Miksi uusi vastoinkäyminen on jo nurkan takana

kun vanhasta ollaan juuri ja juuri selvitty?



Ja miksi toisilla ihmisillä ei tunnu olevan lainkaan vastoinkäymisiä vaan suurin harmin aihe elämässä on väärän värinen tapetti? Ja nää ihmiset eivät sitten olenkaan osaa asettua muiden asemaan tai suhteuttaa harmin aiheita.



Tasan ei mee onnen lahjat, kaiketi?