Miksi keski-ikäiset naiset stressaavat niin paljon "täydellisistä" juhlista ja kinkereistä?
Huomaan tämän joka vuosi, oli kyse sitten valmistujaisista, rippijuhlista, syntymäpäivistä tai vaikka vain kevään grillikauden avajaisista ystäville. Erityisesti tuntuu, että monet keski-ikäiset naiset ottavat näistä aivan valtavat paineet. Kaiken pitää olla "täydellistä": tarjoilut viimeisen päälle mietittyjä ja itse tehtyjä, koristeet kuin sisustuslehdestä, ja emännän itse pitäisi vielä liihotella paikalla hyväntuulisena ja huoliteltuna, vaikka olisi valvonut edellisyön leipoen ja stressannut viikkotolkulla.
Olen itsekin ollut näissä juhlissa, joissa emäntä on silminnähden rättiväsynyt ja hermona, vaikka yrittää hymyillä. Jokaista yksityiskohtaa on hiottu, mutta rento yhdessäolo tuntuu unohtuvan siinä suorittamisen keskellä. Sitten kuulee sivulauseessa, miten "taas meni yöunet" tai "en ehtinyt itse nauttia mitään".
Siis miksi tämä pakonomainen tarve luoda täydellisyyden illuusio? Kenelle sitä esitetään? Eikö olisi paljon mukavampaa kaikille, jos mentäisiin vähän rennommalla otteella? Tilattaisiin osa tarjottavista valmiina, pyydettäisiin vieraita tuomaan jotain mukanaan tai yksinkertaisesti laskettaisiin rimaa? Pelätäänkö, että naapurit tai ystävät arvostelevat, jos kaikki ei ole kuin suoraan Pinterestistä? Vai onko tämä joku sisäistetty malli siitä, millainen "hyvän emännän" pitää olla? Tuntuu, että tässä unohdetaan se pääasia yhdessäolo ja ilo ja keskitytään suorittamiseen ja kulissien ylläpitoon.
Kommentit (26)
Mikä "kaikki naiset" - teemapäivä tänään on? En mä ole koskaan stressannut mistään kinkereistä. Omissa häissänikin oli kymmenen ihmistä, grillattiin omalla takapihalla. N42
Tuo tulee vanhemmilta sukupolvilta, siis suurilta ikäluokilta ja siitä miten maalla vertailtiin aina naapurin juhliin. Pitää osata emännöidä. Ainakin oma äitini on aina stressannut ja taivastellut meillä, saanko minkäänlaisia juhlia aikaiseksi, kun itse olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen ja rentoon. N57
Väkisinkin kaikki tuollaiset kinkerit aiheuttavat jonkin sortin ponnisteluja, halusi sitä tai ei. Itselläni on vähän sitä vikaa, että juutun yksityiskohtiin, kun kerran juhlat järjestettävänä on, niin miksi sitä ei tekisi saman tien "kunnolla". Vähemmälläkin tietysti pääsisi. Toisaalta rahaakaan ei ole liikaa, niin on pakko tehdä itse tarjottavat.
Aloitus on toki liioitteleva, mutta on siinä totuuden siemen. Lisäksi aina tunnutaan olettavan, että juhlien järjestelyt ovat olleet naisen vastuulla. Häät on asiasta oikea malliesimerkki.
Eivät kaikki vietä juhlia. Tai sitten hankkivat jotain räätälöitynä valmiina tilaustyönä.
Sama ilmiö toteutuu muuallakin, meilläkin koulussa, aina kun on mikä tahansa tapahtuma, vaikka vanhenpain ilta tai joku vanhenpainyhdistyksen kokous tai mitä vain, niin rehtori pyörii 2-3 päivää ympäri koulua todella omituisessa paniikin omaisessa sähläystilassa.
Se on ihan uskomatonta tuo tätisählinki noissa tilanteissa, tässäkin käy niin, että rehtori pudottelee laseja ja hukkailee avaimiaa ja koko ajan jotain ja tottakai se syy laitetaan vielä jonkun toisen niskaan ja koko ajan ollaan äreitä ja heitetään alaisille todella ala-arvoisia kommentteja.
Oikein ääriesimerkki huonosta johtamisesta ja tämä on juuri tietyn ikäisten naisten tyyppivika.
Mitkä ihmeen kinkerit? Joku muinaisjuhla
"Kenelle sitä esitetään?"
Toisille naisille tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee vanhemmilta sukupolvilta, siis suurilta ikäluokilta ja siitä miten maalla vertailtiin aina naapurin juhliin. Pitää osata emännöidä. Ainakin oma äitini on aina stressannut ja taivastellut meillä, saanko minkäänlaisia juhlia aikaiseksi, kun itse olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen ja rentoon. N57
Ei ole noin kaikilla landepaukuilla.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on toki liioitteleva, mutta on siinä totuuden siemen. Lisäksi aina tunnutaan olettavan, että juhlien järjestelyt ovat olleet naisen vastuulla. Häät on asiasta oikea malliesimerkki.
