Loukkaantuisitko anopillesi tästä (synttärilahja)?

Ihan toinen juttu sitten olisi jos anoppi antaisi mulle joululahjaksi laminoidun BMI-taulukon, kuten sille yhdelle palstalaiselle. :=D

niin ymr että se oli anoppisi mielestä hieno.ihmisil eri maku.mikä ruikuttaja.vie se FIDAan niin joku saa itelleen yöpaidan

ihan suoraan, että nyt ostit liian isoa, minun kokoni on tämä ja tämä.



Ja sitten varmaan antaisin lahjan takaisin, jotta voisi sen palauttaa. Postimyynnissä kun on palautusoikeus.

Tietääkö anpppisi, minkäkokoisia vaatteita käytät?

Jotkut ylipainoiset eivät osaa suhteuttaa ihmisten kokoja suhteessa omaansa, vaan näkevät itsensä tavallaan hoikempina kuin ovat, ja muut ihmiset samankokoisina kuin itse ovat.

Mä painan noin 70 kg, yksi kaverini 120 kg. Hän tarjoutui lainaamaan minulle vaatteitaan, kun valittelin että pitää mennä ostamaan sukulaiseni häihin juhlavaatteet. No just joo :D

Tää ylipainoinen kaverini tilailee myös postimyynnistä itselleen liian pieniä vaatteita ja on sitten äimänä kun eivät sovi ja lähettelee niitä takaisin.

Ja ajatteli sitten että antaakin sen sinulle, jos ei vaikka ehtinyt hankkia mitään muuta.

anoppi on itse ehkäpä kokoa 44 tai 46... ;)



Harmittaa, en halua olla epäkiitollinen, mutta turha ottaa vastaan jotain, jota en aio pitää...?



Kiitin kauniista lahjasta, mutta valittelin, ettei ole kokoani ja että ko. materiaali saa ihoni kutiamaan (niin kuin saakin, kun panee ensin hikoilemaan ja sitä myöten kutiamaan...).

Anoppi ilmeisesti nyt loukkaantui, koska laittoin viestin että "Aha, ok, selvä, no palataan asiaan".



Tästä on nyt yli viikko. Mitään ei ole kuulunut.



Yritin sanoa niin nätisti kun vain voi, mutta minkäs teet. Toisaalta olen itsekin loukkaantunut, sillä olen vuosien saatossa tiputtanut painoa 10kg ja hoikistunut silminnähden, joten tulee tunne, että pitääkö anoppi mua edelleen "lihavana" tms. kun ostelee aivam liian isoa vaatetta.



-ap

Olen itse kokoa S ja sain anopilta kokoa L olevan yöpuvun. Hän on herttainen mummeli ja taatusti ajatus oli hyväntahtoinen.

vaikka suoraan sanoin, että EI tekokuitua, niin silti joka joulu ja synttäri oli näitä paketit pullollaan. Minkä sille voi, kiitin ja heitin menemään, usein lappu oli vielä kiini,kun tungin UFF:n lootaan.

Olen kokoa XS-S, kuten äitini itsekin.



Mutta äidin mielestä pyjama ei koskaan voi olla liian väljä tai suuri, kuka sitä nyt kiristävässä haluaisi nukkua.

kun lahja on kuitenkin jo annettu?

Odotatko, että hän ottaa sen yöpaidan pois ja toisi sinulle sen tilalle paremman lahjan? Vai pitäisikö hänen pyytää anteeksi huonoa lahjaa vai mitä?

Sinuna veisin sen yöpaidan johonkin uffen laatikkoon ja unohtaisin koko jutun :)

Koosta on ihan asiallista sanoa ja sen voinee tarvittaessa vaihtaa, mutta toi materiaalista valittaminen on kyllä noloa, vaikka et siitä pitäisikiään/se ei sinulle sopisi.



Itse olisin kiittänyt kauniisti ja laittanut kirppislootaan. En ruukaa muitakaan lahjoja palauttaa, vaikka en niistä pitäisikään (ja ne työpaikaltakin saadut joululahjavaasit ym. on pantu kiertoon)

Anoppi on tilannut yöpaidan itselleen ja todennut että se on hälle liian pieni (monet todellakin tykkäävät että yöpaita on tarpeeksi väljä, ts. parikin kokoa isompi kuin normikoko on) ja ajatellut että koska sinä olet häntä pari kokoa pienempi, on yöpaita sinulle juuri sopiva. Härregyd, kaikesta sitä pitää herne nekkuun vetäistä!

Heille tekokuituinen on usein hienompaa kuin luonnonkuidut. Itse kun ovat jossain karheissa pellavavaatteissa, kutisevassa villassa yms. lapsuutensa viettäneet niin polyesteri, polyakryyli yms. on siihen nähden kuin taivaan lahja.

Tiedän, että anoppini haluaa minulle vain hyvää, vaikka lahjat voivat joskus olla vähän vinksallaan. Suhde on tärkeämpi kuin tavarat.

