Lasten kasvatuksesta: vapaa kasvatus vs tiukka linja

ja sinun valintasi ei ole ainoa oikea ja autuaaksi tekevä. Kaikki on sallittua lain puitteissa. Yleensä ihminen toistaa aika pitkälti sitä minkä on omasta kodistaan saanut malliksi.

saaneilla pojilla tulee viimeistään armeijassa isoja ongelmia.

Ei pienen kanssa voi neuvotella asioista. Kyllä alle kouluikäisen pitää toimia ja tehdä niin kuin vanhemmat sanovat. Enkä nyt tarkoita "laitatko nämä vai nämä housut tänään" tai "otatko tätä vai tätä ruokaa tänään" -tyyppisistä asioista. Koululaisen kanssa voi sitten alkaa neuvottelemaan asioista. Riippuu myös lapsesta. Jollekkin voi vapaa kasvatus toimia oikeinkin hyvin, mutta toisille taas ei alkuunkaan. Rajat on rakkautta.

Mutta jos oikeasti syttyisi sota, ja kävisikin sillä tavalla että ryhmän johtaja saisi surmansa, ne jotka ovat oppineet tottelemaan miettisivät mitä nyt tehdään kun kukaan ei käske, ja ne jotka ovat oppineet tekemään omat päätöksest osaisivat toimia.

Itse olen saanut vapaan kasvatuksen ja siitä ei ole ollut kuin haittaa. Mitään en oppinut ja käyttäytyä en osannut. Kaiken olen joutunut myöhemmin itse oppimaan aikuisena eikä se ole ollut niin kivaa saati helppoa.

Itse kasvatan omat lapseni huomattavasti tiukemmalla linjalla. On säännöt ja niistä myös pidetään kiinni.

äärimmäisyysasioita? Meillä on mielestäni melko vapaata, mutta on joitain asioita, joista on säännöt ja niistä pidetään kiinni. En kuitenkaan näe järkeä pitää tiukkoja sääntöjä ihan mistä tahansa asiasta, elämässä on paljon sellaista, josta voidaan neuvotella, mutta joitakin asioita, joista minä määrään.

Mutta jos oikeasti syttyisi sota, ja kävisikin sillä tavalla että ryhmän johtaja saisi surmansa, ne jotka ovat oppineet tottelemaan miettisivät mitä nyt tehdään kun kukaan ei käske, ja ne jotka ovat oppineet tekemään omat päätöksest osaisivat toimia.

Et selvästi ole käynyt armeijaa, eikä sinulla ole edes pinintäkään perusymmärrystä asioista niin älä viitsi kommentoida.

1) Armeijassa käskynantajan on voitava luottaa, että käskytetty tekee kuten käsketty eikä ala soveltamaan, koska sodassa kaikki yllätykset pitää saada minimiin. Jos joku soveltaa omiaan voi kokonaisen joukon henkivaarantua. Tämä johtuu siitä, ettei rivimiehellä ole koskaan kaikkea tarvittavaa tietoa tehdä päätöksiä (organisaatio turvallisuus ei salli tiedon jakamista joukoille).

2) Armeijassa on arvot sitä varten, että jonkun kaatuessa järjestelmä määrää seuraavan johtajan.

3) Jos minun miehillä on 15 155mm kenttätykin tuhovoima käsissään niin jumalauta mun on tasan tarkkaan tiedettävä miten miehet käyttäytyy ja mihin sitä tuhovoimaa käytetään. Jos yksikin mies sählää niin raatoja tulee varmasti.

Näitä on käynyt mm. kranaatinheittimillä kun on sähelletty ja laitettu 2 kranaattia kerralla putkeen, viimeisimmästä tapauksesta ei ole kuin pari vuotta. Tuloksena kaksi raatoa ja 3 haavoittunutta.

Meillä on periaate että kun äiti määrää niin lapset tottelevat. Toisaalta minulta voi kyllä kysyä muutosta päätökseeni kunhan kysyy nätisti. Joskus jopa muutan mieltäni ja lapset saavat vaikka lukea vielä hetken kirjaa ennen nukkumaaanmenoa.



