Lue keskustelun säännöt.
Tapailumies suostuu tapaamaan vain lapsivapailla viikoilla
18.05.2025 |
Miehellä siis kaksi kouluikäistä lasta. Tapaamiset käyvät hänelle kuitenkin ainoastaan lapsivapailla viikoilla ja silloinkin vain lasten harrastusten sallimissa rajoissa. Lapset tulevat isälleen usein myös äitiviikollaan. Näin miestä on mahdollista nähdä yleensä kahtena päivänä joka toinen viikko.
Onko tällaisella suhteella edellytyksiä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaikuttaa kunnolliselta (ihme). Haluaa antaa aikaa lapsilleen ja lapset tulee ensin. Kertoo paljon jo hyvää luonteesta. Itse en halua tavata miehiä yhtään, mulla lapsia. Ei oo käyttöä miehelle. Ei tuo mitään lisäarvoa mun elämään, päinvastoin. 🤷
haluaisitko vilpittömästi tutustua lapsiin ja osallistua heidän elämäänsä ?
oletko läheisriippuvainen miehestä ?
jos seksi hänen kanssaan on hyvää, jatka sillä linjalla, mutta tapaile rauhassa muita, tapailusuhteet... tuskin mieskään näkee sinussa muuta kuin vakipanon
No ei kai nyt lapsia esitellä jollekin tapailunaiselle, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toimii täysin oikein! Jos ei riitä sinulle, olet väärä nainen tälle lapsilleen hyvälle isälle. Lapset ensin!! Lasten ei tarvitse kärsiä vanhempiensa erosta yhtään enempää kuin pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai nyt lapsia esitellä jollekin tapailunaiselle, haloo.
Eihän tässä esittelystä ole kyse, vaan siitä, ettei ole koskaan aikaa tavata. Tuollaisen miehen pitäisi pidättäytyä naissuhteista siihen saakka, että lapset ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eroa. Ei kai se toimi. Ellei mies ala joustaa. Odotat useammin näkemistä ja suhdetta jonkun kanssa. Miehelle lapset taas menevät edelle ja ei jaksa enempää ihmisiä silloin.
Kuulostaa tutulta. Itsellä oli juuri tuollainen mies joitakin kuukausia. Sinänsä mulle oli ok, et tavattiin vaan lapsivapailla viikoilla. Mut mulla oli aina tunne, et se olin ainoastaan minä joka panosti meihin, sopi tapaamisia ja järjesti tekemistä. Olin hyvin ymmärtäväinen, että lasten menot meni aina kaiken edelle - myös lapsivapailla. Mutta ei se tietty kivalta tuntunut kun mitään ei voinnut ikinä sopia varmasti. Ja toki oishan se ollu kivempi nähä vähän useemminkin kun 4 krt/kk.
Mies piti muutenkin mut aina käsivarren mitan päässä ja itse tein lähes kaikki aloitteet läheisyyteen. Lopulta tajusin, että olin rakastunut hänen potentiaaliin, en siihen mitä hän sillä hetkellä oli. Ajattelin jos rakastan ja välitän vain kovaa, niin kyllä hän lopulta huomaa arvoni ja alkaa panostamaan itsekin enemmän tai ottaa minut kunnolla sisään elämäänsä. Hulluinta oli se, että hän itse vielä suhteen alkuvaiheessa sanoi, että oli rakastunut ja haluaa seurustella.
Oli vaikea hyväksyä, että hän ei ole minulle oikea ihminen ja että oman itseni kannalta on vain pakko päästää irti. Tajusin, että olisin varmaan vielä vuoden päästä odottamassa joko hän valitsisi minut oikeasti. Tässä erokeskustelussa sitten selvisi, ettei hänellä ollut tarpeeksi tunteita eikä juurikaan edes ikinä odottanut minun tapaamista. Sydänhän siinä särkyi. Olisi pitänyt vain luottaa alusta asti omaan vaistoon joka sanoi, että kaikki ei ole hyvin. Eli syy ei ollut oikeastaan harvoin näkemisessä, vaan siinä, ettei häntä edes lopulta ihan hirveästi kiinnostanut.
Keskustele avoimesti miehesi kanssa ja luota vaistoosi! Tsemppiä! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt voitko tulla vaikka sinne harrastukseen mukaan katsomaan? Toki ei toimi jos mies on lasten valmentaja, mutta jos nyt istuu kahviossa/kentän laidalla niin miksei onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu, paras oli jättää leikit sikseen.
Olet joku laastari. Ei kehtaa esitellä sua lapsille edes.
Älä jaksa🤦 Tapaile lapsettomia, äläkä valita!