Miksi keski-ikäiset naiset stressaavat niin paljon "täydellisistä" juhlista ja kinkereistä?

Huomaan tämän joka vuosi, oli kyse sitten valmistujaisista, rippijuhlista, syntymäpäivistä tai vaikka vain kevään grillikauden avajaisista ystäville. Erityisesti tuntuu, että monet keski-ikäiset naiset ottavat näistä aivan valtavat paineet. Kaiken pitää olla "täydellistä": tarjoilut viimeisen päälle mietittyjä ja itse tehtyjä, koristeet kuin sisustuslehdestä, ja emännän itse pitäisi vielä liihotella paikalla hyväntuulisena ja huoliteltuna, vaikka olisi valvonut edellisyön leipoen ja stressannut viikkotolkulla.

Olen itsekin ollut näissä juhlissa, joissa emäntä on silminnähden rättiväsynyt ja hermona, vaikka yrittää hymyillä. Jokaista yksityiskohtaa on hiottu, mutta rento yhdessäolo tuntuu unohtuvan siinä suorittamisen keskellä. Sitten kuulee sivulauseessa, miten "taas meni yöunet" tai "en ehtinyt itse nauttia mitään".

Siis miksi tämä pakonomainen tarve luoda täydellisyyden illuusio? Kenelle sitä esitetään? Eikö olisi paljon mukavampaa kaikille, jos mentäisiin vähän rennommalla otteella? Tilattaisiin osa tarjottavista valmiina, pyydettäisiin vieraita tuomaan jotain mukanaan tai yksinkertaisesti laskettaisiin rimaa? Pelätäänkö, että naapurit tai ystävät arvostelevat, jos kaikki ei ole kuin suoraan Pinterestistä? Vai onko tämä joku sisäistetty malli siitä, millainen "hyvän emännän" pitää olla? Tuntuu, että tässä unohdetaan se pääasia yhdessäolo ja ilo ja keskitytään suorittamiseen ja kulissien ylläpitoon.