Introverttinä inhoan työpaikan yhteisöllisyyttä
Pärjään tosi hyvin sosiaalisissa tilanteissa mutta oikeasti en haluaisi mitään tiimityöskentelyä ja muuta yhteisöllisyyttä.
Kommentit (44)
Sama. Inhoan sellaista. Ei ole mitenkään rentouttavaa ja kivaa, vaan pashkaa.
Ei ole pakko mennä kahvitunneille ja voihan sitä yrittä hakeutua tehtävään jossa on enemmän omaa rauhaa.
Totta. Pitäisi siis olla työ jossa saa olla yksin ja etänä. Tai ei mitään kommunismia. Tuskin muutkaan jaksavat, ellei ole sitä tyyppiä ja energinen virkeä. Suomi on torppakansaa, tänne ei sovi laumailu.
On se kamalaa, että suomalainen joutuu olemaan tekemisissä toisen ihmisen kanssa. Ulinaa.
Olisiko masennusta, vaihdevuosia tai autismin kirjoa, jos kaipaa yksinoloa enemmän kuin yhteisöllisyyttä?
Tää on monen kasvatus-ja sosiaalialan ihmisen ongelma. Työ on erittäin sosiaalista ja se syö energiaa monelta.
Jos mahdollista niin yritä saada pidettyä 10min tauko jossain,missä et ole kenenkään kanssa.
Introverttinä, ujona ja ihmiskontakteja sydämestäni kammoavana, tuomitsen tämän aloituksen. Tiimityöskentely ja yhteisöllisyys lisäävät tuottavuutta, luovuutta ja työtyytyväisyyttä. Ja jokainen joka on itse introvertti tajuaa miten paljon tuon virkkeen kirjoittaminen sattui.
Se on silti totta: vaikka meistä tuntuu pahalta olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, silti toisten ihmisten kanssa tekemisissä olemisessa on paljon hyviä puolia.
Se että jokin tuntuu pahalta ei tarkoita että se on pahaa.
t. rationaalinen introvertti
Vierailija kirjoitti:
Olisiko masennusta, vaihdevuosia tai autismin kirjoa, jos kaipaa yksinoloa enemmän kuin yhteisöllisyyttä?
No ei ole. Nykyinen työelämä on vaan niin kuluttavaa ettei todellakaan jaksa mitään yhteisöllisyyttä. Etätyö on ollut monen suomalaisen pelastus, ja harmi, että tätä yhteisöllisyystuubaa jauhetaan nyt joka työpaikalla.
Ei kiinnosta kuunnella kenenkään lemmikkieläimistä tai lapsenlapsista sanaakaan, saati vapaa-ajan vietosta. Lähtökohtaisestihan töihin on tultu tekemään töitä, miksi siellä pitäisi kuunnella asioista jotka eivät liity töihin mitenkään?
Sain yhtä työnantajaa lukuunottamatta aina negatiivista palautetta esimerkiksi siitä kun halusin mennä yksin syömään rauhaisaan paikkaan. Halusin todella pitää tauon höpöttelystä, ylipäätään ihmisistä. En jaksanut sitä p*skanjauhantaa mitä siellä taukotilassa oli tapana harrastaa; milloin kollegoista, milloin asiakkaista. No, nykyään olen yrittäjä toiminimellä. Eipä tule enää valitusta miten pidän taukoni. Unelmani on jäädä vallan kotiin, mutta vaatisi ison rahavoiton. Ei olisi tekemisen puutetta, eikä varsinkaan ikävä ihmisiä! Perheen ja ystävien seurasta nautin, tietysti siinäkin tulee piste kun täytyy päästä "omaan maailmaan" eli pihahommiin, lenkille... Ymmärrän tosi hyvin ap:n tuntemuksia.
Introverttina olen huomannut, että työpaikkasosiaalisuus on minulle parasta. Työpaikalla en ole kellekään mitään velkaa ja halutessani voin olla myös hiljaa ja jättäytyä keskustelusta.
Ryhmätöitä en kyllä jaksaisi, mutta niitä ei onneksi tarvitsekaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä kahvitunneille ja voihan sitä yrittä hakeutua tehtävään jossa on enemmän omaa rauhaa.
Sitten katsotaan kieroon kun et osallistu.
Irtisanouduin.
Olen itsekin introvertti eikä minusta tunnu pahalta olla toisten kanssa, voin kerätä voimia ihan rauhassa yksikseni kotona iltaisin tai viikonloppuina (perheellisten introverttien ehkä kannattaa miettiä työpaikkaansa tarkemmin).
Edelleenkään introversio ei välttämättä tarkoita sitä että on ujo, arka, ahdistunut tai neuroottinen, ne ovat omia oikeita ongelmiaan (paitsi ujous, joka on vain varovaisuutta uuden kohtaamisessa, sinänsä tarpeellinen ominaisuus ihmispopulaatiossa).
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa, että suomalainen joutuu olemaan tekemisissä toisen ihmisen kanssa. Ulinaa.
Tuollaisten kanssa en ainakaan viitsisi olla tekemisissä. Vaikka olisin supersosiaalinen.
Minusta on kiva nähdä ihmisiä ja rupatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä kahvitunneille ja voihan sitä yrittä hakeutua tehtävään jossa on enemmän omaa rauhaa.
Sitten katsotaan kieroon kun et osallistu.
Irtisanouduin.
Lisäksi ainakin mua sattui olla erilainen toisten mennessä kahvitauolle...
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva nähdä ihmisiä ja rupatella.
Muita ei kiinnosta sun juttusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä kahvitunneille ja voihan sitä yrittä hakeutua tehtävään jossa on enemmän omaa rauhaa.
Sitten katsotaan kieroon kun et osallistu.
Irtisanouduin.
Ne katsoo kieroon myös jos osallistuu heidän mielestä väärällä tavalla. Joten ihan sama osallistuuko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Introverttina olen huomannut, että työpaikkasosiaalisuus on minulle parasta. Työpaikalla en ole kellekään mitään velkaa ja halutessani voin olla myös hiljaa ja jättäytyä keskustelusta.
Ryhmätöitä en kyllä jaksaisi, mutta niitä ei onneksi tarvitsekaan tehdä.
Mä en jaksanut kuunnella muiden juttuja ja olla itse hiljaa.
Sinä ja puolet työkavereistasi.