Lue keskustelun säännöt.
Oletko katkaissut välit äitiisi?
22.05.2025 |
Anteeksi vuodatan vähän.. Itse pohdin jonkun mittaista välien katkaisua omaan 60-luvulla syntyneeseen äitiini. Jokainen vierailu ja kanssakäynti hänen kanssaan on raskasta, saa kokoajan olla varpaillaan että mistäköhän asiasta hän tällä kertaa vetää herneen nenäänsä. Kommunikointi on passiivisaggressiivista, hän uhriutuu, jatkuvasti vähättelee minun tunteitani ja kokemuksiani, ei puhu asioista suoraan ja loukkaantuu heti jos en ole jostain asiasta samaa mieltä. Vetää surullista mummo-korttia esiin ja syyttää että on minun vikani kun hän ei ole nähnyt lapsenlastaan tarpeeksi usein (asutaan tunnin ajomatkan päässä ja hän ei koskaan ole tullut tänne käymään vapaaehtoisesti/tarjoutunut hoitoavuksi vaan minä olen aina mennyt 2-vuotiaan ja kamojen kanssa junalla sinne). En kestä enää yhtään, en jaksaisi yhtään tällaista säätöä elämässäni.
Kommentit (21)
En, miksi olisin?
Elämään mahtuu kaikenlaisia vaiheita ja elämän aiheita. On erilaisia tunteita jotka hakkaavat välillä vastakkainkin mutta olisiko elämää kuitenkaan ilman näitä?
Käsittele tunteesi hyvin ja muista että kaikelle on aina tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Paras päätös koskaan.
Miksi tuhlaat ainoaa elämääsi noin ikävään ihmiseen.
En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat yli 60-vuotiaita. En mitenkään tarkoituksellisesti, mutta ovat niin älyttömän raskasta seuraa, että syövät kaiken elämän ympäriltään. Pelkkää paskaa tulee heidän suustaan enää ulos, en tiedä miksi, mutta näin tuntuu olevan ja itse olen ihan eri aaltopituudella.
Olen. Sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksa tukea häntä.
Henkisesti kyllä, vaikka hoidan kaikki hänen asiansa hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat yli 60-vuotiaita. En mitenkään tarkoituksellisesti, mutta ovat niin älyttömän raskasta seuraa, että syövät kaiken elämän ympäriltään. Pelkkää paskaa tulee heidän suustaan enää ulos, en tiedä miksi, mutta näin tuntuu olevan ja itse olen ihan eri aaltopituudella.
Kiva. Sinunkaan kanssasi ei siis tarvitse olla tekemisessä sitten kun olet yli 60. Olet hirviö jo nyt mutta toivottavasti kuolet nuorena. Sitä ennen luehan postauksesi uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat yli 60-vuotiaita. En mitenkään tarkoituksellisesti, mutta ovat niin älyttömän raskasta seuraa, että syövät kaiken elämän ympäriltään. Pelkkää paskaa tulee heidän suustaan enää ulos, en tiedä miksi, mutta näin tuntuu olevan ja itse olen ihan eri aaltopituudella.
Kiva. Sinunkaan kanssasi ei siis tarvitse olla tekemisessä sitten kun olet yli 60. Olet hirviö jo nyt mutta toivottavasti kuolet nuorena. Sitä ennen luehan postauksesi uudestaan.
Ei kuollut voi enää kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. En jaksanut enää sitä rajattomuutta ja huonoa kohtelua, joka alkoi jo lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat yli 60-vuotiaita. En mitenkään tarkoituksellisesti, mutta ovat niin älyttömän raskasta seuraa, että syövät kaiken elämän ympäriltään. Pelkkää paskaa tulee heidän suustaan enää ulos, en tiedä miksi, mutta näin tuntuu olevan ja itse olen ihan eri aaltopituudella.