Minusta lapselle on turvallista saada hiljakseen enemmän päätösvaltaa mutta tietää että aikuinen pitää ne turvalliset rajat joiden sisällä saa sitten tehdä omia päätöksiä.



Minulta on lapsena vaadittu tottelevaisuutta. Ja se olikin ehdotonta koska kasvoin maatilalla jossa on paljon vaaranpaikkoja lapselle joka ei tottele.

saaneilla pojilla tulee viimeistään armeijassa isoja ongelmia.

No eipä tullut itsellä mitään ongelmia intissä ja kuntsareita tuli roppakaupalla eli kuntoisuuslomia.

Kasvatusmetodit on näitä ikuisuuskysymyksiä. Vaikuttaa äärettömän paljon millainen luonne on ja millainen kasvatus siihen sopii. Hurja alistaminen varmasti voi vahingoittaa aivan kuin vapaa kasvatus tuhota nuoren elämän jos on taipuvainen tekemään ilkeyksiä ja laittomuuksia.

Todella paljon vaikuttaa myös millaisessa seurassa kasvaa. Itselle sattui onneksi hyvät kaverit ja ne pari pahaa meni muihin porukoihin ja ajautuikin sitten huumehörhöilyihin yms.

Paljon sattumaa ja onnea siis kaike muun päälle mutta ympäristön vaikutus on erittäin suuri. Jos aikuiset nyt saa lapselle selitettyä elämän perusasiat oikein niin loppu menee sitten niillä omilla aivoilla. Jos aivoissa ei ole prosessointi potkua niin on aivan sama.

Vielä vapaammin kuin ap, koska monesti ei edes tarvinnut neuvotella: mulle vaan kerrottiin ja selitettiin, mitä asioista seuraa ja sit sen jälkeen tehtiin omat valinnat. No, musta tuli - ja olin jo teininä - aina se porukan vastuullisin, se joka oli selvinpäin ja hoiti känniset koteihinsa, se joka järjesti ja kantoi vastuun. Olen tätä nykyä menestyvä nainen kansainvälisellä uralla ja perheelläkin menee hyvin.



Kasvattaisin omat lapseni mielelläni samalla metodilla, koska omasta mieleestäni olen tuon metodin tuloksena itse aika onnistunut. Valitettavasti lapseni ovat kuitenki nerilaisia kuin minä, ja heitä on kasvatettava eri tavoin kuin minua. Paljosta heidänkin kanssaan voi ja pitää neuvotella, eikä perustelematon käskeminen ja komentaminen useinkaan onnistu, mutta toisaalta heille annettujen ohjeiden pitää olla todella selviä, jos haluaa, että he ymmärtävät, mistä on kyse. Heitä ei voi manipuloida, kuten minua ilmeisesti nuorena voi (siis minut saatiin valitsemaan itse se "oikea" vaihtoehto - minun lapsiani ei saisi, he kokeilisivat kaikkea).



Mielestäni kasvatusmenetelmä ei siis ole jokaisen vanhemman oma valinta: se on jokaisen lapsen valinta. Toiset kasvattuvat eri menetelmillä kuin toiset. Vanhemman homma on vain huomata, mikä kullekin lapselle sopii.

Itse vapaan kasvatuksen saaneena en halua lapsilleni samaa turvattomuutta.



Rajojen sisällä täytyy kuitenkin olla tilaa luovuudelle ja hauskan pidolle. Meillä on kivaa, vaikka totella täytyykin. Meillä 5-vuotiaskin tietää, että kun siivoaa huoneensa siivouspäivänä nopeasti, alkaa nopeammin pitsa- ja leffailta.



