siksi, että miestä ei kiinnosta. Kodin siisteys, postin haku, nuohoojan tilaaminen ovat täysin naisen vastuulla siksi, että miestä ei kiinnosta. Pienten vaatteiden poiskerääminen ja miettiminen että mihin ne laitetaan/myydään sekä kaiken tämän järjestely on täysin naisen vastuulla koska miestä ei vain kiinnosta. Auton katsastaminen, verolippujen täyttäminen, ruohonleikkuu ja se perhanan ruokalista jokaiselle päivälle on täysin naisen vastuulla koska miestä ei vain kiinnosta.
Sen yhden harrastuksen lisäksi miehelläni ei tunnu olevan muita mielenkiinnonkohteita tai ylipäänsä ajatuksia muista asioista kuin pleikkapelit ym., auto-ohjelmat, seksi ja päivän lööpit. Niillä voisi täyttää vaikka kaikki päivänsä kun muu ei kiinnosta.
Jos arjen tai edes juhlan/poikkeustilanteen sisällön suunnittelu ja toteutus ei miestä kiinnosta, niin ei kiinnosta myöskään syvällinen keskustelu tai pohdiskelu. Mistään ei mitään ajattele (pl. yllämainitut), ei ole ajatellut mitä aikoo töissä tehdä viiden vuoden päästä, ei ole koskaan miettinyt miltä mikäkin tuntuu tai ehkä totuudenmukaisemmin vastaus mihin tahansa on että "en tiedä / ihan sama", ei ole mielipidettä kalasta tai lihasta, ei alpeista tai kreetasta, ei harmaista tai sinisistä lapsen lenkkareista, ei notkuvasta tiskipöydästä tai pursuavasta roskiksesta, ei joulukorttien kirjoittamisesta tai vastaanottajalistasta, ei lapsen reissuvihkon sisällöstä.
Ei mielipiteitä, ei ajatuksia, ei toimintaa, ei aloitekykyä (paitsi nuo muutamat aiemminmainitut seikat, jotka eivät hirveästi vauhdita perhearkea).
Kaveri- ja tuttavapiirissä olen "onnekas", kun minulla on niin kiltti mies.
Elämä on vaan toisille niin kovin mutkatonta.
Epäkypsäksi mieheksi sanoisin tuollaista. Eri asia on sitten se, miten se kypsytetään. Joillekin ihmisille on hyvin vaikeata pakottaa itsensä tekemään ne epämiellyttävätkin hommat, jotka vain kertakaikkiaan on tehtävä, elämänhallintataidot puuttuvat.
Hankalampi vielä on tuo, että kaikkiin keskusteluaiheisiin on vastaus "aivan sama".
ja tiedän, että tuo on todella rasittavaa. Olisiko taustalla jonkinasteista masennusta kuitenkin ,eli ei pysyvä luonteenpiirre, (ainakin eksäni vaikuttaa nykyään tarmokkaammalta). Vai onko mies aina ollut tuollainen?