Miten tämä liittyi aloitukseen? Eihän siinä puhuttu yli 60-vuotiaista. Vain 60- luvulla syntyneistä. Olen alle 60, vaikka olen syntynyt 60-luvulla. Mikä rajapyykki tuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. En jaksanut enää sitä rajattomuutta ja huonoa kohtelua, joka alkoi jo lapsuudessa.
Miten teit sen konkreettisesti? Jätitkö vain viestittelyn ja soittelun? Kerroitko että en halua olla kanssasi enää tekemisissä? AP
Vierailija kirjoitti:
En, miksi olisin?
Elämään mahtuu kaikenlaisia vaiheita ja elämän aiheita. On erilaisia tunteita jotka hakkaavat välillä vastakkainkin mutta olisiko elämää kuitenkaan ilman näitä?
Käsittele tunteesi hyvin ja muista että kaikelle on aina tarkoitus.
"Olisiko elämää kuitenkaan ilman näitä?" Kyllä todellakin on. Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä vanhemmilla ole mitään pyhää oikeutta pilata lastensa elämää. Surullista kai se usein on, jos välit täytyy katkaista, mutta itse en edes tunne surua kun olin vaan niin lopen kyllästynyt jo tilanteeseen.
Kyllä, olen "käsitellyt tunteeni" ja yrittänyt löytää muita ihmisiä, jotka ovat minulle turvallisia, läheisiä ja rakkaita (joita vanhemapani eivät koskaan edes oikeasti olleet, paitsi ehkä aivan pikkulapsiaikana). Lisäksi olin miettinyt välien katkaisua jo todella pitkään ja kertonutkin tästä heille, joten ei ollut vain joku tunnekuohuissa tehty päätös.
Lopetin vaan kaiken yhteydenpidon kotoa pois muuton jälkeen, enkä ole käynyt tapaamassa heitä. Viesti tuntui menevän perille aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En.Äiti on huonossa kunnossa ja elää viimeisiä vuosiaan.
Meillä on välit katkenneet, lopullisesti. Äiti kuoli 2004.
Katkaisin välit äitiini. Asiat alkoi menemään positiivisempaan suuntaan. En tule koskaan katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia aikonut katkaista välit mutta kun jouduin sairaalaan, äiti suuttui ja katkaisi välit. Hyvä niin, pääsin eroon ilkeästä ihmisestä helposti. Kipeenä ei kaipaa negatiivisuutta ympärillään. Onneksi veli osaa ottaa rennommin sairastumiseni ja vitsaillaan lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia aikonut katkaista välit mutta kun jouduin sairaalaan, äiti suuttui ja katkaisi välit. Hyvä niin, pääsin eroon ilkeästä ihmisestä helposti. Kipeenä ei kaipaa negatiivisuutta ympärillään. Onneksi veli osaa ottaa rennommin sairastumiseni ja vitsaillaan lähinnä.
Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olin sairaalassa kuukauden. Jouduin tukemaan äitiäni, koska hän kertoi että ei kestänyt sitä tilannetta ja olin masentuneena kuulemma todella raskas. Kiitos tuesta äiti 😃
Pari kertaa vuodessa käyn juttelemassa äidille, hänen haudallaan. Kohta tavataan. 🥴
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa vuodessa käyn juttelemassa äidille, hänen haudallaan. Kohta tavataan. 🥴
Ohis.
Vanhempani olivat niin huonoissa väleissä keskenään, että nukkuivat eri huoneissa. Nyt ovat haudassa rinnakkain ja käyn välillä hymyilemässä vinosti. Ette eläessänne hoitaneet välejänne kuntoon ja siinä te nyt olette.
Sama täällä henkistä irtiottoa hoitaen samalla kaikki äidin asiat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos hänen jaaritukset ja jupinat. Omista asioista ei enää ravitse puhuakaan, kun äidin jutut koskee lähinnä häntä itseään ja naapurien tekemisten ja sukulaisten elämän muistelua ja märehtimistä.
En.Äiti on huonossa kunnossa ja elää viimeisiä vuosiaan.