Erityisen ylpeä olen siitä, että 5-vuotias on nyt jo kykeneväinen tekemään omia oikeita ratkaisujaan tilanteissa, joissa kaverit painostaa. Esim 2 viikkoa sitten naapurin pihassa oli kiusattu yhtä poikaa, johon meidän lapsemme oli puuttunut ja saanut kiusaamisen loppumaan. Ei siis todellakaan ole joka tilanteessa käskytettävissä, eikä tahdoton sätkynukke, vaikka kotona joutuukin noudattamaan kodin yhteisiä sääntöjä.

ongelma oli nimenomaan siinä, että johto ei ollut tilanteen tasalla ja osannut antaa oikeita käskyjä. Sokea luottamus määräyksiin oli syynä kuolemiin, ei se, että toteltiin.



Isäni oli mukana sodassa ja totesi, että jäi henkiin vain siksi, että sovelsi eikä totellut. Siitä porukasta 60% kuoli, koska ei osannut toimia. Osa armeijan antamaa oppia on myös sitä, että tajuaa, koska oma henki menee järjettömän määräyksen edelle.

Onneksi. Ei myöskään kasvatus. Mitä pienempi lapsi, sitä selkeämmät pelisäännöt hän yleensä tarvitsee. Rytmi, rajat ja johdomukaisuus tuovat lapsellelle turvallisuutta. Kun perusturvallisuus on kunnossa, isommalle lapselle voi antaa vapautta tehdä monissa asioissa itsenäisiä päätöksiä vanhempien turvallisessa valvonnassa.



Suomalaisilla lapsilla ei ole tutkimusten mukaan paras mahdollinen kiintymyssuhde, mistä seuraa myöhemmin erilaisia ongelmia. Suomalainen kasvatus kun ei aina riittävän johdomukaista ja ennustettavaa. Tänään vanhemmat päättävät näin, huomenna noin...

neljään ryhmään.



1. jämäkät rajat, lämmin suhde vanhempiin



2. jämäkät rajat, autoritäärinen suhde vanhempiin



3. löysät rajat, lämmin suhde vanhempiin



4. löysät rajat, etäiset vanhemmat



Ja asiantuntijoiden mukaan lapsi kasvaa terveimmäksi juuri tuossa järjestyksessä, eli paras on ykkönen, neljä on huonoin.

ruoka-ajat, pesut, nukkumaanmenot, hoitoon lähtemiset, kaupassa käymiset ja muut tärkeät asiat jotka on pakko tehdä.



Muuten meillä neuvotellaan ja keskustellaan, selitetään miksi jotain tehdään niinkuin tehdään, lapsi päättää mitä leikkii, milloin menee ulos, katsooko dvd:tä, paljonko syö, mitkä vaatteet laitetaan, mitä haluaa harrastaa, jutellaan päivän kulusta ja siitä mitä lapsi haluaisi tehdä, saa tehdä itse pieniä valintoja asioiden välillä jne.



Lasta kuunnellaan ja hänen mielipiteillään on väliä, lapsi on 6v.



Sanokaa nyt kasvatanko lasta vapaasti vai mikä on kasvatustyylini, itse en osaa sanoa???

Kokemuksesta sanon että samankin perheen lapset samoista vanhemmista voivat olla temperamentiltaan kuin yö ja päivä. Toinen toimii kuin ihmisen ajatus ja harvoin tarvitsee neuvottelua enempää, harvoin pientä terävempää kurinpitoa ja toinen taas ei toimi kuin äärimmäisen tiukoilla suitsilla ja jatkuvalla tiukalla kurilla tai menee ihan seinille.



Minä pidän reunaehdot, tietyt käytöstavat ja toimintamallit hyvin pilkuntarkasti ruodussa ilman neuvotteluja ja poikkeuksia. Niiden sisällä sitten on liikkumavaraa. Pyrin huomioimaan erityisesti sen etten lässyttelyselittele lapsille, vaan ihan aidon oikeasti juttelen ja lyhyesti ikätasoisesti aina perustelen miksi joku asia tehdään jollain tavalla.