Kuka olettaa? Tai no meillä oli just lasten synttärit ja oltiin juhlakalun kanssa ennen juhlia harrastuksessa. Juhlakalu hehkutti juhlia ja eräs äiti toivotteli minulle voimia, kun juhlissa on aina niin paljon puuhaa. No hän oletti, että minä järjestän vaikka olin harrastuksessa poissa mieheni jaloista, joka järjesti juhlia. Hän oli suunnitellut menuun, hankkinut tarjottavat ja kokannut. Mä siivosin. En kyllä yhtään tiedä, miksi tuosta oletuksesta olisi ollut minulle mitään haittaa.
Sama koski häitämme. Mä olisin vienyt lähiperheen vihkimisen jälkeen ravintolaan, mutta mies halusi järjestää, ja järjestikin, isommat juhlat.
Jos te ette halua järjestää isoja juhlia eikä kukaan muukaan halua, niin älkää sitten järjestäkö. On ihan ok ostaa valmisruokaa ja joku kakku kaupasta. Jos joku muu haluaa isot juhlat, mutta ei halua järjestää niitä, niin sehän ei ole teidän ongelmanne. Nämä on näitä itseaiheutettuja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee vanhemmilta sukupolvilta, siis suurilta ikäluokilta ja siitä miten maalla vertailtiin aina naapurin juhliin. Pitää osata emännöidä. Ainakin oma äitini on aina stressannut ja taivastellut meillä, saanko minkäänlaisia juhlia aikaiseksi, kun itse olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen ja rentoon. N57
Ei tule. Meillä kolmekymppiset on paljon stressaantuneempia juhlista kuin keski-iän ylittäneet. Nuoremmilla pitää olla tismalleen oikea somepöytäliina ja siihen sointuvat somekukat jne. Tarjoilussa luxusvegaanituotteita. Vanhempia ikäluokkia kiinnostaa lähinnä se, että ruokaa on riittävästi, täsmälleen tietyn hopean sävyisiä ilmapalloja ei metsästetä viikkotolkulla.
Hyydekakku ja 200 g makaronilaatikkoa per vieras. Niistä on hyvät juhlat tehty.
Ei hele.. kuka jälkeenjäänyt retardi edes tykkää jostain juhlista tai "kinkereistä" meitä miehiä ei ainakaan kiinnosta hittoakaan. Yleensä miesten kesken avataan muutama piilopullo tai mennään autolle "tarkistamaan rengaspaineet" ja akat saa jäädä pönöttämään keskenään typerissä juhlissansa.
Kinkerit?
Ihanaa, kirjoitus 1700-luvun Pohojammaalta!
Ei keski-ikäisten niinkään vaan vanhemman ikäluokan ongelma. Oma äitini tuollainen olliut/on. Itse olen keski-ikäinen nainen ja en kyl stressaa tuollaisista. Nää yleistämiset kyl huvittaa, kertoo alhaisesta äo:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee vanhemmilta sukupolvilta, siis suurilta ikäluokilta ja siitä miten maalla vertailtiin aina naapurin juhliin. Pitää osata emännöidä. Ainakin oma äitini on aina stressannut ja taivastellut meillä, saanko minkäänlaisia juhlia aikaiseksi, kun itse olen pyrkinyt mahdollisimman pieneen ja rentoon. N57
Ei tule. Meillä kolmekymppiset on paljon stressaantuneempia juhlista kuin keski-iän ylittäneet. Nuoremmilla pitää olla tismalleen oikea somepöytäliina ja siihen sointuvat somekukat jne. Tarjoilussa luxusvegaanituotteita. Vanhempia ikäluokkia kiinnostaa lähinnä se, että ruokaa on riittävästi, täsmälleen tietyn hopean sävyisiä ilmapalloja ei metsästetä viikkotolkulla.
Meillä kolmekymppisenä ylipäätään viitsivät järjestää juhlia. Perheellisten on pakko. Lasten jälkeen ei ole, se helpottaa keski-ikäisiä jo kummasti.
Mitä, jos ojentaisit auttavan kätesi ja auttaisit juhlien järjestämisessä, etkä suu auki kakkua täynnä ihmettele sivusta.
Mä oon irtisanoutunut jo kauan sitten "asiat pitää tehdä tietyllä tavalla tietyssä järjestyksessä" ajattelutavasta. Tää on mun elämä. Oon 33, sinkku, lapseton ja omaa paikkaa (varmaan ikuisesti) etsivä nuori nainen :D Ja tää on just hyvä näin.
En ole stressannut juhlien takia. Älä sano naiset.