Olette jo molemmat herne nenässä lahjasta kun aikaa kulunut jo viikko. Ehdotan, että joko annat vain ajan kulua ja olet niinkuin ei mitään. Tai sitten pidät paitaa kerran, pari kun anoppi on kylässä tai olette mökillä yhdessä tms. Hän näkee että käytät hänen lahjaansa, huomaa ehkä että se on hankala ja väärän kokoinen ja tajuaa kupletin juonen. Mitään hirveää keskustelua ei asiasta kannata käydä. Kyseessä on kuitenkin vain toppi.

anoppi on itse ehkäpä kokoa 44 tai 46... ;)

Harmittaa, en halua olla epäkiitollinen, mutta turha ottaa vastaan jotain, jota en aio pitää...?

Kiitin kauniista lahjasta, mutta valittelin, ettei ole kokoani ja että ko. materiaali saa ihoni kutiamaan (niin kuin saakin, kun panee ensin hikoilemaan ja sitä myöten kutiamaan...).

Anoppi ilmeisesti nyt loukkaantui, koska laittoin viestin että "Aha, ok, selvä, no palataan asiaan".

Tästä on nyt yli viikko. Mitään ei ole kuulunut.

Yritin sanoa niin nätisti kun vain voi, mutta minkäs teet. Toisaalta olen itsekin loukkaantunut, sillä olen vuosien saatossa tiputtanut painoa 10kg ja hoikistunut silminnähden, joten tulee tunne, että pitääkö anoppi mua edelleen "lihavana" tms. kun ostelee aivam liian isoa vaatetta.

-ap

kun lahja on kuitenkin jo annettu?

Odotatko, että hän ottaa sen yöpaidan pois ja toisi sinulle sen tilalle paremman lahjan? Vai pitäisikö hänen pyytää anteeksi huonoa lahjaa vai mitä?

Sinuna veisin sen yöpaidan johonkin uffen laatikkoon ja unohtaisin koko jutun :)

Ok, palataan asiaan, en minä. Mulle oli näköjään sujahtanut yks ylimääräinen n-kirjain tuohon aiempaan viestiin...

t. ap

Olis sit nähny miten isoja ne on sulle.

Tietääkö anpppisi, minkäkokoisia vaatteita käytät?

Jotkut ylipainoiset eivät osaa suhteuttaa ihmisten kokoja suhteessa omaansa, vaan näkevät itsensä tavallaan hoikempina kuin ovat, ja muut ihmiset samankokoisina kuin itse ovat.

Mä painan noin 70 kg, yksi kaverini 120 kg. Hän tarjoutui lainaamaan minulle vaatteitaan, kun valittelin että pitää mennä ostamaan sukulaiseni häihin juhlavaatteet. No just joo :D

Tää ylipainoinen kaverini tilailee myös postimyynnistä itselleen liian pieniä vaatteita ja on sitten äimänä kun eivät sovi ja lähettelee niitä takaisin.

Minun äitini ostelee aina jättisuuria yöpaitoja, sillä 'väljä yöpaita tuntuu kivalta'.

Itse en tykkää ylisuurista yöpaidoista, mutta koska äitini mielestä sellaiset on kivoja, ovat kaikki muut mielipiteet vääriä :D

Hän on hyväntahtoinen ihminen, jolla kokomerkinnät on hiukan hakusessa. Vauvalle osti 100cm vaatteita ja taaperolle 60cm sukkahousuja jne. Jos tuollainen yllätys tulisi itselle lahjaksi, niin kiittäisin ja laittaisin sitten kaikessa hiljaisuudessa uffin laatikkoon.

viisikymmpinen, tyylikkäästi pukeutuva nainen, eli tietää varsin hyvin materiaaleista ja vaatteista.



Ihmettelen vain lähinnä tuota kokoa...mutta ehkä ei pitäisi ottaa henk.koht. Turhaan varmaan vedin herneen nenään, mutta jotenkin tuntui vaan pahalta, kun olen laihduttanutkin niin paljon ja nykyään sellainen sporttisessa kunnossa oleva ja sitten saa yöpaidan koko 44, XL...

Materiaali taisi olla vain piste i:n päälle... ;)



Ei voi mitään, harmittaa vaan, kun itse olen aina ajatuksella ostanut anopille synttäri- ja joululahjat, käyttänyt niihin runsaasti aikaa ajatuksin ja joskus myös rahaakin aika paljon. Ehkä vain harmittaa, kun tulee tunne että tätä ei oltu edes ajateltu, ja sitten on väärää kokoa ja materiaaleja, kun hyvin tietää ja tuntee mieltymykseni.



t. ap

välttämättä tajua. Tai sitten on tottunut vain ostamaan aina "kasvunvaraa" ts. tilaamaan pari kokoa isompia kuin uskoo itse olevansa.

Tai sitten on tilannut itselleen, muttei ole mahtunut.

Muakin ärsyttää, kun anopintekele ostelee vaatteita, haluaisin kuitenkin itse valita omani, enkä tosiaan odota hänen ostavan mitään minulle.

Kerrankin olimme kaupassa, ja mä katselin aletangosta jotain vaatteita, mutta anopintekeleen piti hakea kaupasta muualta joku paita, ja ilmoitti ostavansa sen minulle. Siis hä, olis voinut sanoa, että "valkkaa jotain 7:llä eurolla, niin minä maksan", mutta ei, hänen piti saada valita.

Kassalla musta näytti, etteivät kortinlukijat toimineet, joten pyysin miestystävää maksamaan ne mun 11e ostokset, tällöin anopintekele mulkoili kyllä pahasti, että taidan käyttää poikaansa hyväksi, ja maksattaa tällä kaiken..