Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää kun mies on ihan aloitekyvytön!!
27.06.2011 |
Tuntuu niinkuin olisin yksin vastuussa kaikesta viime kädessä! Nekin asiat joita mies tekee, on oppinut vain minun nalkuttamisen/opettamisen kautta, ihan kuin miehellä ei olisi mitään omia tavoitteita tai kiinnostuksen kohteita ollenkaan. Koko elämä menee sen mukaan että minä suunnittelen tai teen jotain, mies seuraa vaan perässä.
Ikinä minulle ei tule mitään kivaa uutta mistään, annan ja annan vain itsestäni enemmän ja enemmän. Olen niin kyllästynyt tähän.
En tiedä mikä on vikana. Olen sanonut miehelleni ajat sitten että olemme minun mielestäni turhan erilaisia, että pitäisikö meidän erota. Mies ei kuitenkaan usko, ei jotenkin osaa ajatella koko asiaa. Olen miettinyt sitäkin että ehkä mies ei näe suhteessa mitään vikaa koska minä järjestän aina kaiken: suunnittelen päivien ohjelman, ruuat, lomat, lasten asiat, talon kunnostukset jne. Olisi kivaa jos miehelläkin olisi jotain omia ajatuksia joita toteuttaisi, mutta ei ehdota ikinä mitään, edes silloin kuin kysyn.
Tuntuu että toista saa vetää perässä kuin kivirekeä...Ja kuten sanoin jo, mies ei kuulemma halua kuitenkaan erota.
Kommentit (47)
No onhan se hirveää ja omituistakin, että Täydellisillä Vaimoilla sattuukin olemaan noin kurjia miehiä! Kuinkahan näin on päässyt käymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitekyvyn tappaa tosi helposti kun se pirttihirmu toteaa melkein joka kerta että "väärin tehty" ja räyhääminen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
ja tiedän, että tuo on todella rasittavaa. Olisiko taustalla jonkinasteista masennusta kuitenkin ,eli ei pysyvä luonteenpiirre, (ainakin eksäni vaikuttaa nykyään tarmokkaammalta). Vai onko mies aina ollut tuollainen?
Tai sitten mies rentoutui, kun pääsi jatkuvan päsmäröinnin alta pois.
Teidän elämänne ja miehenne kuulostavat kauheilta, suoraan sanoen.
Ja oma mieheni on varmaan ääriesimerkki siitä, millaisista olosuhteista voisi tuollainen avuttomuus aiheutua. Appi oli alkoholisti, joka ei osallistunut mihinkään ja anopilla paha pakko-oireinenhäiriö, joten mihinkään ei saanut sisällä koskea ja hän oli ainoa joka osasi tehdä asiat oikein/hygieenisesti/turvallisesti/tarkasti. Muut ei osannut edes hengittää oikein.
Mutta siltipä omasta miehestäni kasvoi aloitekykyinen ja vastuullinen aikuinen,joka osaa käyttää aivojaan.
Miten pystytte pitämään miehinä tuollaisia lapsellisia lapamatoja? Mua ällöttäisi...
Omanikin on hieman tällainen ja nyt kun ajattelen jälkikäteen, oli sellainen myös tavatessamme. Aina saa ehdottaa ja suunnitella tekemistä. Joudun välillä muistuttamaan häntä olemaan yhteydessä kavereihinsakin. Hän ei esim. kavereillekaan koskaan oma aloitteisesti ehdota mitään, vaan kaverit olleet aina ne jotka pyytäneet jonnekin. Nyt kun kavereilla ruuhkavuodet tai muuttaneet muualla, niin ei silläkään saralla hirveästi tapahdu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omanikin on hieman tällainen ja nyt kun ajattelen jälkikäteen, oli sellainen myös tavatessamme. Aina saa ehdottaa ja suunnitella tekemistä. Joudun välillä muistuttamaan häntä olemaan yhteydessä kavereihinsakin. Hän ei esim. kavereillekaan koskaan oma aloitteisesti ehdota mitään, vaan kaverit olleet aina ne jotka pyytäneet jonnekin. Nyt kun kavereilla ruuhkavuodet tai muuttaneet muualla, niin ei silläkään saralla hirveästi tapahdu mitään.
On siis tarkkailija luonne? Olen samanlainen. Tarkkailen ja sitten teen jos teen jotain.
Ansaitsen m u s l i m i n , joka panee sinut järjestykseen tuosta ikuisesta tyytymättömyydestä ja nalkutuksesta, joka on tappanut miehessäsi kaiken sen hyvän mitä hänessä on.