Eli tavallaan tietyissä tilanteissa ovat hyvin vapaita tekemään miten haluavat, mutta kun saavutetaan niitä pysyvämmän puoleisia rajoja, ei joustoa heru milliäkään. Toista on sitten ohjattava kovemmin ja intensiivisemmin ja toiselle riittää lyhyet täsmennykset kun ymmärtää vähemmästäkin milloin raja ei liiku.

eikä vanhemman totuus ole maailman ainoa totuus.



Vanhemmille paljon vaikeampaa kuin tiukka linja, koska nyt joudun myös itselleni perustelemaan tekemiseni. Tiukkiskasvattajat voivat keksiä mitä tahansa sairaita määräyksiä vain siksi, että he niin päättivät, olipa sillä merkitystä millekään tai ei.



Silti poikani pärjäsi armeijassa varsin hyvin, vietti siellä 6 kk sijaan koko vuoden eli eteni käskijäksi. Siihen tehtävään ei voi valita sellaista, joka osaa vain totella.

meillä myös lapsi huomaa ettei aikuinen ole aina oikeassa. Olen pyytänyt lapselta anteeksi kun olen toiminut väärin ja kertonut muutenkin ettei aikuiset aina tiedä kaikkea tai ole oikeassa.



Lapsi tietää että suurimmaksi osaksi aikuiset tietää mitä tekee mutta lapset ei ole tyhmiä ja huomaavat aika äkkiä elämässään ettei aiukuinen ole kaikkivoipa aina oikeassa oleva kaiken tietäjä. Ja hyvä niin, itsellä on mahdollisuus erehtyä ja sanoa siitä. ja koska lapsi oppii mallista niin toivon että hänkin oppii että erehtyä voi ja saa.



Autoritäärinen komentelu on mielestäni kammottavaa. On hirveää kuunnella kun lapsia pidetään kuin pieninä sotillaina joiden on toteltava kaikkia käskyjä vain siksi että aikuinen käskee. Tällaisia lapsia on myös helppo hyväksikäyttää eri tavoilla aikuisen ja toisten lasten toimesta kun on opeteltu tottelemaan ilman kyseenalaistamista.



Omilla aivoilla ajatteleminen on rikkaus ja se että osaa tehdä omia päätöksiä. Niistä on myös kannettava itse vastuu. Kaikki tämä tietysti ikätasoisesti.



Annan myös lapsen itse huomata miksi asioita tehdään niinkuin tehdään. Kun on pari kertaa mennyt ulos ilman pitkähihaista paitaa illalla kun on kylmä niin ei mene enää. On itse huomannut että tulee kylmä eikä tarvitse enää tapella asiasta. On paljon muitakin asioita jotka on saanut ihan itse kokeilla toisella tavalla kuin olen suositellut ja huomannut että miksi niin tehdään.



Lapsi saa siis itse huomata miksi asioita tehdään ninkuin tehdään.

ongelma oli nimenomaan siinä, että johto ei ollut tilanteen tasalla ja osannut antaa oikeita käskyjä. Sokea luottamus määräyksiin oli syynä kuolemiin, ei se, että toteltiin.

Kyse on ollut siitä, että lataaja on laittanut toisen kranaatin putkeen ilman käskyä siis säheltänyt.

Niin kyllä se taitaa sodassa olla enemmän tuurista kuin taidosta kiinni mutta tottakai sitä säilyy hengissä jos ei tottele käskyjä ja uhraa ne muut 60% kun ei tottele. Pääasiahan on, että oma henkisäilyy. Joukon ja kavereiden hengellähän ei ole merkitystä... Sota on raakaapeliä. Kun annetaan käsky hyökätä niin tiedetään, että omiakin kuolee. Kysymys onkin siitä kummassa tapauksessa kuolee enemmän omia. Hyökkäämällä vai hyökkäämättä jättämisellä.

Suomalaisilla lapsilla ei ole tutkimusten mukaan paras mahdollinen kiintymyssuhde, mistä seuraa myöhemmin erilaisia ongelmia. Suomalainen kasvatus kun ei aina riittävän johdomukaista ja ennustettavaa. Tänään vanhemmat päättävät näin, huomenna noin...

Mikä tutkimus. Haluaisin lukea